Surullinen tarina kuinka uskollinen koira voi olla isäntäväelleen :(

en ymmärrä ihmisiä jotka lupuvat koirasta/koirista ku saavat lapsia. meillä on 5 koiraa ja yhestäkään ei ole tarvinnu luopua lasten takia. tuon koiran kans ei ollu mitään ongelmia, ainakaan niistä ei kirjotettu.

oisivatko luopuneet koirasta jos lasta ei ois ollu? tuskin! jos joskus pitäis koiralle uuskoti ettiä ois se mullan alla, koiralla on vain yks koti sen elämän aikana ja omistajan täytyy ja pitää kantaa vastuu jos joutuu luopumaan. uuen kodin etsintä on vain vastuun siirtämistä muille. meiltä on lähteny 3v koira multaan samoin 5 v koira. eivät toimineet mettässä ja turha niitä toimimattomia mettästyskoiria on kerätä pihaa täyteen tai antaa uuteen kotiin. näillä koirilla oli myös "hieman ongelmia" joten lopetus päätös oli helppo.

 

en ymmärrä ihmisiä jotka lupuvat koirasta/koirista ku saavat lapsia. meillä on 5 koiraa ja yhestäkään ei ole tarvinnu luopua lasten takia. tuon koiran kans ei ollu mitään ongelmia, ainakaan niistä ei kirjotettu.

oisivatko luopuneet koirasta jos lasta ei ois ollu? tuskin! jos joskus pitäis koiralle uuskoti ettiä ois se mullan alla, koiralla on vain yks koti sen elämän aikana ja omistajan täytyy ja pitää kantaa vastuu jos joutuu luopumaan. uuen kodin etsintä on vain vastuun siirtämistä muille. meiltä on lähteny 3v koira multaan samoin 5 v koira. eivät toimineet mettässä ja turha niitä toimimattomia mettästyskoiria on kerätä pihaa täyteen tai antaa uuteen kotiin. näillä koirilla oli myös "hieman ongelmia" joten lopetus päätös oli helppo.

porsaallakin on vain yksi elämä, minkä se viettää ahtaassa aitauksessa ja sitten päätyy sinun lautasellesi. mikä tekee jostain rakin elämästä sen kallisarvoisemman?

 

kyse oli koirasta ei porsaasta, vai olenko lukenu väärin alotuksen?

 

kyse oli koirasta ei porsaasta, vai olenko lukenu väärin alotuksen?

Tuo edellinen kaiketi kirjoituksellaan haki sitä, että mikä siitä porsaan elämästä tekee erilaista kuin koiran? Miksi porsaan tappaminen on sallittua, mutta koiran ei?

 

:'(

 

:'(

itketkö kaikkien nisäkkäiden kurjista kohtaloista, vai onko koira arvokkaampi kuin muut?

 

järkyttävää! En voi käsittää että miksi pitää ottaa koira jos ei kykene siitä huolehtimaan.

 

järkyttävää! En voi käsittää että miksi pitää ottaa koira jos ei kykene siitä huolehtimaan.

Minä en ymmärrä miksi pitää ottaa koira jos se pitää päästää samoin tein karkuun. Uusien omistajien vikahan tuo oli. Ja surullinen vahinko. Todennäköisesti koiralle olisi tullut ihan hyvä elämä, ellei se olisi tuolloin sattunut pääsemään karkuun.

Ja turha koiraa on inhimillistää, "huoli isästä, äidistä ja vauvasta"... Tai "mitä kauhuja oli joutunut kokemaan". Eläin on luontokappale, joka taistelee tai pakenee, ei mieti mitään kauhuja, ei kykene kuvittelemaan. Ja kotiinsa se meni, tuskin osasi sen kummemmin huolta kantaa, se on ELÄIN. Olisi pidetty kiinni ja annettu rauhassa tottua. Sääli että kävi noin. Mutta ei yhtään itketä, vaikka itselläkin on eläimiä ja ne ovat rakkaita. Ei niillä ole ihmisen ajatusmaailmaa.

 

Kaikki ei ymmärrä koiria. Itseasiassa aika harva ymmärtää...

Nykyisin ihmiset eivät ymmärrä koiria, kissoja, eläimiä, lapsia, vanhuksia, sukulaisia, oman perheen jäseniä... Usein tuntuu siltä, että ihmiset ovat nykyisin kovin vastuuttomia ja ymmärtävät vain itseään ja omia itsekkäitä tarpeitaan.

 

meillä esikoinen on karvalapsi ei olisi mieleenkään tullut luopua siitä ihmislasten tultua. rakas karvalapsemme on ja pysyy osana perhettämme niin kauan kuin luoja suo. sellaista tilannetta ei tulekkaan eteen että joutuisime harkitsemaan koirasta luopumista, ja jos lomalle lähdemme niin teemme sen koiran ja lasten ehdoilla, sellaista lomapaikkaa ei meillä olekkaan johon kóira ei mukaan tulisi.

 

Minä ymmärrän kyllä täysin niitä, jotka luopuvat koirastaan vauvan/lapsen takia: allergian, koiran käytöksen tms. syyn takia. Oma lapsi menee aina koiran edelle, näinhän sen täytyykin olla.

 

:'( Voi koiraparkaa...

 

Täällä on kyllä monta ketä pitäis kalauttaa sillä rautalekalla päähän. Kuten narikka 83.

 

voi surku :ashamed:

 

Aika surullinen tarina lukekaa tää: ;((

Olen 4-vuotias tyttö. Isäni on ankara ja äitini hellä. Isäni ja äiti tappelivat useasti. Jaksoin vain kuunnella aamusta iltaan heidän riitelyä. Kerran aamulla heräsin kirkumiseen. menin katsomaan oven raosta mitä tapahtui. Isäni löi äitiä ja äiti kaatui maahan veri valuen päästä. Isäni näki, että kurkisti oven raosta. Isäni avasi oven kokonaan ja löi minua.

-Sinun takia äitisi kuoli, isäni huusi otti hiuksista kiinni

Peräännyi ja menin makaamaan sängylleni. Isäni lähti keittiöön. Itkin sängyssäni. Itkin koko päivän. Nukahdin ja heräsin seuraavana aamuna. En uskaltanut lähetä aamupalalle. Uskallin lähetä. Näin kauhistuttavan asian. Eteisen lattialla lojui ruumis mahallaa. Käänsin ruumiin ja näin äitini. Itkin ja halasin äitiäni. Isäni oli herännyt itkuun ja tuli luokseni. Isäni löi minua. Isäni sanoi, että minun pitää olla omassa huoneessani enkä saa tulla pois sieltä. Olin huoneessani monta päivää. Minulla oli nälkä. Yhtenä aamuna menin isäni luo ja näin kun hän juopotteli. Hän lähti baariin. Menin syömään ja ovelle koputettiin. En ensin uskaltanut avata ovea. Kun kuulin että siellä oli poliisi menin avaamaan oven. Näin poliisin ja hän kysyi mikä ruumis makasi maassa. Sanoin että äitini ja isäni tappoi hänet. Poliisi kysyi missä isäni on. Vastasin että kaupungilla olevssa baarissa. Poliisi saattoi minut autoon ja lähdimme matkaan. Poliisikoira oli myös takapenkillä. Poliisi koira työnsi kuonoansa käteni lähelle. Koira nuoli kättäni ja tunsin rakkauden mitä koira antoi minulle. Tajusin että isäni ei ole antanut sitä. Menimme baarin sisälle ja isäni juopotteli siellä. Isäni pidätettiin ja näin kun hänet vietiin toisella poliisiautolla pois. Näin hänen ilkeän ja syyttävän ilmeen kohdistuneeksi minuun. Lähdin toisen poliisi auton kanssa poliisilaitoikselle. Isäni tuomittii kahdeksi vuodeksi. Minut lähetettiin siaskotiin. Perhe oli mukava minulle. He rakastivat minua niin kuin oikeaa lasta. Perheen oikeista lapsista sain yhtäviä. Kahden vuoden päästä olin 6-vuotias. Isäni tuli hakemaan minua kotiin. Minulla oli ikävä perhettäni. En voinut muuta kuin itkeä autossa. Isäni käski olla hiljaa ja pidätin itkuani. Kun olimme uudessa kodisa, näin vain yhden makuun huoneen. Jouduin nukkumaan isäni kanssa. Jouduin aina 6 heräämään ja laittamaan aamiaista isälleni tai hän lyö minua. Tunnen sen tuskan 6-vuotta. Olen nyt 12- vuotias. En enää jaksa tehdä. Olen niin väsynyt! Pyydän isältäni lomaa, mutta en saanut sitä. Minä tein työtä 6 vuotta lisää. Sitten olin 18. Sanoin isälleni että aijon muuttaa pois. Isäni sanoi ei ja löi minua. Kuulin siivotessani olohuonetta pölyssä kun isäni paiskasi oven kiinni ja lähti töihin. Otin matkalaukun ja pakkasin tavaroita 8 tuntia. Avasin oven ja isäni tuli töistä. Isäni tuli luokseni ja kysyi mitä teen. Vastasin, että lähden pois. Isäni löi minua viimeisen kerran. Kaaduin kuten äitini ja päästäni vuoti verta. Lopuksi kuolin.

Kopioikaa tämä tarina sivuillenne ja voimme todistaa miltä tuntuu olla lapsipahoinpideltyn kohteena! En ole itse ollut mutta maailmassa yli 50 lasta kuolee vuodessa lapsipahoin pitelyyn! By: Jennifer<33

 

Sori, mulla ei jotenkin uppoa noi jutut. Liian epämääräistä. Kyllä kai MAAILMASSA nyt enemmän kuin 50 lasta vuodessa kuolee pahoinpitelyn seurauksena? Mun mielestä tuollaisissa jutuissa olisi oleellista myös kirjoittaa oikein. Lapsipahoinpitely kuulostaa sinänsä jo oudolta sanalta, mutta ainakin pahoinpitely on yhdyssana. Poliisiauto on myös yhdyssana. Ensin kirjoitetaan että olen nyt 12, sitten yhtäkkiä "olin nyt 18", sekavaa... onko se ihminen 12 vai 18? Jos joku haluaa pakoon, niin pakkaako tosiaan tavaroita 8 tuntia? Vaikealta tuntuu myös uskoa, että missään viedään lasta kapakkaan poliisien toimesta katsomaan kuinka hänen humalaista isäänsä pidätetään.

Anteeksi, mun mielestä toi juttu vaan vaikuttaa keksityltä, vaikka asia sinänsä on mittaamattoman tärkeä.

 

tää itkee :'(

 

surullinen tarina, mutta edelleen olen sitä mieltä että koira on vain eläin eikä mitenkään rinnastettavissa yhtä tärkeäksi kuin ihminen!

On itsestään selvää jos perheeseen syntyy vauva ja koiralle ei enää jää aikaa niin koira annetaan pois.

Sitten on kyllä vain saamaton ja laiska,jso ei koirastaan voi entiseen tapaa huolehtia ku vauva tulee taloon.

 

Tämä on jotenkin mauton tämä tarina, kun siinä niin puhutaan koiran ajatuksin. Mistä kukaan oikeasti tietää, mitä koira on tuntenut ja miten ollut? Ja onko tarina edes tosi?

Toisaalta, jos ei voimavarat riitä koiran asianmukaiseen hoitoon vastuullista on antaa se pois. Periaatteessa ihan sama, onko elukka vai lapsi. Jos ei jaksa hoitaa ni antais pois. Ties kuinka monta lastakin elää huonoissa olosuhteissa vaan ei niitä anneta pois. Vaan kun annettaisiin ni saisi moni lapsi paremman elämän.

Mutta otetaan hypoteettinen esimerkki:

Joku saa lapsen, mutta ei osaa sitä hoitaa vaan laiminlyö sitä. Lopulta päätyy luovuttamaan lapsensa adoptioon. Adoptioperheessä käykin niin, että lapsi hukkuu pihalla tynnyriin. Onko lapsen karu kohtalo biologisen äidin syy? No EI ole, biologinen äiti on toiminut vastuullisesti ja hyvin, voi kun monetmonet osaisi tehdä näin.....

Niin myös tässä tarinassa, alkuperäinen omistaja on toiminut oikein.

 

missä tilanteessa se koiran muualla antaminen on sit hyväksyttävää? esim erot on niin yksilöllisiä että vaikka itse ei koiraa jättäisi eronkaan tulessa niin toiselle sen koiran pitäminen siinä tilanteessa olisi mahdotonta. eläimiä ei siis missään nimessä pidä ottaa jos ei aio siitä kunnolla huolehtia, mutta eikö sekin ole huolehtimista että antaa eläimen parempaan kotiin jos ei itse enää pysty pitämään eläintä niin kuin pitäisi?

Mä olen tätä jonkuverran miettiny. Et jos minun mies ei pystyis tota meidän koiraa huolehtiin niin ja jos se jäis ihan täysin minun vastuulle niin minun varmaan olis pakko siittä luopua.

Näin on, sama homma. Jos meille tulisi ero, meidän ois molempien pakko luopua koirista, se on ihan fakta. Mies tekee sellaisia työpäiviä että koirat ois käytännöllisesti katsoen aina yksin, ja mulle taas jäisi kolme lasta ja todennäköisesti muutto kerrostalo asuntoon... Joten ei mitään mahdollisuuksia pitää vielä koiria siinä sivussa. Musta ois parempi, että koirat pääsisi uusiin, hyviin koteihin.

 

se on surullinen tarina itku tulee aina kun lukee..:'( meillä on kaks koiruutta tuolta pelastetaan koirista :heart:

 

nostan

 

Voi mooses... Juu, tykkään koirista ja yleensäkin eläimistä. Mutta kuka ihme tässä nyt on sitten johonkin "syyllinen"? Eipähän tässä kerrottu että miksi perhe koirasta luopui, syytettiin vain elämäntilannetta, kertomatta mitä siinä nyt oikeasti oli sellaista ettei koiraa voitu pitää? Jos lnekkeily oli vaikka aina äidin vastuulla ja äidille puhkesi vaikka synnytyksen jälkeinen masennus? Eipähän olisi koiran elämä ollut mukavaa jos vain portailla olisi paskotettu! Tämä siis vain keksittynä esimerkkinä. Mutta en voi ymmärtää teitä "miksi ottaa koira jos siitä ei voi huolehtia" ihmisiä tässä yhteydessä?!!? Elämä muuttuu joskus niin, ettei sitä voi ennakoida! Vaikka kuinka miettisi mitä 10 vuoden päästä tapahtuu, ei voi tietää!!!
Surullista että koira kuoli, siitä olen samaa mieltä. Mutta kuten joitakin muita, minuakin ärsyttää tapa inhimillistää eläimet. Eläimet ovat ELÄIMIÄ!!!!! Esim. Tanja ja eläinsaaraalan lemmikit ohjelmassa puhuttiin yhdessä jaksossa, olisiko koiran elämä enää tämän jälkeen "inhimillistä"? Eihän se koiran elämä koskaan ole inhimillistä, se on koirallista!
Huoh, päästäkäähän minkit luontoon ja lehmät pesimään vaan...

 

ei tuolle voi olla itkemättä :'(