Surullinen joulu

Meidän tarina:

23.12.2009

RV 7+2
Kävin tänä aamusti tk- lääkärissä tosta verenvuodosta ja käynti oli yhtä tyhjän kanssa..
Alatutkimuksen lääkäri teki, totes vaan, että kovasti aristaa, mutta mitään muuta poikkeavaa ei ole.. Pissatestissä oli verta, ja leukkarit, protskut ja ketoaineet lievästi koholla (olin ollut yön töissä.. Hän oli sitä mieltä, et nyt sit vaan seuraillaan nla- käyntiin asti, että sitten vois klamydia testin ottaa.. Olin kyllä tosi vihanen tosta käytöksestä, eikä kyllä yhtään huoli vähentynyt.. Kysyin että voisko olla keskeytynyt keskenmeno? Lääkäri totes vaan, että kyllä sen sitten myöhemmin huomaa..
Itellä oli mielessä joku tulehduskin, mutta ei hän mitään näytteitä ottanut.. Voi, että kun ottaa päähän..Niin ja sit lääkäri sano, että sullahan on menkat nyt sit 3vkoa myöhässä, puhu kokoajan niin, että itsellä tuli olo, että oonko nyt sit ees raskaanakaan enää.. Mutta, kyllä se positiivista näytti.. Ajattelin, että yritän nyt ottaa joulun rauhallisesti ja jos ei mitään uutta tule, niin menen lääkärille sitten vasta alkvuodesta uudestaan..


24.12.2009
rv 7+3
Vuoto lisääntyi hieman ja alkoi vihlominen aaton vastaisena yönä (olin töissä)
Aamulla menin uudestaan lääkärille, odottelin pääsyä sinne 3 tuntia.. Oli ihan kauhea olo.. Mun työkamu tuli kysymään kuulumisia, niin sitten aukeutu padot ja itkin ihan kauheesti.. Kaikki katto pitkän, mut en pystynyt estämään..
Lääkärinä oli onneks toinen mies, joku kandi ilmeisesti.. Hän antoi lähetteen naistentaudeille..Siel sit taas melkein pari tuntia odottelua.. Menin lääkärille ja hän teki uä-tutkimuksen.. Nyt olisi siis ollut viikkoja 7+3, mutta meidän pikkuisella ei ollut tarpeeksi tarrasukkia matkassa .. Hänen matkansa oli päättynyt jo rv5 kohdalla.. Lääkäri sanoi, että voi olla mahdollista, että kyseessä oli tuulimunaraskauskin.. Niin haluaisin uskoa, toisaalta helpompi ajatella ettei koko pikkusta ole ollut olemassakaan.. Äskön otin ensimmäisen lääkkeen ja maanantaina menen osastolle lääkkeelliseen tyhjennykseen..Tiistaina pitäisi mennä töihin... Nyt on olo niin tyhjä ja surullinen.. Mutta onneksi on toi maailman ihanin 2v poika ja ihana mies.. ehkä tämä tästä
:'( :'(

Muoks. sitten vielä muutama kysymys tuli mieleen..
Paljonko te saitte sairaslomaa? Itseä vähän pelottaa, että mahdanko olla tiistaina työkykyinen, kun tyhjennys on maanantaina.. Teen fyysisesti ja henkisesti rankkaa työtä..

Toinen asia: Lääkäri totesi, että voi olla että km:noon vaikutti se, että mulla on mykoplasma pneumonia positiivinen.. eli nyt onki tarkotus hoitaa toi asia kuntoon ennen mahdollista uutta raskautumista (eli lääkehoito) Muutenkin lääkäri käski odottaa kahdet kuukautiset ennen uutta yritystä.. Mietin, että pitäskö tässä välissä käyttää jotain kunnon ehkäisyä vai riittäkö ns. keskeytetty yhdyntä??

 

Voih! Paljon Voimia sinne! :hug:

 

:hug:

 

Ensinnäkin voimia sinulle! :hug:

Mulla on melkein samanlainen kokemus kuin sinulla.
Menin varhaisultraan jossa todettiin sikiön kuolleen. Epäiltiin myös tuulimunaa, mutta lopulta varmistui että sikiö oli todellakin kuollut muutama hetki sitten. Sydänääniä ei löytynyt. Se oli elämäni kamalin hetki...
Lääkäri laittoi lähetteen sairaalaan varmuudeksi jos kohtu ei lähtisikään tyhjenemään itsekseen. Jo seuraavana yönä alkoivat kovat kivut ja aamulla menin takaisin lääkäriin ja sain uuden lähetteen sairaalaan. Ultrattiin jälleen ja lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että odotellaan, jos vaikka syke vielä löytyisikin???
Meni pari päivää ja kivut jälleen yltyivät. Jälleen ultraus ja mitään ei ollut muuttunut. Sain lääkkeelisen tyhjennyksen.
Itse tyhjennys oli kohtalaisen kivuton. Menkkamaista jomotusta ihan kuin synnytyksen alussa.. Vuoto oli kyllä tosi voimakasta... :x
Sairaslomaa sain 3 pvää ja lääkäri sanoi että lisää saan jos tuun uudelleen pyytään.
Kävin jälkitarkastuksessa ja nyt kaikki ok. Ehkäisyä kehoitti käyttämään ja odottamaan yhdet menkat ennen uutta yritystä.

Tämä tapahtui n.2vkoa sitten ja mieli on edelleen tosi herkkä asian suhteen. Keho alkaa onneksi jo toipua.

 

Täälä ollaan kans oltu apeissa tunnelmissa joulu. Viime maanantaina kävin ultrassa kun piti olla viikot 7+3. Ultrassa näkyi ruskuaispussi jonka sisällä jotain "hippusia" vastaten viikkoja 4+5. Nyt tässä odotetaan vaan et mitä tapahtuu... 31.12 ois uus ultra, mikäli vuoto ei oo alkanu...

 

Surullista luettavaa, otan osaa... Itsekkin keskenmenon kokeneena huhtikuussa muistan hyvin sen kaiken tuskan ja epätietoisuuden kaikesta... Pippuri -83, itse en todellakaan ollut työkunnossa. Maanantaina kävin sillon oysissa, jossa sain suun kautta tabletin ja lääkärin mukaan olisin joutunut sinä päivänä jo töihin. Sain siis vain sairaslomaa ke ja to, oletetut vuotopäivät jolloin itse keskiviikkona piti laittaa tabut sisään. Olin niin shokissa muutenkin, etten tajunnut pyytää lisää sairaslomaa. Meillä täällä oysissa kyseinen lääkäri ajatteli vain fyysistä puolta, ei lainkaan henkistä. Kun soitin pomolle, hän oli järkyttynyt ja pyysi käymään työterveyslääkärillä. Kävin vielä sitten siellä joka kirjotti maanantain ja tiistainkin saikkua, ellen väärin muista, olin koko viikon sitten loppujen lopuksi sairaslomalla. En voinut kuvitellakkaan meneväni töihin pieni enkelivauvamme sisälläni. Ei muuta kuin vaadit sinäkin sairaslomaa ihan tuntemuksiesi mukaan... keskenmeno on rankka kokemus niin henkisesti kuin fyysisestikin, joka vaatii aikaa, että siitä toipuupi. :hug: :hug:

 

Pippuri-83: :hug: Olen niin pahoillani. Voimia. :hug:
Itse sain tammikuussa tapahtuneen lääkkeellisen tyhjennyksen takia sairaslomaa muistaakseni lähes viikon. Ultrassa todettiin tiistaina ja lääkäri kirjoitti loppuviikon sairaslomaa, tyhjennys tehtiin keskiviikkona.
Pyydä tyhjennyspäivänä lisää sairaslomaa, itse en ainakaan olisi ollut työkykyinen seuraavana päivänä, en fyysisesti enkä etenkään henkisesti.

viivi ja vagner: :hug:

noopu: :hug: Pidän kuitenkin sinulle peukkuja, josko saisittekin hyviä uutisia ultrasta!

Zurusilmä: niinhän se usein menee valitettavasti menee, että lääkärit ajattelee vain fyysistä puolta. Mie olin ainakin ihan shokissa sen tuulimunauutisen jälkeen, että ei miusta siinä hetkessä voinut ajatella, että olen ihan hajalla. Onneksi satuimme lääkäriin vielä huoneesta lähtiessämme, ja hän kysyi minulta tarvitsenko sairaslomaa. Itkin siellä käytävällä ja sain juuri ja juuri sanottua, että taipanpa tarvita.
Itse tyhjennyspäivänä asioin vain hoitajan kanssa mutta kai lääkärin olisi tarvittaessa saanut tavata.

).( Meillä meni tämä toinen raskaus kesken 22.12. rv10+1. Kaksosia odotimme alussa, sitten heistä heikompi menehtyi ja sitten lopulta kävi näin, että molemmat. Keskenmeno oli spontaani, aatonaattona ultrassa näkyi hyvin tyhjentynyt kohtu.

Olo on tyhjä, mutta yritän olla toiveikas tulevaisuuden suhteen. Pelkään että romahdan täysin, joten yritän kovasti nyt taistella vastaan ja uskoa, että vielä me onnistutaan.

 

Kiitos kaikille vastanneille ja paljon voimia kaikille :hug:
tuntuu hyvältä, kun voi keskustella asiasta saman kokeneiden
kanssa..