suru puserossa, keskenmeno tuli

viikolla 11+2. ei antanut mitään merkkejä, että jotain olisi pielessä. ei vuotoa, ei kipuja. olin ns. niskapoimu-ultrassa, ja siellä lääkäri totesi, ettei valitettavasti täällä ole elävää sikiötä. nyyh. papunen oli menehtynyt jo vkolla 7. en varmaan jaksa enää ottaa riskiä ja yrittää uudestaan. :'(

 

otan osaa :hug: minä menin kesken kesäkuussa viikolla 8 hiukan laittaa miettimään vieläkö uskaltaa.

 

:hug:

 

Molemmille :hug:

 

Kyllä aina kannattaa yrittää uudelleen, puhun kokemuksesta. Mulla tälläinen historia lapsi 1999, 2004 4 keskenmenoa peräkkäin tuulimunia la sitten 2005 jouluna pieni nyytti meille suotiin. :heart:

 

Tää onkin äidit 40+ palsta, no en ole vielä sillä vuosikymmenellä mutta sama neuvo silti, aina kannattaa yrittää. :hug:

 

Voi harmi. :hug: Otan osaa, en osaa paremmin sanoa.

 

:hug:

 

:hug:

 

Noi on ikäviä takapakkeja mut laittaisin uutta alulle. Voimia yritykseen.

 

Jos vaan voimat riittää niin kannattaa yrittää. Voimia :hug:

 

myötätunnoista. keskenmenoriskit ovat tässä iässä(42) niin suuret, etten taida enää uskaltaa yrittää. ja vanhenen koko ajan.... koville tämä otti. mutta onneksi on nuo 4 ihanaa lasta. yksi jo asuu omillaan. halaus teille palstalaisille1 :hug:

 

Olen pahoillani, tiedän miltä sinusta tuntuu!
:hug:

Itselläni todettiin pari viikkoa sitten keskenmeno, viime viikolla olin lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja odottelen vuotoa loppuvaksi. Ikää minullakin nyt 41, alle puolen vuoden päästä 42, mutta uudestaan meinataan yrittää heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen. Voimia sinulle!! :hug: :hug: :hug:

 

otan osaa. minulle kävi samalla tavalla viime keväänä. ultrassa 10:nellä viikoilla ilmeni että sikiö oli kuollut jo 7:nellä viikolla. lääkkeellisesti sitten tyhjennettiin. jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että voi vielä yrittää, vaikka keskenmenon riski on suuri. kesällä minulla saattoi olla yksi aivan varhainen keskenmenon, kun kuukautiset olivat kovin runsaat. nyt ovat menkat kolme päivää myöhässä ja jännittää, että onko tärpännyt. täytin juuri 45, ennestään minulla on kaksi isoa lasta. jos olet terve ja toivot vielä lasta, niin yritä vaan uudestaan, mutta uuteen pettymykseen pitää varautua.

 

Joo, uutta putkeen vaan. Yksi kätilö sanoi, että keskenmenon jälkeen voi jostain syystä tulla helposti uudelleen raskaaksi. mulle ainakin kävi niin jo 3 kk jälkeen.

 

Voimia ja jaksamisia! Iso :hug:

 

:'(
Voimia ja rohkeutta. Yritä uudelleen. Pidä mielessä, että nyt tuli todistettua, että olette molemmat vielä hedelmällisiä ja kaikki on mahdollista teille kahdelle :hug:

 

Mutta asia ei ole vieras!
Meinaan kyllä jatkaa yritystä edelleen tai lähinnä katsoa mitä elämä meille vielä suo tälllä saralla ja toivoa parasta. Kesken meni nyt rv 6. Vuosi sitten 2 x km rv 8. Toiveet olivat nyt tooooodella korkealla. Onneksi on välissä yksi onnistunutkin raskaus ja iiiiiihana lapsi! Häntäkin ennen siis oli jo monta km:a vaikka olin pari v. nuorempi kuin nyt, kohta 44 v.

Lohtua kaikille! Ja tsemppiä! Kaikkihan eivät raskautta tällä iällä enää ymmärrä tai hyväksy mutta arvostelijoita riittää joka saralla. Onneksi sitä ei tähänkään asiaan KAIKKIEN hyväksyntää tarvitse, jäisi lapset syntymättä lähes kaikilta jos ihan jokaisen mielipidettä kuuntelisi. Milloin joku on liian nuori, milloin liian vanha, milloin liian köyhä tai muuten vaan epä-äidillinen tms.

-nuoreksi itsensä yhä tunteva äippä

ILOISTA SYKSYÄ KAIKESTA HUOLIMATTA !

 

:hug:

 

Surullista, halaus sinulle. Nuo ovat niin kipeitä asioita, minulla ole sanoja kuvaamaan kuinka pahoillani olen. Voimia sinulle.

Saimme lapsen. Olin tuolloin 42 vuotias. Tämän jälkeen tuulimuna, keskenmeno ja keskeytykseen päätynyt vaikea kromosomihäiriö. Olin todella suossa. Onneksi minulla oli ammatillista apua ja paikka minne mennä laskemaan kukkia ja itkemään. Halusin uutta raskautta ja samalla se oli uuden painajaisen alku. Olin siis käytännöllisesti koko ajan raskaana ja menetin yhden toisensa jäkleen. Lopulta päätimme mennä munasolun luovutukseen ja tulin spontaanisti raskaaksi omilla soluillani ilman tuota suunniteltua prosessia ulkomailla. Pelkäsin todella paljon, olihan onneni ollut huono, pystyin kuitenkin päiväkerrallaan jopa nauttimaan raskaudestani. supistukset alkoivat ennen ainojaan, ne pysäytettiin piikillä. Olin levossa loppuviikot (keuhkoja kypsyteltiin). Saimme lapsen, olin tuolloin 45. hän on voinut hyvin. Fsh arvoni ennen raskautta oli 20, ja miehelläni 1% toimivia siittiöitä. Tämä kaikki selvisi kokeissa tuona kipeänä aikana. Silti meillä on nyt 2 yhteistä lasta. Tämä oli raskauteni tilastollinen poikkeus.