Suosiossa(ko)

[Karua]

Kaipaan muiden miesten suosiota, joskus unelmoin kiihkeästä miehestä ja yöstä vaikka olen suhteessa ollut jo vuosia. Pelkään että halu olla yhä miesten suosiossa tekee vielä temput-että menen vielä ja teen sen. Petän siis. Samaan aikaan tunnen kuitenkin että rupistun ja rumistun. Ikää 30 ja miesten huomio ei osu enää kohdalle kuin joskus nuorena tyttönä.Kriisi-jep-sitäkin.Kaunis jep sitä haluaisin olla aina. En silti hallitse esim itsekuria etten lihoisi, eli pysyisin hoikkana ja kenties sitä kautta kauniimpana kauemmin. Mieheni on pilkemies kuten minä pilkenainen. Mieheni pitää enemmän hoikasta kuin muodokkaasta..olen lipsumassa siitä hoikan muotista jo aika kauaksi. Tulee tarve ja tunne saada hyväksyntää muilta kuten joskus nuorenakin. Kaipa normia. Ei tämä helppoa ole naisen elämä. Sekava viesti kai.Tuntuu kuin elämä muuttuisi täysin kun täyttää 30 v ja luovuttaa kauneuden pois..ei se pysy. Kaikki menee menojaan..en tunne viehättäväni vaikka haluaisin.

Himoja on vaikka ikää tulee..

Kaipaa nainen aina miestä rinnallensa..

Nainen haluaa aina näyttää nätille..

Kriisit niitä tulee..ja menee..

Vaikeaa hyväksyä itsensä peilistä jossa ei ole enää niin hyväksytty kuin oli joskus..

 

[jojotar]

Voi sinua vanhusrukka , , ,

 

[do it]

30 joo..voisit olla 60 ja kaunis. Hyväksy ikäsi ja rupea nauttimaan...

 

[30+ minäkin]

Tiedän tarkalleen mitä tunnet, itseäni vaivaa tuo sama asia. Se kuuluu tähän "ikääntymisprosessiin", valitettavasti. Kaveripiirissäni on monta joilla sama ongelma. Itselläni on muutama lapsi ja yli 10 vuotta avioliittoa takana. Minulle tuli viime syksynä kamala tarve saada itseni samaan kuntoon kuin olin nuorempana (hoikka), yritin, epäonnistuin, masennuin.
Tuntuu että tässäkö tämä nyt sitten oli, naimisiin menty, lapset tehty ja talo rakennettu. Eikö minulle ole enää mitään "kivaa" varattuna. Sitten katson peiliin ja huomaan että näytän juuri siltä mitä tunnen. Haluan vielä olla miesten ihailun kohde, kaunis hoikka nainen, en mikään ylipainoinen äiti...
Tiedän senkin että sehän on vain itsestä kiinni että laihdutan ja jumppaan itseni siihen kuntoon. Kaikki on vain tuolla korvien välissä tapahtuvaa muutosta. Nuoruus, jota ei enää takaisin saada, pitää jättää sinne kultaisten muistojen arkistoon. Itse olen psyykannut päätäni niin että opettelen ajattelemaan nykyhetkeä. Olen iloinen kaikista lapsistani, kodistani, työstäni jne. Vaikka muotoja löytyy niin miksen silti voisi pukeutua kauniisti, mitä sitten jos paidan kokonumero on isompi kuin ennen. Katsoessani nuoria naisia ajattelen, että olen kokenut jo paljon mitä heillä on vielä edessään, lapset tehty ja nyt voin nauttia eritavalla elämästä.
Vaikeaa se on mutta onneksi ajan kanssa helpottaa. Muistat vain että olet kaunis, aikuinen nainen, hemmottele itseäsi, olet sen ansainnut.

 

[jojotar]

Kun oikein pinnistän muistiani, taisin itsekin olla tähän mennessä "vanhimmillani" tuossa iässä.
Sen voin sanoa ette suurin surminkaan haluaisi olla kolmekymppinen, ihan totta.
Jos olisin ehkä sitten, nipin napin

 

[1900 luvulla]

Nuorena ja salskeana...muistaakseni kerrat sattuivat jouluksi ja juhannukseksi.
Minä halusin vaimo ei. Minä sain vaimo ei...

 

[2000-luvulla]

Muistithan kertoa vaimolle.

 

[minäkin 30 (ja vähän päälle)]

Hmmm. En kyllä tunnista tuosta itseäni. Se on totta että silmänaluset tummuvat ja menevät kuopalle sekä pyöreä kiinteys kasvoista katoaa, mutta mitä sitten? Meillä on kukaties elämää edessä vielä 40 vuotta, miksi surra tässä iässä? Tai ylipäänsä? Ja sitäpaitsin, 30-vuotias ei ole tuomittu olemaan lihava tai elähtänyt. Lisäksi oman ikäisille miehille kelpaa kyllä tälllainen tavallinen nainen pikku virheineen ihan hyvin. Sama pätee varmasti vanhempiinkiin naisiin. Miehet vanhenevat myös, oletko tullut ajatelleeksi?

Jokaiselle tulee eteen se hetki että kauneus tai komeus alkaa hiipua. Älä hyvä ap takerru vain menetyksiin tai jonkun adoniksen huomion tavoitteluun - sinulle olisi varmasti ottajia vaikket ole parikymppisten kollien kuumimman kiinnostuksen kohde.

 

[eat more?]

Auttaisko jos sitä alkaa syödä enemmän? ehkä se pyöreä kiinteys kasvoille ilmestyy taas takaisin jos hiukan lihoo?

 

[ap joo]

Kaipa se on yleinen prosessi että tulee jossakin vaiheessa aika jolloin huomaa että nuoruus meni, sinne meni hehku ja kauneus. Jäljellä on mitä on eikä ulkoinen ainakaan paremmaksi muutu. Tuntuu aika pahalta. Ulkoinen ei ole tärkeintä ei missään nimessä mutta naiselle kuitenkin asia joka myös mietityttää. Terveyshän tässä elämässä tärkeintä on.Joo täytyisi vain ajatella että kaikki on väliaikaista ja jokaisella on edessään vanheneminen. Kiertokulku kaikki. Mutta ei ne kivuitta tässä elämässä tule eteen. Jotakin kriisiä selvästikin käyn läpi.Ennen olin hoikka ja kiinteä sportti ym,nyt on vain selluliittia ja jotakin löysää joka puolella vaikka olen liikkunut. Jotenkin elimistö vain muuttuu.Ja me sen mukana.Kun kadottaa oman hehkunsa niin tuntuu että okei tässä se sitten oli tämä elämä.Että ei enää hauskaa ja rentoa ja viehättävää oloa,intohimoisia katseita ja hetkiä.Tässä vaan elellään ja ollaan ja tylsistytään tyyliin.Pakko vain laskea irti ja antaa elämän mennä kuin se menee..ei voi roikkua siinä missä ollut vaan elää tässä ja nyt ja hyväksyä että tältä näytän,tätä elämäni on..