Sukunimiongelma

[Ihmettelijä.]

Miksi "rouvan status" on niin tärkeää, jos ei kerran miehen nimikään kelpaa?

 

[eräs toinen pohtija]

Miksi "rouvan status" on niin tärkeää, jos ei kerran miehen nimikään kelpaa?

Onnsituukohan sillä testamentilla pienentämään perintöveroja?

Mietin avoliiton ja avioliiton etuja ja haittoja. Perimisjärjestelyjen kannalta avioliitto tuntuisi parhaimmalta. Avioehto pitäisi kuitenkin teettää, sillä ajatus yhteisestä omaisuudesta, johon kuuluisi mahdollisesti vanhempien perintökin, tuntuu aikansa eläneeltä. Avoliitosta pääsee eroon yhteisellä sopimuksella. Kun erosin pitkästä avoliitosta, tuntui, ettei millään olisi enää jaksanut jotain laillisuuspyöritystä siinä samalla. Onneksi meillä oli sopuero eikä omaisuudesta tullut kinaa. Vaikea sanoa, mikä on parempi.

 

[ei sitä aina voi tajuta]

Miksi "rouvan status" on niin tärkeää, jos ei kerran miehen nimikään kelpaa?

ne on nuo omaisuuskysymykset, jotka on tässä yhteiskunnassa järjestetty siten, että vain avioliitossa asiat menevät oikeudenmukaisesti...

 

[Inhorealisti1]

Vai että omaisuuskysymykset ja perintöverot. Tarkoitatteko arvon leidit, että nainen haluaa naimisiin miehen rahojen ja perinnön vuoksi? Asia lienee miehille kovin kaukainen ja harvinainenkin, koska aniharvoin mies leskeytyy verrattuna eroon tai omaan kuolemaan ennnen puolisoaan.

Muistutettakoon vielä, että mahdollisia lapsiahan tämä asia ei koske. He ovat rintaperillisiä vanhempien siviilisäätyyn katsomatta.

 

[realisti2]

Vai että omaisuuskysymykset ja perintöverot. Tarkoitatteko arvon leidit, että nainen haluaa naimisiin miehen rahojen ja perinnön vuoksi? Asia lienee miehille kovin kaukainen ja harvinainenkin, koska aniharvoin mies leskeytyy verrattuna eroon tai omaan kuolemaan ennnen puolisoaan.

taitaa olla arvon leidi vielä hiukan nuori tai ei koskaan pitkässä parisuhteessa elänyt, kun ei tule mieleen, että pitkissä avoliitoissa(kin) hankitaan yhteistä omaisuutta, usein lapsiakin (toisen ura jää tauolle, samoin tulot) sun muuta, jolloin mitään lainturvaa ei eron, sairastumisen, äkillisen kuoleman tai muun vastaavan sattuessa ole.

 

[Inhorealisti1]

[taitaa olla arvon leidi vielä hiukan nuori tai ei koskaan pitkässä parisuhteessa elänyt, kun ei tule mieleen, että pitkissä avoliitoissa(kin) hankitaan yhteistä omaisuutta, usein lapsiakin (toisen ura jää tauolle, samoin tulot) sun muuta, jolloin mitään lainturvaa ei eron, sairastumisen, äkillisen kuoleman tai muun vastaavan sattuessa ole.

[/quote]

Tulipa yhtäkkiä nuorekas ja androgyyni olo lähes nelikymppiselle miehelle...

 

[realisti2]

Tulipa yhtäkkiä nuorekas ja androgyyni olo lähes nelikymppiselle miehelle...

happy to be of help.

 

[JÄÄ YKSIN]

Sinun nimimerkki kertoo sinusta jo kaiken. Ei tarvitse esitellä sen enempää.

samat sanat. olet yksin ja yksin pysyt.

Sinulla näyttää olevan joko paha lukihäiriö tai sitten ymmärryksesi on pahasti vialla. Todennäköisesti molempia.

Et edes niin lyhyttä lausetta ole kyennyt ymmärtämään kuin JÄÄ YKSIN). JÄÄ ei JÄÄN.
Lienee viisainta, että sinä pysytkin sivustaseuraajana. Olisit vain sillä samalla nickillä kirjoittanut millä aiemmin, raukkikset kätkeytyy usiden eri nickien taakse.

 

[mies1]

Onpas mielenkiintoinen kysymys. Jos mies haluaa tulevalle vaimolleen oman sukunimensä, niin hänet leimataan vaikka miksi. Todellisuudessa mies haluaa yhtenäisen perheen, jonka jäsenet ovat samannimisiä. Ei mikään paha haave mieheltä.
Jos nainen haluaa pitää oman nimensä, niin hänelle ei kelpaa perheen yhteinen nimi.
Kumpi puolisoista sitoutuu perheeseen tiukemmin?

Siitä olen samaa mieltä, että tuo ei ole hyvä pohja avioliitolle ja olisi viisaampaa olla perustamatta perhettä, koska todellisuudessa puolisot eivät kykene ratkaisemaan asioita yhdessä.

 

[uusi nimimerkki.]

Sinulla näyttää olevan joko paha lukihäiriö tai sitten ymmärryksesi on pahasti vialla. Todennäköisesti molempia.

Et edes niin lyhyttä lausetta ole kyennyt ymmärtämään kuin JÄÄ YKSIN). JÄÄ ei JÄÄN.
Lienee viisainta, että sinä pysytkin sivustaseuraajana. Olisit vain sillä samalla nickillä kirjoittanut millä aiemmin, raukkikset kätkeytyy usiden eri nickien taakse.

kaikestä päätellen olet niin täydellinen idiootti, että YKSIN JÄÄT.

 

[..................]

Onpas mielenkiintoinen kysymys. Jos mies haluaa tulevalle vaimolleen oman sukunimensä, niin hänet leimataan vaikka miksi. Todellisuudessa mies haluaa yhtenäisen perheen, jonka jäsenet ovat samannimisiä. Ei mikään paha haave mieheltä.
Jos nainen haluaa pitää oman nimensä, niin hänelle ei kelpaa perheen yhteinen nimi.
Kumpi puolisoista sitoutuu perheeseen tiukemmin?

Siitä olen samaa mieltä, että tuo ei ole hyvä pohja avioliitolle ja olisi viisaampaa olla perustamatta perhettä, koska todellisuudessa puolisot eivät kykene ratkaisemaan asioita yhdessä.

Mikä h""""".tin perheen yhteinen nimi??? Siis miehen nimi?
Kai sen perheen yhteinen nimi voi olla naiseltakin peräisin, vai eletäänkö millä vuosisadalla???

 

[nimellinen]

Onpas mielenkiintoinen kysymys. Jos mies haluaa tulevalle vaimolleen oman sukunimensä, niin hänet leimataan vaikka miksi. Todellisuudessa mies haluaa yhtenäisen perheen, jonka jäsenet ovat samannimisiä. Ei mikään paha haave mieheltä.
Jos nainen haluaa pitää oman nimensä, niin hänelle ei kelpaa perheen yhteinen nimi.
Kumpi puolisoista sitoutuu perheeseen tiukemmin?

Siitä olen samaa mieltä, että tuo ei ole hyvä pohja avioliitolle ja olisi viisaampaa olla perustamatta perhettä, koska todellisuudessa puolisot eivät kykene ratkaisemaan asioita yhdessä.

Mikä h""""".tin perheen yhteinen nimi??? Siis miehen nimi?
Kai sen perheen yhteinen nimi voi olla naiseltakin peräisin, vai eletäänkö millä vuosisadalla???

Faktaa tämä jälkimmäinen kommentti. Jos suhteeseen syntyisi nyt lapsia, ne tulisivat automaattisesti äidin nimelle. Siinä tapauksessa mies, joka ei hyväksyisi naisen nimeä, olisi se, jolle ei perheen yhteinen nimi kelpaa.

Miehen sukunimen ottaminen on lisäksi melko uusi perinne historiallisesti ajateltuna. 1700-1800-luvulla oli Suomen maaseudulla tavallista, että perheen sukunimeksi tuli talon nimi. Jos siis nuori pari perusti uuden maatilan/kruununtorpan, jonka nimeksi tuli Niemelä, tuli heidän sukunimekseenkin kirkonkirjoissa Niemelä. Olen tutkinut omaa sukuani melko pitkälle, joten voin esittää todisteita tämän väitteen tueksi vaikka kuinka paljon. Perinteikästä voisikin ehkä tässä tapauksessa olla ottaa kokonaan uusi, yhteinen nimi. Sehän olisi hyvä kompromissi, yes?

Oman nimen pitäminen on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia ja oikeus oman nimen pitämiseen pieni, mutta symboliselta arvoltaan tärkeä askel kohti miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Haluan mahdollisessa avioliitossani pitää oman nimeni, koska minulle se symboloi tasa-arvoista kumppanuutta (huomatkaa toki sana symboloi - käytännön tasa-arvo riippuu monista muistakin asioista). Lapsia en halua, joten heidän sukunimistään ei ole tarvetta kiistellä. Jos mieli muuttuu, haluaisin ehkä, että ottaisimme koko perhe uuden sukunimen, joka ei ole kummankaan vanhemman nimi.

 

[Tilastonikkari]

Tämän viestiketjun perusteella tuntuu omituiselta, että edelleen, tällä uudella ja uljaalla 2000-luvullakin 80% avioituvista naisista on ottanut miehensä sukunimen. Loput 20% ovat pitäneet omansa, ottaneet yhdysnimen tai kokonaan uuden yhteisen sukunimen. Miehistä naisen nimen on ottanut 2%.

 

[tilastotapaus]

Tämän viestiketjun perusteella tuntuu omituiselta, että edelleen, tällä uudella ja uljaalla 2000-luvullakin 80% avioituvista naisista on ottanut miehensä sukunimen. Loput 20% ovat pitäneet omansa, ottaneet yhdysnimen tai kokonaan uuden yhteisen sukunimen. Miehistä naisen nimen on ottanut 2%.

Minä otin miehni nimen, koska halusin näin osoittaa miten sitoudun häneen ja tähän avioliittoon. Myös lapsia ajatellen on minusta yhtenäivtävä juttu että me olemm ekaikki samannimisiä ja nimijuttu kuvastaa sitä yhteenkuuluvaisuutta, ydinperhettä. Tämä on ehkä enemmin sellainen tunnejuttu, jonkilainen me-hengen lisääjä, kun ollemme samannimisiä. Mutta kukin tavallaan.

 

[mies1]

Kyllä se on aivan yhtä selvää asemasotaa, jos nainen näkee oman nimensä ainoaksi mahdollisuudeksi, eikä suostu muuhun nimeen. Ei tällä asialla ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, päinvastoin.

Minusta omien nimien vaatiminen on varautumista avioeroon jollakin tasolla.

Paremmin eri nimet sopivat uusioperheille, joilla ei välttämättä ole edes yhteisiä lapsia. Ja olisi kiva, jos perheen nimistä voisi päätellä heidän historiansa.

 

[tasa-arvon rouva]

Samaa mieltä kuin "Tilastotapaus" sillä SUURELLA erolla, että kun me sitouduimme toisiimme ja muodostimme yksikkömme yhteistä sukunime myöten, mietimme MOLEMPAA vaihtoehtoa.

Eli mies oli valmis ottamaan nimeni ja minä hänen, sen verran tasa-arvoisia olemme. Mietimme yhdessä kumpi nimi olisi parempi, ja mies lopulta sanoi, että koska minun nimeni on hänen mielestään kauniimpi, hän haluaisi lapsistamme sen nimisiä. Eli hän otti minun nimeni.

En ymmärrä tuotam, että kun halutaan sitoutua ja olla samannimisä, niin automaattisesti otetaan miehen nimi. Säälittävää. Ottakaa ihmeessä miehen nimi, jos se on kivampi ja sopii hyvin nimeenne, mutta älkää sen takia ottako että se olisi ainoa tapa toimia!

 

[pit.]

Kyllä se on aivan yhtä selvää asemasotaa, jos nainen näkee oman nimensä ainoaksi mahdollisuudeksi, eikä suostu muuhun nimeen. Ei tällä asialla ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, päinvastoin.

Minusta omien nimien vaatiminen on varautumista avioeroon jollakin tasolla.

Paremmin eri nimet sopivat uusioperheille, joilla ei välttämättä ole edes yhteisiä lapsia. Ja olisi kiva, jos perheen nimistä voisi päätellä heidän historiansa.

No miten sitten on, jos mies vaatii oman nimensä olevan ainoa ja oikea? Eikä se sitten ole asemasotaa ja varautumista avioeroon?

Olisitko sinä mies1 valmis ottamaan puolisosi sukunimen itsellesi perheen yhtenäisyyden nimissä? Nyt leikitään, että olet lapseton.

Kuten aiemmin todettu, koko sukunimikäytöntö on varsin uusi historian valossa. Vielä 1900-luvulla nainen piti oman nimensä naimisiin mennessään. Tapa ottaa miehen nimi yhteiseksi perheen nimeksi on yleistynyt vasta hyvin myöhään. Kun Liisä Niemelän talosta meni naimimisiin Kallen kanssa Mäkelän talosta, piti Liisa silti nimenään Niemelä. Tässä jatkan edellä esitettyä esimerkkiä.

Onko Islannnissa, missä kaikilla perheenjäsenillä saattaa olla eri sukunimet, avioerot yleisempiä kuin muualla? Onko siellä perheiden me-henki heikompi kuin Suomessa?

Jos me-henki on kiinni sukunimestä, niin aika heikoissa kantimissa on liitto..

 

[Hohhoijaa]

Olemme kohta 30:n pariskunta ja perheenperustaminen on alkanut pyörimään mielessämme. Puhuimme naimisiinmenosta ja selvisi, että mies olettaa minun ottavan hänen sukunimensä.

Kerroin miehelleni, että oma nimeni on minulle tärkeä. Mies ei sanonut mitään, mutta niin loppui puheet häistäkin. Mies siis aikoo viivyttää häitä niin kauan kunnes annan periksi.

Muuten meillä menee hyvin, mutta tämä nimiasia on alkanut häiritsemään minua aina vain enemmän. Haluaisin jo niin kovin naimisiin, mutten haluaisi antaa periksi. Miestäni koko asia ei tunnu kiusaavan lainkaan.

Kertokaa siskot, miten minun pitäisi edetä asiassa?

"En haluaisi antaa periksi"? Varmaan hyvä suhde teillä jos kaikessa muussakin kaksi kompromissiin kykenemätöntä elää haluamatta antaa periksi. Mitä jos ottaisit kaksoissukunimen?

 

[Jeannex]

Samaa mieltä kuin "Tilastotapaus" sillä SUURELLA erolla, että kun me sitouduimme toisiimme ja muodostimme yksikkömme yhteistä sukunime myöten, mietimme MOLEMPAA vaihtoehtoa.

Eli mies oli valmis ottamaan nimeni ja minä hänen, sen verran tasa-arvoisia olemme. Mietimme yhdessä kumpi nimi olisi parempi, ja mies lopulta sanoi, että koska minun nimeni on hänen mielestään kauniimpi, hän haluaisi lapsistamme sen nimisiä. Eli hän otti minun nimeni.

En ymmärrä tuotam, että kun halutaan sitoutua ja olla samannimisä, niin automaattisesti otetaan miehen nimi. Säälittävää. Ottakaa ihmeessä miehen nimi, jos se on kivampi ja sopii hyvin nimeenne, mutta älkää sen takia ottako että se olisi ainoa tapa toimia!

Juuri näin. Kumpi sukunimistä on parempi etunimiin nähden, kumpi puoli suvusta on läheisempi/ isompi/ tärkeämpi, ts. kumman suvun perintöä halutaan jatkaa. Mitään vikaa ei ole siinä, että molemmat pitävät oman nimensä, esimerkkinä kirjailijat, taiteilijat ym. joille oma nimi on työväline. Lasten kannalta tietenkin on helpompaa jos koko perheellä on yhteinen nimi, mutta toisaalta maailma muuttuu ja kapulana rattaissa on turha olla. Hyvä idea myös tuo uusi yhteinen nimi: sen voi helpommin soinnuttaa molempien etunimiin.

 

[blaablaa]

blaablaablaa