Parisuhteessa erittäin harvoin ollaan asioista aina samaa mieltä. Jos johonkin ratkaisuun haluaa päästä, niin jyrääminen/kiristäminen ei ole oikea vaihtoehto, jossa väännetään kättä niin, että vahvin voittaa. Jos jo nimiasiassa ei tule yksimielisyyttä, niin mites sitten muissakaan asioissa.
Näissä nimiasioissa ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, koska puitteet antaa laki, mutta yleensä näitä nimiasioita sanelee tunteet, tavat, tottumukset ja lapsuudesta asti tulleet mallit.
Itselleni oma sukunimeni on rakas, vaikkakin se on ihan tavallinen. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut historiasta ja myös sekä isäni että äitini suvun historiasta. Naimisiinmennessä otin mieheni nimen. Eron jälkeen oli itsestään selvää, että samantien otin tyttönimeni käyttöön. Jos nyt menisin naimisiin, niin nimenvalinnassa ratkaisisi miehen olemassaoleva nimi. Jos nimi olisi äärimmäisen ruma, niin en ehkä sitä ottaisi, mutta en koe, että minuus ja minun identiteettini olisi niin löyhässä, että se olisi pelkästä sukunimestä kiinni. Kuitenkin jos menisin miesystäväni kanssa naimisiin ja haluaisimme lapsia, niin jos pitäisin sukunimestäni kiinni, niin saattaisi olla, että minulla olisi kahden miehen kanssa lapsia, joista kenelläkään ei ole minun sukunimeä vaan heillä olisi isänsä sukunimi. Toki tällaiset uusioperhekuviot, joissa on mukana sinun, minun ja yhteisiä lapsia, niin on mahdollista, että siellä postiluukussa tai postilaatikossa lukee jopa viisikin eri sukunimeä. Jos oma identiteetti on kovin riippuvainen omasta sukunimestä, niin entäs sitten ne omat lapset? Toisaalta eikö silloin myös miehellä ole oikeus olla riippuvainen omasta sukunimestään, jos vaimokin haluaa oman nimensä pitämistä perustella sillä samalla syyllä?
Jos pariskunnasta kumpikaan ei ole ollut naimisissa ja naimisiin mennään sillä periaatteella, että yhdessä ollaan loppuikä ja lapsiakin halutaan, niin minusta helpoin vaihtoehto on ottaa yhteinen sukunimi olipa se sitten miehen tai vaimon sukunimi. Jatkossa päivähoidot, koulut, lääkärit, hammaslääkärit, neuvolat, harrastukset ja yhteydenpito omien lasten kavereiden vanhempiin onnistuu tietysti paljon helpommin, kun sukunimi on sama kaikilla perheenjäsenillä.
Olen itse lapseni seuran rahastonhoitajana ja täytyy myöntää, että välillä asiointi sähköpostitse jne on hankalaa, kun lapsen sukunimi saattaa olla esim. isän sukunimi, joka ei edes asu lapsen kanssa, jolloin lapsen asioiden tiimoilta voi jäsenyysasioissa soittaa lapsen äiti tai isäpuoli, joilla kaikilla on se eri sukunimi.
