Suhteesta toiseen syöksyminen? Ei olla yksin lainkaan?

[Scarlett O Harava]

Onko tuossa järkeä pidemmän päälle?

Itte olen yhdelle ihmiselle sanonut, kun erosi yhdestä miehestään, että ottaa aikaa ittelleen ja on jonkun aikaa vain ihan yksin. Hän kun on teini-iästä asti ollut aina jonkun kanssa. No ei mennyt kauaa, kun jo taas seurusteli.

Mun mielestä olis hyvä olla yksin jonkun aikaa eikä yhden suhteen loputtua siirtyä heti toiseen. Pitää pystyä elämään ilman kumppania ja elää joskus itteään varten.

 

[SuukkoSuulle]

mulla ainaskii teki hyvää semmone puolentoist vuoden tauko seurustelusta kunnes alotin nykyiseni kanssa. Sitä taukoo ennen tuliki seurusteltua 18vuotiaasta miltei tonne 22 vuotiaaks saakka koko ajan, noin vuoden suhteita.

 

[Pessi]

Harvemmin nuo laastari-suhteet kestää.
Pitää olla vanha eletty ensin pois.

 

[Borkku]

Oon sun kans samaa mieltä

 

[Kowalski]

On eri asia pystyä elämään ilman kumppania, kuin haluta elää ilman kumppania.

 

[Melisa]

No eipä kai siinä järkeä ole sen enempää kun yleensä elämässä muutenkaan mutta se onkin toinen asia että jos löytää mukavan ihmisen kenen kanssa synkkaa niin pitääkö kieltäytyä mahdollisesta loppuelämän elämäkumppanista sen takia että erosta on vain vähän aikaa?

Ikuisuuskysymyksiä ellensanois

 

[Nyynä]

niin... vaikeita asioita nämä on... jotku ei kykene olemaan yksin. mie taasen tiiän että kykenen.

mutta mitäs sitte jos se parisuhe onki ollu jo pidemmän aikaa väljähtyny? että se onki ollu pelekkää kaveruutta? meinaan missä vaiheessa se oma eheytyminen alakaa?

 

[Vieras]

Miksi pitäisi elää ilman kumppania? Jo se sopiva sattuu löytymään vaikka heti eron jälkeen niin miksi ei? Nuo laastarisuhde-jutut on ihan höpönlöpö juttuja, harvemmin kukaan aikuinen (jos on vielä lapsiakin) niin ryhtyy suhteeseen kovin hatarin perustein ja vain paikkaillakseen omaa oloaan...

 

[Mariduk -napalmi kuula-]

Minä kun erosin edellisestä avomiehestä, niin kolmen kuukauden päästä tapasin nykyiseni. Alku mentiin minun ehdoilla, eli en halunnut sitoutua, vaan elää ja tapailla ainoastaan. Mutta kohta me sitten jo seurusteltiinkin. Kyse ei ollut siitä, etten olisi osannut olla yksin.. vaan siitä, että halunnut päästää näin hyvää miestä hyppysistäni :heart:

 

[Turkilmas]

Mä erosin pitkäaikaisesta suhteesta (kesti 5 vuotta) siten että nykyisen mieheni kanssa olin ekan kerran yhdessä sunnuntaina ja maanantaina jätin lopullisesti eksän. Eli olin -1 päivää sinkku . Ja miehen kanssa ollaan oltu nyt yhdessä vajaa 10 vuotta.

Se vaan kolahti niin kovaa tuo mies, ei voinut muuta kuin matkaan lähteä...

Toisaalta entinen suhde oli pari kertaa muutaman kuukauden telakallakin ja toisella kertaa ehdin seurustella yhden miehen kanssa kunnes taas palasin yhteen eksän kanssa. Ja suhteen loppuaikoina mulla oli useampikin mies kierroksessa, eli elin sinkkuelämää parisuhteessa.

 

[huhhei]

Mulla on semmonen serkku, se on nyt 32v, eikä oo koskaan ollut yksin, miehet kyllä vaihtuneet sitäkin taajemmin. Jokainen mies on aina "se oikea" ja maailman ihanin mies, kunnes tulee seuraava ja sen exän kanssa oltiinkin kuulemma vaan "säälistä" ja se olikin ihan hullu ja kamala... Sanon tätä serkkuani jo sarjamorsiameksi. Kaikkien miestensä kanssa on siis avoliitossa tai avioliitossa, nyt on menossa toinen avioliitto, avoliittoja takana ainakin 6-7.. ne kestävät aina maximissaan 2v, sit pitää jo vaihtaa. Lapsia ei onneksi ole tehnyt kuin vasta kahden kanssa... mutta viel ehtii..

Ja oon siis ihan samaa mieltä kuin scarlett.

 

[nöppönen]

Miksi pitäisi elää ilman kumppania? Jo se sopiva sattuu löytymään vaikka heti eron jälkeen niin miksi ei? Nuo laastarisuhde-jutut on ihan höpönlöpö juttuja, harvemmin kukaan aikuinen (jos on vielä lapsiakin) niin ryhtyy suhteeseen kovin hatarin perustein ja vain paikkaillakseen omaa oloaan...

noi laastarisuhteet on kuule yleisempiä kuin luulet. tosi moni alkaa suhteen heti eron jälkeen koska ei uskalla olla yksin.. tai alkaa suhteen jo entisen päälle jottei jää yksin kun ero tulee. halutaan helpottaa omaa oloa sillä suhteella ja samalla sirretään kaikki olemassa oleva siihen uuteen. ei pysähdytä käsittelemään mitään.

ja näin ei siis ole aina, mutta valitettavan usein.

 

[Kotilehmä]

Jos en olis hypännyt suhteesta toiseen niin en olis voinut olla mieheni kanssa 8 ihanaa vuotta yhdessä eikä mulla varmastikaan olis näin ihania lapsia ja onnellista elämää. Ei se varmaan järkevää ole että edellisen suhteen mörköt tuodaan uuteen suhteeseen, mutta jos se rakkaus vaan sattuu kävelemään vastaan heti kun entinen häipyy niin en minä ainakaan estellyt ja hyvä niin

 

[Turkilmas]

Miksi pitäisi elää ilman kumppania? Jo se sopiva sattuu löytymään vaikka heti eron jälkeen niin miksi ei? Nuo laastarisuhde-jutut on ihan höpönlöpö juttuja, harvemmin kukaan aikuinen (jos on vielä lapsiakin) niin ryhtyy suhteeseen kovin hatarin perustein ja vain paikkaillakseen omaa oloaan...

noi laastarisuhteet on kuule yleisempiä kuin luulet. tosi moni alkaa suhteen heti eron jälkeen koska ei uskalla olla yksin.. tai alkaa suhteen jo entisen päälle jottei jää yksin kun ero tulee. halutaan helpottaa omaa oloa sillä suhteella ja samalla sirretään kaikki olemassa oleva siihen uuteen. ei pysähdytä käsittelemään mitään.

Mutta toisaalta läheskään kaikki suhteet ei ole niitä laastarisuhteita vaan tunteet on aitoja. Ei kai tuo rakkaus ole sellainen asia, jonka syntyä tai syvyyttä pystyis säätelemään? Kyllä mä ainakin olin niin kertakaikkisen rakastunut mieheeni heti alussa, että ei siinä paljoa järjen kanssa asioita mietitty. Ja edelleen rakastamisen lisäksi olen myös rakastunut mieheeni. Enkä ole koskaan katunut että vaihdoin miestä lennossa.

 

[nöppönen]

Miksi pitäisi elää ilman kumppania? Jo se sopiva sattuu löytymään vaikka heti eron jälkeen niin miksi ei? Nuo laastarisuhde-jutut on ihan höpönlöpö juttuja, harvemmin kukaan aikuinen (jos on vielä lapsiakin) niin ryhtyy suhteeseen kovin hatarin perustein ja vain paikkaillakseen omaa oloaan...

noi laastarisuhteet on kuule yleisempiä kuin luulet. tosi moni alkaa suhteen heti eron jälkeen koska ei uskalla olla yksin.. tai alkaa suhteen jo entisen päälle jottei jää yksin kun ero tulee. halutaan helpottaa omaa oloa sillä suhteella ja samalla sirretään kaikki olemassa oleva siihen uuteen. ei pysähdytä käsittelemään mitään.

Mutta toisaalta läheskään kaikki suhteet ei ole niitä laastarisuhteita vaan tunteet on aitoja. Ei kai tuo rakkaus ole sellainen asia, jonka syntyä tai syvyyttä pystyis säätelemään? Kyllä mä ainakin olin niin kertakaikkisen rakastunut mieheeni heti alussa, että ei siinä paljoa järjen kanssa asioita mietitty. Ja edelleen rakastamisen lisäksi olen myös rakastunut mieheeni. Enkä ole koskaan katunut että vaihdoin miestä lennossa.

lisäsinkin sen tuonne että näin ei tietenkään aina ole.

 

[Turkilmas]

Jos en olis hypännyt suhteesta toiseen niin en olis voinut olla mieheni kanssa 8 ihanaa vuotta yhdessä eikä mulla varmastikaan olis näin ihania lapsia ja onnellista elämää. Ei se varmaan järkevää ole että edellisen suhteen mörköt tuodaan uuteen suhteeseen, mutta jos se rakkaus vaan sattuu kävelemään vastaan heti kun entinen häipyy niin en minä ainakaan estellyt ja hyvä niin

Ja toisaalta... edellisessä suhteessa mua hiersi tietyt asiat ja nykyinen mieheni on niissä tietyissä asioissa eksän täydellinen vastakohta. Eli eipä meillä todellakaan ole samoja ongelmia kuin edellisessä suhteessa. Miksi hitossa olisin vaihtanut huonon yhtä huonoon??

Eli omasta kokemuksestani voin sanoa että ihan huuhaata tuokin että edellisen suhteen ongelmat vetää uuteen suhteeseen.

Alkuun seurailin nykyiseni tekemisiä aika tarkasti, eksä kun tykkäsi sen verran paljon hyppiä vieraissa (kuten itsekin sitten lopussa). Mutta kun huomasin että mieheeni voi luottaa, niin jäipä tuo kyttääminenkin.

 

[mie]

Mä erosin elokuussa 2003. Nyt on vasta tullut tunne, että se vapaus alkaa olla vähemmän kiehtova kuin parisuhde. En ole mitään hurjastellut tässä sinkkunakaan. Olen nauttinut omasta kodista ja lapsista omillani. Nyt tuntuu siltä, että kaipaisin jotakuta vierelleni. Tai en vain jotakuta, vaan omaa rakasta, joka olisi juuri täydellinen mulle. Olen hänet kenties löytänytkin. Eheydyin yksinoloni aikana ja pidän tärkeänä, että pidin tuon ajan omillani.

 

[vieras]

Onko tuossa järkeä pidemmän päälle?

Itte olen yhdelle ihmiselle sanonut, kun erosi yhdestä miehestään, että ottaa aikaa ittelleen ja on jonkun aikaa vain ihan yksin. Hän kun on teini-iästä asti ollut aina jonkun kanssa. No ei mennyt kauaa, kun jo taas seurusteli.

Mun mielestä olis hyvä olla yksin jonkun aikaa eikä yhden suhteen loputtua siirtyä heti toiseen. Pitää pystyä elämään ilman kumppania ja elää joskus itteään varten.

niinpä,ne jotka noin tekevät eivät koskaan tule tietämään miten pahalta se ero oikeasti tuntuu.ja pettävät myös itseään luullessaan selviytyvänsä kaikesta ilman kolhuja.

 

[minä vain]

Musta tuntuu että moni ei osaa olla yksin.Eräs ystäväni erosi viime elokuussa ja lokakuussa oli jo uuden miehen kanssa.Miehellä on 3 lasta ja ystävälläni myös 3 lasta.Nyt muuttivat yhteen.Eli eipä siinä paljon lasten tuntemuksia kyselty...niin kova halu oli muuttaa miehen kanssa yhteen.
Väkisin tulee sellainen olo,että onko ero loppuunkäsitelty.Tämä ystävä oli ollut exänsä kanssa jo teini-iästä lähtien ja ei siis ole koskaan asunut yksin.
Varmasti yksin oleminen voi tuntua pelottavaltakin,mutta toisaalta tekisi varmasti ihan hyvää kaikille osapuolille.

 

[Scarlett O Harava]

Mulla on semmonen serkku, se on nyt 32v, eikä oo koskaan ollut yksin, miehet kyllä vaihtuneet sitäkin taajemmin. Jokainen mies on aina "se oikea" ja maailman ihanin mies, kunnes tulee seuraava ja sen exän kanssa oltiinkin kuulemma vaan "säälistä" ja se olikin ihan hullu ja kamala... Sanon tätä serkkuani jo sarjamorsiameksi. Kaikkien miestensä kanssa on siis avoliitossa tai avioliitossa, nyt on menossa toinen avioliitto, avoliittoja takana ainakin 6-7.. ne kestävät aina maximissaan 2v, sit pitää jo vaihtaa. Lapsia ei onneksi ole tehnyt kuin vasta kahden kanssa... mutta viel ehtii..

Ja oon siis ihan samaa mieltä kuin scarlett.

Lähinnä tätä mä tarkoitin, että koko ajan mennään suhteesta toiseen eikä olla eletty yksin koskaan. Suoraan kotoa muutettu asumaan ekan miehen kanssa yhteen, sitten sieltä seuraavan miehen luo jne jne jne...Ja jos ei heti yhteen muutettu, niin uusi mies aina kuvioissa jo ennen lopullista eroa edellisestä miehestä.

 

[mariska]

Laastari suhteita on todella paljon, ja kyllä ne auttaakin. Ainakin vertaa vanhaa nykyseen mielessään ja löytää uusia ihania asioita. ottaa toisen uutena ihanuutenaan... mä olin 9v suhteessa ja lähdin toisen mukaan. päivääkää en vaihtais <3

 

[kardinaalitetra]

Mä en kyl nähnyt mitään hauskaa elää ilman kumppania. Olin 27v kun aloin seurustelemaan. 19v ostin oman asunnon. :'(

 

[joku]

Mä oon kans sitä mieltä et kyllä suhteiden välissä useimmiten tarvii sitä omaa aikaa. Mulla on muutamia kavereita jotka ei osaa olla yksin, vaan haluaa heti uuden kumppanin ettei tarvi olla yksin.. Ja kumppaniksi on käyny suunnilleen seuraava vastaan tulija. Ei kai siinä, jokainen taaplaa tyylillään mut miltä teistä tuntuis jos joku seurustelis teijän kans vaan seurustelemisen tähden? Itse oon kerran "hypänny" suhteesta toiseen, koska sen ihmisen kanssa vaan synkkas tosi hyvin. ( se edellinen suhde loppu paria päivää ennen sen toisen osapuolen toivosta) Näin jälkikäteen ajateltuna ois ollu itelle ehkä parempi toipua rauhassa siitä edellisestä suhteesta, varsinkaan kun se ei mistään helpoimmasta päästä ollu, mut eihän sitä juuri tavattua, ihanaa ihmistä malttanu päästää käsistään.
Mut muistetaan kuiteski et jokainen on oman onnensa seppä. Sitä onnellisuutta on loppujen lopuksi aivan turha hakea muualta. Ei kukaan pysty tekeen meitä onnellisiksi, jos me ei tehä sitä ite.