Suhteen äkkikuolema?

[Floura]

Olen seurustellut kolme kuukautta upseerin kanssa. Meillä on ollut todella mukavaa, ollaan jaettu arkea ja molemmat on ääneen ihmetellyt, miten hyvältä kaikki tuntuu.
Mies on eronnut muutama kuukausi sitten suhteesta, jossa oli väkivaltaa ja muuta ikävää. Sama minulla. Hän ei ole suhteesta tai traumoistaan tahtonut juuri jutella.
Muutama päivä sitten, mieheni ollessa sotaharjoituksessa, tuli tekstiviesti: en pysty tähän, luulin et pystyisin mut en pysty. ahdistaa tuleva yhteenmuutto (joka tapahtuisi 5 kk päästä, jota ei ole vielä alettu edes suunnitteleen) ja en halua lapsia.

LAPSIA ?!?! En kai määkään tiedä haluanko lapsia. Oon järkyttynyt, tuo tuli aivan tyhjästä. Onko sillä paniikki vai mitä tää tarkoittaa?

Olen kuvitellut upseerien edes olevan jokseenki selkärankaisia. Eihän noin raukka voi olla!

Laitoin sitten sähköpostin, että saa rauhassa ja omaan tahtiin miettiä, kerroin omat tunteeni ja sen että itse en tahtoisi tätä lopettaa, saati ole suunnittelemassa lapsia. Sanaakaan en ole kuullut siitä.

Olen vihainen ja pettynyt. Ajatuksia?

 

[upseeri vaiko herrasmies?]

Koska toit moneen otteeseen esille mieskaverisi ammatin ja miten sillä olisi tekemistä henkisen ryhdikkyyden kanssa, niin valitettavasti joudun oikomaan käsityksiäsi. Joukossa on hyvin paljon lässyjä, joiden ainoa keino pärjätä jotenkuten työelämässä on hakeutua upseerin ammattiin ja mitä kauempana pk-seudulta sitä enemmän armeija on vain varma keino saada itselleen jonkinlainen ammatti joutumatta muuttamaan pois kotiseudulta.Ne harvat upseerihelmet yleensä pääsevät pitkälle ja loput muhivat muiden käskytettävänä suurimpina ongelminaan nimenomaan avioerot, alkoholismi ja itsemurhat. Voin siis hyvin kuvitella, miten rakkautesi on "upseeriveljien kanssa" käynyt suhdettanne läpi ja veljellisten ohjeiden saattelemana päätynyt sitten "itsenäiseen" ratkaisuun lähettämällä hyvinkin raukkamaisen tekstarin. Tai harjoituksissa on ex-eukon ystävättären mies "puhumassa järkeä päähän", koska upseerien rivit ovat pienet ja ahtaat.

Ole iloinen, että näit millaisen miehen kanssa olet tekemisissä jo nyt. Tunnistat hyvän upseerin siitä, ettei hän tee asiasta numeroa ja on sen ammatin kanssa sinut.

Sinun tapauksesi tuntuu häikäisseen komeilla puheilla ja kalkskahtavilla kannuksilla, mutta upseeri on vain ihminen ja sinun kannattaisi se upseeri-nimike jättää jutuistasi pois. Ongelmaanne ei tee vaikeammaksi se mitä se luuseri tekee työkseen, vaan se että sinä selvästi kuvittelit hänestä liikaa.

 

[Annaleena.]

Kerrankin täysjärkisen ihmisen kirjoitus!

 

[Floura]

Ihan oikeassa olette. Ehkä hieman hämäännyin kultaisista napeista yms. Toisaalta sitten olen niihin vermeisiin lapsuudenkodissani tottunut
siellä kyseinen ammatti on edustanut rehtiyttä ja suoraselkäisyyttä.
Varmaankin siksi korostin tuota ammattia.

Kiitos tuosta realismin poikasesta liittyen siihen porukkaan.

Onko tässä jotain mitä voin tehdä? Vai pitääkö mun vaan antaa olla ja unohtaa?

Se tulee takas nyt loppuviikosta, pitäis molempien saada omat kamansa. Enpä tiedä mitä siitä tulee. Avautuisitteko te? Siis kertoisitte mitä ajattelette? Tai vaatisitte selitystä?

 

[Mirkku#]

Kolme kuukautta seurusteltu, ja jo puhuttu yhteenmuutosta, joka siis tapahtuisi 5 kk:n kuluttua.

Aikamoista etenemistä. Kyllä te nuoret ihmiset olette malttamattomia. Miksi suhteesta on täytynyt näin pienellä ajalla jo tehdä pysyvä ja on tehty jo kauankantoisia päätöksiä? Ei ole yhtään ihme, että toista (ja yleensä se on se miespuolinen) on alkanut jänistää.

Seurustelkaa kunnolla ilman minkäänlaisia sitoumuksia tulevaisuuten nähden. Kolme kuukauttahan on aivan mitätön aika tuntea toista yhtään. Miksi yhteenmuutto on edes otettu puheeksi? Päinvastoin, yhteen ei saisi muuttaa minkään syyn varjolla edes vuodenkaan yhdessäolon jälkeen. Yhteen muuttaminen on aina vakava asia, vaikka se kuinka olisi muka järkevää jonkin asian takia. Sehän merkitsee joka tapauksessa yhteisen kodin perustamista, ja siitä lähteminen ei enää olekaan niin helppo juttu.

Upseerit ei ole sen suoraselkäisempiä kuin muutkaan miehet. Samoin voidaan todeta, että monien naisten ihailemat poliisit ovat myös ihan tavallisia miehiä heikkouksineen ja puutteineen. Sieltä löytyy alkoholin liikakäyttäjiä ja väkivaltaisia nyrkkisankareita ihan siinä kuin missä tahansa muussa ammatissa olevista. Jostain syystä tuntuu, kuin aika usein olisin lukenut uutisia poliisien tekemistä perheväkivaltaisuuksista ja rattijuopumuksista.

Jos mies ilmoittaa, että hän ei pysty tähän ja että häntä ahdistaa, niin kannattaisiko vain uskoa asia? Mitä muuta selitystä siihen tarvitaan?

 

[aaaaaaaaaaaaa]

Mirkun kanssa aika lailla samaa mieltä. Itse en ymmärtänyt sitä, että jos mies, joka on vasta muutama kuukausi sitten eronnut ja jonka kanssa sinä olet ollut vasta 3 kk, alkaakin epäröimään ja haluaisi hidastaa tahtia, sinun mielestäsi hän on selkärangaton! Siis mieshän tässä ainoalta järkevältä ja aikuiselta vaikuttaa...

 

[Minkäs teet]

No onhan tuo asian ilmoittamistapa lapsellinen ja vastuuntunnoton. Mutta ikävä kyllä, taisi tulla suhde hänelle liian nopeasti. Toki hän olisi sinulle paremman selityksen velkaa, mutta sitä et ainakaan tivaamalla varmasti saa.

 

[just toisinpäin]

Minusta on selkärankaista olla rehellinen tunteille, itselle ja toiselle, ja silloin just kun ne ei ole niitä ehkä toivottavimpia edes. Mikäs vääpeli se sinä olet, kun itse tuntuu, että vaadit toista sitomaan itsensä sinuun vain muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Ei kolme kuukautta ole aika eikä mikään oppia tuntemaan toista.

Nolompaa olis pelkän vääristyneen ylpeyden vuoksi olla toisen kanssa, vaikka ei olis niitä todellisia tunteita. Siinä kärsis lopulta kaikki. Ei tässä eletä missään 1800-luvulla.

 

[Minkäs teet]

MIES olisi ilmoittanut asiansa kasvotusten, eikä tekstarilla kuin mikäkin 16w teini. Ja ei kai ap. ole yksin ollut sitoutumassa, ainakin sain sen kuvan että "mies" on ollut ihan yhtälailla tekemässä suunnitelmia.

 

[just toisinpäin]

Nehän harjoitukset voi kestää viikkokausia. Toisaalta jos hän keskustelee sitten, kun pääsee vapaalle. Voihan se olla, että hän tavallaan valmistelee vähän sitä varsinaista keskustelua varten.

Ei ole ihme, että ahdistaa, kun noin nopeasti pitäis olla valmis kaikenlaiseen.

 

[Mirkku#]

Niin, ei tässä pelkästään ap:tä olekaan osoittaminen, onhan mieskin ollut niitä suunnitelmia laatimassa, siis yhtä lailla ollut tässä hätähousuna. Kumpikaan ei ole oikein ajatellut asiaa kunnolla, ja nyt sitten mies on alkanut ottaa takapakkia. Se hänelle pitäisi suoda, ja naisenkin täytyy miettiä kaikkea vähän tarkemmin.

No juu, tekstiviesti tai ei, se nyt on nykyaikainen kommunikointitapa. Kukaan ei varmaan närkästy, jos saa kumppaniltaan tekstiviestin, jossa tämä ilmoittaa rakastavansa häntä ja muuta vastaavaa positiivista. Sehän on vaan söpöä ja herttaista, että "ajatella kun se ei ole kehdannut sanoa sitä suoraan, vaan lähetti näin ihanan tekstarin, tämän mä säilytän iankaikkisesti kännykässäni!!!" Mutta päinvastaista ei sitten saakaan näin ilmoittaa, se pitää lausua "suoraselkäisesti" ja suullisesti. Vai kuinka?

Eiköhän se ole niin, että ilmoitat sitten eroamishalustasi niin taikka näin, aina sen vastapuoli kokee shokeeraavana tylytyksenä. Miksikä se asia siitä muuttuu.

 

[Floura]

Haluaisin korjata muutamaa asiaa. Yhteenmuutto ei olisi ohjelmassa vielä aikoihin, mutta syksyllä molemmat muutamme töiden perässä ja aika luonnollista on mielestäni ajatella, että siinä vaiheessa yhteenmuutto on mahdollisuus. Enempää siitä ei ole puhuttu.

Aivan, yksin tätä suhdetta en ole ylläpitänyt, kyllä hän on kovasti sanonut, että olen rakas ja tärkeä. Ilmeisesti hän ei ole sitten valmis.

Loukkaa vaan todella paljon miten hän asian hoitaa. Siitä tekstiviestistä on nyt 6 päivää ja mitään enempää ei ole kuulunut, ei myöskään vastausta mailiini, jossa kerron (ystävälliseen sävyyn) omista tunteistani.

Hän tulee ylihuomenna kaupunkiin. En osaa kuvitella mitä sitten tapahtuu. Ehkä hän ottaa yhteyttä ja pyytää tapaamaan tavaroiden palauttamista varten. Miten mun tulisi sitten suhtautua?

Surettaa, sillä meillä oli todella mukavaa.

 

[niinno.]

3 kuukautta olette peräti seurustelleet? No hohhoi.

Ap. valitettavasti tuo sun kirjoitukses kuulostaa aika lapselliselta. Ette ole tunteneet toisianne kuin pari vaivaista kuukautta, ja jos kumpikin on vasta hiljan sitä ennen eronnut eksistään, niin onko heti pitänyt ettiä uutta tilalle? Eikö olisi kantsinut olla heti yksin ja elää omaa elämää?

Ehkä se mies ei ole valmis hyppäämään mihinkään vakavaan suhteeseen heti. Kolme kuukautta on tosi lyhyt aika, eihän siinä edes opi sitä toista tuntemaan vielä kunnolla.

 

[Minkäs teet]

Minun mielestäni ei ole väärin tehdä suunnitelmia tulevaisuutta varten, jos kerran MOLEMMAT on olleet suhteessa tosissaan ja sen myös kertoneet. Ei mies (eikä nainenkaan) saa mielestäni puhua läpiä päähänsä, vannoa rakkautta ja sitten vaan yhtäkkiä pistää poikki tekstiviestillä. Se joka uskoo rakkauteen ei ole lapsellinen, vaan se, joka noin leikkii toisen tunteilla.

Floura: Voitko viedä miehen kamoja jonkun hänen tuttavansa tms luokse, mistä mies voisi ne hakea? Ystävällistä kohtelua hän ei mielestäni enää ansaitse, eikä sulla sinänsä ole mitään velvollisuutta huolehtia hänen tavaroistaan. Jotta saisit hänet "ulos systeemistäsi", voisi kuitenkin olla hyvä päästä noista tavaroista eroon. Mielestäni paska ansaitsee paskan kohtelun, joten helpompi voisi olla jos et miestä enää tapaa (jos hän ei sitten omasta aloitteestaan halua vielä kuitenkin jutella asioista).

 

[Floura]

Kiitos viimeinen kirjoittaja Minkäs teet! Harkitsen josko toimisin niin.

Oon samaa mieltä siinä, että se joka kohtelee toista huonosti, ei todellakaan ansaitse päänsilityksiä...

Ilkeintä tässä asiassa on ehkä se, että kun kyseinen viesti tuli, olin hänen sängyssään nukkumassa. Hän kun oli reissussa, ja minulla on lyhyt matka töihin hänen luotaan, joten hän antoi minulle avaimensa.

 

[suunnitelmat voi muuttua]

miten voi olla kolmen kuukauden jälkeen tosissaan noin? aivan absurdi ajatus.. Häävin edes tunne toista..
Ei ole väärin tehdä suunnitelmia, mut ei ole myöskään väärin, että jos tilanne muuttuu, tekee uusia suunnitelmia. Eli jos ei ole juridisesti naimisissa, ei ole, vaikka toista ärsyttäisi miten, ei ketään voi pakottaa suhteeseen.

Voi olla tunteita, mut ei ne aina riitä, tai ei ole valmis. Ei se "mukava" oikein riitä.
Tulee muuta mukavaa kummallekin.

 

[qwirty]

Täytyy sanoa, että olen kyllä aika samaa mieltä muutaman muun kirjoittajan kanssa: kolmen kuukauden suhde on vain hyvin lyhyt tutustumisjakso toiseen ihmiseen. Ei siinä vaiheessa vielä kannata tehdä suunnitelmia koko loppuelämäksi tai jos tekee, niin kannattaa varautua siihen, että saattaa joutua pettymään. Jos mies tulikin toisiin ajatuksiin suhteestanne, niin etpä sinä sille paljon mitään muuta voi kuin hyväksyä tilanteen, vaikka kuinka tekisi mielesi kiukutella ja kostaa esim. viemällä miehen tavarat pois kotoasi kolmanteen paikkaan aiheuttaaksesi hänelle ylimääräistä vaivaa. Itse sinä itsesi sellaisella käytöksellä alennat.

Pää pystyyn vain ja ajattele, että sinun varallesi on elämällä ja maailmalla tarjota jotain vielä paljon parempaa kuin se mies, joka siis osoittautui "vääräksi".

 

[elämä ei ole mustavalkoista]

Toisaalta, se ei ole pahaa tahtoa toiselta, jos ei tunne, ei itseäänkään voi pakottaa tuntemaan, sitä ei voi tehdä. Eli ei ole niin mustavalkoista, ei hänkään sille, mitään voi, jos ei tunne, kun ei sillekään voi, jos joku tuntee. Kurja juttu pikku yksityiskohtana, että se sattui sinun hänen luona ollessa, mutta siltikään asia ei asian muuttuisi, vaikka olisitkin ollut jossain muualla..
Se ei minusta ole huonostikohtelemista, että ei voi sille mitään, jos ei tunteet riitä.
Tunteitaan ei voi valita, käytöksensä voi. Ja siinä menee se, mikä on huonoa käytöstä ja mikä ei. Eli jos käyttäytyy huonosti, se on hänen asiansa, mutta jos käyttäytyy hyvin ja ei silti tunne, ei sille vain voi mitään.

Sun tunteet voi ja saa olla mitä vain ikinä tunnet. Siihen sullakin on oikeus, kuten hänelläkin.

 

[Minkäs teet]

Onko sulla vielä se avain? Saisit itse vietyä miehen tavarat sinne, ja jättäisit avaimen samalla reissulla.

Että kolmessa kuukaudessa ei voi rakastua, tai edes seurustella vakavasti? En kyllä ymmärrä sitä mentaliteettia, että toiselle saa puhua ihan mitä huvittaa (vannoa rakkauttaa, tehdä tulevaisuuden suunnitelmia) ja sitten on ihan ok tehdä ero tekstarilla. Missä on miehen vastuu puheistaan ja teoistaan?! EI NOIN VAAN SAA TEHDÄ TOISELLE! Jos kerran on saanut toisen uskomaan yhteiseen tulevaisuuteen, pitäisi kantaa sen verran vastuuta että sanoisi tuon edes päin naamaa ja yrittäisi selittää, mistä äkillinen mielenmuutos johtuu.

Ja huom, kukaan ei kai kritisoi sitä ettei mies halunnutkaan suhdetta, vaan tapaa, jolla hän tämän asian on hoitanut.

 

[lähtöön]

tässä valtiossa

 

[N33]

Miten niin ei kolmessa kuukaudessa tunne toista ollenkaan tai voi olla vakavissaan? Sitä voi oll vuosia yhdessä ja arpoa tunteeko tista hyvin. Voi myös olla viikon yhdessä ja tuntea rttä että tämä se on. Ihan onnistuneita suhteita, joissa on muutettu ensitreffeiltä yhteen, on moniakin. Ihan kuin aloittajalla ei saisi olla mitään toiveita tai vaateita suhteelle, koska aikaraja ei täytä jotain virallista rajapyykkiä joillekin kirjoittajille.

Jos mies on antanut avaimet, olette puhuneet tulevaisuudesta ja yhteenmuutosta, olette olleet vakavissanne ja sinulla on täysi oikeus olla pöyristynyt tuollaisesta tyylistä päättää suhde.

En kyllä ottaisi noin häilyväistä miestä takaisin, mutta jos jos edelleen haluat jatkaa, on ainoa (heikko) toivosi olla mahdollisimman etäinen ja viileä.

 

[sivhos]

Olette kuulleet,rakkautta ensi silmäyksellä.Täysin mahdollista.Pari päivää yhdessä ja homma selvä.Tavarat yhteiseen huusholliin ja siitä alkaa yhteinen taival.Monilla se kestää koko hamaan loppuun asti.Monille riittää yksi vilkaisu vaikkapa kaupan kassajonossa ja se on menoa.