Suhde vaiko ei

Olen avioliitossa elävä perheellinen nainen. Miehen kanssa oltu iäisyys yhdessä. Rakastan miestäni, mutta mutta...

Kaipaan kovasti rakkauden huumaa, jännitystä elämääni. Olen miettinyt että haluaisin suhteen toiseen mieheen. vain jännityksen ja kutkuttavan tunteen takia.Sekä läheisyyden.

Ongelma tietysti on se, että se olisi väärin miestäni kohtaan, sekä se, että rakastun kovin helposti, ja siitä tulisi varmaan pakkomielle minulle.

Miehentäni en halua kuitenkaan erota, mutta suhde on kovin arkipäiväistä, eikä sitä pysty miksikään muuttamaan.
Jaa-a...Tälläisiä mietin...

 

Ennen kuin hyppäät vieraan matkaan, suosittelisin kuitenkin tsekkaamaan seuraavaa linkkiä:

http://www.katajary.info/kurssit/sylikkain

ja heti ilmoittautumaan kurssille!

Tuon firman kurssit on todellakin rahan veroisia!

:heart: :heart:

 

Voi kultaseni, et ole ainoa nainen, joka olet tuosta jännityksestä haaveillut...
Usein vain haaveet ovat ihania haaveina eikä totuutena. Hyviä leffoja on aiheesta, mm. vaarallinen syrjähyppy. Siinä sulle jännitystä...

Voisitko hakea jostain muusta elämääsi jännitystä ja seikkailua? Käytä mielikuvitustasi! Uusi harrastus tai haastava työ on parhaita.

Rakkaudella leikkiminen tuntuu aluksi hauskalle, mutta tuhoaa sinussa kaiken sen, mikä on kaunista. Usko minua. Vaali sitä onnea minkä olet saanut ja rakentanut, älä tuhoa! Onnea matkaan..

 

Arki se vaan jyrää parisuhteen asioiden hoitosuhteeksi, se on ikävä kehityssuunta mutta toteutuu valitettavan usein.
Kuitenkin ihmisillä on oikeus tunteisiin ja suorastaan velvollisuus itseään kohtaan elää niin että on tyytyväinen.
Tuo jännitys, kutkuttava tunne vatsassa, näkemisen aito riemu, mieti haluatko luopua niistä? Minä en halua, enkä suostu sellaiseen.
Mieti sinäkin omalta kohdaltasi miten haluat elämäsi elää...
Kun teet oikein itsellesi, sinua ei voi arki nujertaa.

:flower:

 

\

Arki se vaan jyrää parisuhteen asioiden hoitosuhteeksi, se on ikävä kehityssuunta mutta toteutuu valitettavan usein.
Kuitenkin ihmisillä on oikeus tunteisiin ja suorastaan velvollisuus itseään kohtaan elää niin että on tyytyväinen.
Tuo jännitys, kutkuttava tunne vatsassa, näkemisen aito riemu, mieti haluatko luopua niistä? Minä en halua, enkä suostu sellaiseen.
Mieti sinäkin omalta kohdaltasi miten haluat elämäsi elää...
Kun teet oikein itsellesi, sinua ei voi arki nujertaa.

:flower:

Tää nyt meni ohi, kannatatko siis toista miestä vai mitä...?

 

\

\

Arki se vaan jyrää parisuhteen asioiden hoitosuhteeksi, se on ikävä kehityssuunta mutta toteutuu valitettavan usein.
Kuitenkin ihmisillä on oikeus tunteisiin ja suorastaan velvollisuus itseään kohtaan elää niin että on tyytyväinen.
Tuo jännitys, kutkuttava tunne vatsassa, näkemisen aito riemu, mieti haluatko luopua niistä? Minä en halua, enkä suostu sellaiseen.
Mieti sinäkin omalta kohdaltasi miten haluat elämäsi elää...
Kun teet oikein itsellesi, sinua ei voi arki nujertaa.

:flower:

Tää nyt meni ohi, kannatatko siis toista miestä vai mitä...?

LUE UUDELLEN TEKSTI JOS EI VIELÄ AUENNU.JOS EI VIELÄKÄÄN,NIIN LUE KOLMANNEN KERRAN(NIIN KUIN ITSENIKIN TÄYTYI TEHDÄ)LÖYTYY SUORA VASTAUS....ELI KANNATTAA TOISTA..

 

ajatteleppa vaikka niin että ihan kaikkia seksifantasioitakaan ei kannata toteuttaa koska haaveilu on haaveilua ja tositilanne on tositilanne...et ehkä tykkäiskään siitä kun se muuttuu todellisuudeksi.

 

\

Kaipaan kovasti rakkauden huumaa, jännitystä elämääni. Olen miettinyt että haluaisin suhteen toiseen mieheen. vain jännityksen ja kutkuttavan tunteen takia.Sekä läheisyyden.

Ongelma tietysti on se, että se olisi väärin miestäni kohtaan, sekä se, että rakastun kovin helposti, ja siitä tulisi varmaan pakkomielle minulle.

Miehentäni en halua kuitenkaan erota, mutta suhde on kovin arkipäiväistä, eikä sitä pysty miksikään muuttamaan.
Jaa-a...Tälläisiä mietin...

Se jännitys on sitä että sinulla on koko ajan tunne että olet väärässä paikassa. Ollessasi perheen kanssa mietit vain sitä toista, olet äreä ja kireä, et pysty keskittymään. Ja olessasi tuon toisen kanssa pelkäät kiinnijäämistä, miehesin puhelinsoittoa, hataran alibisi pettämistä ym. Lisäksi elät koko ajan sen tietoisuuden kanssa että tunnin, puolentunnin tai 10 minuutin kuluttua sinun pitää palata OIKEAAN elämääsi leikkimään että kaikki on kunnossa ja toista elämää ei ole!

Itse olen kokenut tuon tilanteen. Rakastuin oikeaan ihmiseen väärään aikaan ja se muutti koko elämäni. Minulle ei koskaan enää salaista suhdetta, yksi virhe tässä elämässä riitti. Kannattaa siis vielä miettiä muutamaan kertaan mitä olet tekemässä. Muista että alkamalla suhteeseen toisen miehen kanssa laitat peliin myös kaikkien läheistesi elämän.

 

\

Arki se vaan jyrää parisuhteen asioiden hoitosuhteeksi, se on ikävä kehityssuunta mutta toteutuu valitettavan usein.
Kuitenkin ihmisillä on oikeus tunteisiin ja suorastaan velvollisuus itseään kohtaan elää niin että on tyytyväinen.
Tuo jännitys, kutkuttava tunne vatsassa, näkemisen aito riemu, mieti haluatko luopua niistä? Minä en halua, enkä suostu sellaiseen.
Mieti sinäkin omalta kohdaltasi miten haluat elämäsi elää...
Kun teet oikein itsellesi, sinua ei voi arki nujertaa.

:flower:

Just just. Ja sit huomaat yhtenä päivänä että alat olla aika kuluneessa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti ja vierellä ei olekaan ketään joka olisi tukena ja olkapäänä. Ja sit kun tajuat että mitä elämä olisi voinut olla jos et olisi niin kovin juossut seikkailun perässä saattaa kaduttaa.

Tosiasia on että arki astuu kuvaan jokaisessa suhteessa. Joka suhteessa se ei välttämättä ole samanlaista mutta joka tapauksessa se ennenpitkää tulee. Kyllä sitä vanhaa suhdettakin voi parantaa vaikka siihen ei sitä ensi huumaa saakaan takaisin. Itse pitkässä parisuhteessa elävänä huomaan selvän syklin parisuhteessa, välillä tulee aikoja jolloin toinen ei juuri vähempää voisi kiinnostaa ja maailma houkuttaa ja taas yhtäkkiä sitä kuin uudelleen rakastuu siihen vanhaan kumppaniin ja olo on onnellinen ja ylpeä siitä millainen parisuhde on pystytty rakentamaan. Mutta tosiasia on että niitä huippuja varten tarvitaan työtä parisuhteen eteen ja paljon uskoa siihen suhteeseen silloinkin kun menee huonommin.

Aika harva oikeasti haluaa koko elämäänsä liihotella kukasta kukkaan, varsinkin kun ajanmittaan se niitty muuttuu aika lailla kulahtaneemmaksi
Ja jokaiselle aina ajoittain tulee tuollaisia rakastumisen huuman kaipuita. Mutta rakastuminen tuo myös epävarmuuden ja paljon muitakin tunteita jotka eivät ole ihan yhtä ihania.

Sinun ap pitää nyt vain miettiä että onko nykyinen suhde sellainen joka on mielestäsi säilyttämisen arvoinen ja jos niin on niin ei muuta kuin vanhaa elvyttämään.

 

Meillä tilanne tämä: riidellään miehen kanssa miltei päivittäin, hän ei usko mihinkään parisuhdekursseihin tai -iltoihin. Olen yrittänyt puhua meidän ongelmista, mies ottaa ne syyttelynä vaikk kuinka yritän esittää asiat minä-muodossa. Kaipaan läheisyyttä ja ystävällisiä sanojakin joskus. Tiedän, kaikki lähtee itsestä. Mutta kun musta tuntuu, että mä tarvitsisin ja kaipaisin just vähän opastusta tässä asiassa. Ja minusta ne parisuhdekurssit vois oikeasti lähentää meitä. Mutta mies vaan toistelee, kuinka kaikki parisuhdeasioiden puiminen on ihan huuhaata. Ja minä olen kuulemma vaan lukenut liikaa naistenlehtiä, jos yritän kertoa hänelle miltä musta tuntuu. Yhteiset kyläilyt tai muu yhteinen tekeminen ei miehen puolelta kiinnosta. Kun hän töistä pääsee, niin ilta menee tv.tä katsellessa (siis hänellä) tai raveja pelatessa. Minnekään ei hän jaksa lähteä tai mitään yhteistä harrastaa. Jos lähden lasten kanssa jonnekin, hän yleensä jää kotiin. Poikien iltoihin kyllä lähtee aina mielellään. Aika yksinäiseksi sitä tuntee itsensä tässä parisuhteessa, niin kuin elettäis kämppiksinä tai jotain. Ja sitä läheisyyttä tässä kai eniten kaipaa...

 

Niin kun joku viisas jossakin ketjussa mainitsi; suhde toisen miehen kanssa ei ole se oikea eikä aikuinen ratkaisu. asiat pitäisi ensin selvittää oman miehen kanssa ja erityisesti oman pään sisällä valmiiksi ennen kuina alkaa uuteen suhteeseen. se vaan mutkistaa asioita. Mielestäni kuitenkaan kenenkään ei tarvitse elää huonossa suhteessa varsinkaan jos toinen osapuoli ei suostu suhteen hoitamiseksi/parantamiseksi mitään tekemään.

 

Älä lähde vieraan perään avioliiton aikana. Harkitse mieluummin eroa vakavasti ja sitten vasta uusia tuulia ajan kanssa. Salarakkaitten kanssa asia vaan pahenee ja pitemmän päälle olet iahnhukassa. Yritä saada miehesi ymmärtämään tilanteen vakavuuden, että olet tosissasi.

Meillä ei auttanut vuoden aikana puheet joten erossa nyt ollaan. Vieläkään miestä ei kiinnosta perheneuvolaan lähtö eli lopullinen ero on edessä... :'(

 

minä taas tavallaan kannatan tuota toista miestä,koska olen itse samassa tilanteessa kun sinä.ollaan oltu ukon kanssa yhdessä 11 vuotta ja 4 lastakin on ja todellakin arki on ihan kuin asuisin jonkun kämppiksen kanssa.minäkin kaipaan sitä läheisyyttä ja hellyyttä ja ihania sanoja ja vasta rakastumista ja niitä tunteita mitä toinen ihminen voi minusssa herättää.olen muutamana viikonloppuna käynyt tyttökavereideni kanssa baarissa ja voi että tuntuu ihanalta jo tanssiakin jonkun kanssa joka sanoo että oletpa hyvännäköinen tai muuta sellaista.ei aina sen tarvitse johtaa seksiin kunhan vaan saa läheisyyttä.olen nyt löytänyt itselleni ehkä tälläisen salarakkaan ja tovon että se on minun valopilkkuni tälle elämälle.tiedän myös että tässä on riskinsä ja saatan jäädä kiinni ja sitten on erot ja muut kuviot edessä mutta jos ei koskaan ota riskiä niin sitä katuu sitten joskus,olen sitä mieltä.

 

Miksi haluat loukata miestäsi ja lapsiasi tällaisella salarakkaalla? Eikö omatunto kolkuta? Ovatko tunteet loppu miestäsi kohtaan? Kirjoitit riskistä, mutta ajatteleko sitä vain omana riskinäsi? Aiheutat riskin myös sellaisille, jotka eivät sitä halunneet, eivätkä ansainneet. Näin ulkopuolisena (luojan kiitos) on toimintasi minun mielestäni tosi itsekästä, lue LIIAN. Vai oletko yrittänyt omassa suhteessasi jo kaiken? Ilmeisesti olet myös valmis menettämään miehesi ja perheesi. Miksi siis et eroa? Outoa tämä salarakas-intoilu nykyään. Olisitte harkinneet kunnolla ennen naimisiinmenoa ja lastentekoa. Vaatikaa huomiota omilta miehiltänne! Järjestäkää yhteisiä menoja. Palkatkaa lastenhoitaja pariksi tuntia viikossa, käykää lenkillä, kahvilla, elokuvissa yms. Koittakaa rakastua uudestaan.

 

Muistetaanhan se tosi-asia, että meillä kaikilla on oikeus tunteisiin, läheisyyteen, hyväksytyksi tulemiseen, olla haluttu ja kiinnostava. Siis koko skaalaan...

Suora lainaus elokuvasta: Räplää itsesi märäksi sillä aikaa kun käyn #&%?$!*...
Melkoinen esileikki, vai?
No, tietysti melkoisen karrikoitu esimerkki, mutta kukin voi muassaan miettiä kuinka laukaa tai läheltä tällainen liippaa omaa parisuhdetta...

Ja voi, oikeastaan kannattaakin miettiä omaa parisuhteensa tilaa ja mitä elämältä haluaa?

Ja tarkennukseksi, olen mies ja elänyt jokusen pitkän parisuhteen ja kuin myös lyhyempiäkin.
Toistan itseäni, mutta kuitenkin, en suostu luopumaan tunteistani ja siitä mistä tietää että on IHMINEN ja TUNTEVA yksilö.
Olen omissa suhteissani alkuvaiheessa tehnyt kumppaneilleni selväksi, vaikka arki tulee jokaiseen suhteenseen, niin en halua arjen pyörittävän meitä vaan toisin päin. Siis ottaa aikaa ja huolehtia suhteesta.
Kaikkillahan on oikeus ja mahdollisuus tehdä omat valintansa, olen tehnyt omani ja seison niiden takana.
Kulissit eivät ole tärkeintä, vaan ihminen niiden takana.
Siksi tekopyhät moralistit ja jeesustelijat kuvittelevat kohdallani pystyvänsä iskemään "niskaan kiinni", annan heidän kuvitella niin.

Keskittykää elämään, siis oma sellaista luopumatta oikeuksistanne tunteisiin ja tehkää omat valintanne miten täällä elämäänne elätte.

Onnea valitsemallenne tielle...

Y.

 

\

Muistetaanhan se tosi-asia, että meillä kaikilla on oikeus tunteisiin, läheisyyteen, hyväksytyksi tulemiseen, olla haluttu ja kiinnostava. Siis koko skaalaan...

Suora lainaus elokuvasta: Räplää itsesi märäksi sillä aikaa kun käyn #&%?$!*...
Melkoinen esileikki, vai?
No, tietysti melkoisen karrikoitu esimerkki, mutta kukin voi muassaan miettiä kuinka laukaa tai läheltä tällainen liippaa omaa parisuhdetta...

Ja voi, oikeastaan kannattaakin miettiä omaa parisuhteensa tilaa ja mitä elämältä haluaa?

Ja tarkennukseksi, olen mies ja elänyt jokusen pitkän parisuhteen ja kuin myös lyhyempiäkin.
Toistan itseäni, mutta kuitenkin, en suostu luopumaan tunteistani ja siitä mistä tietää että on IHMINEN ja TUNTEVA yksilö.
Olen omissa suhteissani alkuvaiheessa tehnyt kumppaneilleni selväksi, vaikka arki tulee jokaiseen suhteenseen, niin en halua arjen pyörittävän meitä vaan toisin päin. Siis ottaa aikaa ja huolehtia suhteesta.
Kaikkillahan on oikeus ja mahdollisuus tehdä omat valintansa, olen tehnyt omani ja seison niiden takana.
Kulissit eivät ole tärkeintä, vaan ihminen niiden takana.
Siksi tekopyhät moralistit ja jeesustelijat kuvittelevat kohdallani pystyvänsä iskemään "niskaan kiinni", annan heidän kuvitella niin.

Keskittykää elämään, siis oma sellaista luopumatta oikeuksistanne tunteisiin ja tehkää omat valintanne miten täällä elämäänne elätte.

Onnea valitsemallenne tielle...

Y.

Kirjoittamasi perusteella olet pelkästään itsekäs etkä pysty ottamaan huomioon muiden ihmisten tunteita eikä sinulta noilla eväillä pitkä suhde tule koskaan onnistumaankaan. Siinä olen samaa mieltä että ihmisen pitää olla rehellinen itselleen ja pyrkiä onnellisuuteen mutta sen voi tehdä myös loukkaamatta muita ihmisiä pettämällä. Eikö silloin ole parempi olla kokonaan sitoutumatta jos ei pysty elämään parisuhteessa toista kunnioittaen?

Jos ajattelet miltä itsestäsi tuntuisi saada tietää kumppanisi pettäneen sinua? Todennäköisesti ei kovinkaan mukavalta.