M
miesnainen
Vieras
Minä olen nainen ja olen oikeesti meistä kahdesta se putkiaivo.
Olen ihan tyytyväinen elämääni kun saan vaan tarpeeks ruokaa ja unta. En jaksa vatuloida ja stressata ylimääräsiä, mua ei kiinnosta muiden asiat, multa hoituu renkaiden vaihdot ja muut ns.miesten hommat. En ymmärrä (tai oikeastaan jaksa ymmärtää) vihjailuita vaan haluan että mulle puhutaan suoraan. En jaksa koko ajan lääppiä ja kyhnyttää toisen kanssa, toisen läsnäolo riittää mulle. Olen tottunut pärjäämään yksin enkä tarvitse miehen apua oikeastaan mihinkään elämässäni.
Olen kasvanut ison poikajoukon keskellä ja siksi varmaan olen tällainen. Suuri osa kavereistakin on miehiä, moni lapsuudesta asti.
Mun mies on hirvee ressaaja, se näkee ongelmia joka puolella, päivittelee ja voivottelee omia ja muiden asioita, haluaa pussailla ja kiehnätä, kyselee koko ajan tykkäänkö mä siitä ja pähkäilee meidän suhdetta ja mitä mä milläkin tarkotin. Olettaa asioita kysymättä suoraan ja vetelee omia johtopäätöksiään (usein vääriä) josta saadaan riitoja aikaan. Kyselee jatkuvasti kaikkea, ei haluaisi päästää mua viihteelle ilman häntä, on jossainmäärin mustasukkainen ja verhoaa ärsyttävällä tavalla vitseiksi asioita joita oikeasti tarkoittaa (esim.mitäs sitä on yöllä vielä kahdelta oltu whatsapissa, onks sulla joku mies?
). Suunnitelee kauheesti asioita ja menettää hermonsa kun mä en jaksa miettiä mitään kolmen kuukauden päässä olevaa viikonloppua jne.
Ollaanko me maailman ainoo tämmönen pari?? Haluan kuulla muiden kokemuksia ennenkun avaan mun alotuksen pointtia enempää....
Olen ihan tyytyväinen elämääni kun saan vaan tarpeeks ruokaa ja unta. En jaksa vatuloida ja stressata ylimääräsiä, mua ei kiinnosta muiden asiat, multa hoituu renkaiden vaihdot ja muut ns.miesten hommat. En ymmärrä (tai oikeastaan jaksa ymmärtää) vihjailuita vaan haluan että mulle puhutaan suoraan. En jaksa koko ajan lääppiä ja kyhnyttää toisen kanssa, toisen läsnäolo riittää mulle. Olen tottunut pärjäämään yksin enkä tarvitse miehen apua oikeastaan mihinkään elämässäni.
Olen kasvanut ison poikajoukon keskellä ja siksi varmaan olen tällainen. Suuri osa kavereistakin on miehiä, moni lapsuudesta asti.
Mun mies on hirvee ressaaja, se näkee ongelmia joka puolella, päivittelee ja voivottelee omia ja muiden asioita, haluaa pussailla ja kiehnätä, kyselee koko ajan tykkäänkö mä siitä ja pähkäilee meidän suhdetta ja mitä mä milläkin tarkotin. Olettaa asioita kysymättä suoraan ja vetelee omia johtopäätöksiään (usein vääriä) josta saadaan riitoja aikaan. Kyselee jatkuvasti kaikkea, ei haluaisi päästää mua viihteelle ilman häntä, on jossainmäärin mustasukkainen ja verhoaa ärsyttävällä tavalla vitseiksi asioita joita oikeasti tarkoittaa (esim.mitäs sitä on yöllä vielä kahdelta oltu whatsapissa, onks sulla joku mies?
). Suunnitelee kauheesti asioita ja menettää hermonsa kun mä en jaksa miettiä mitään kolmen kuukauden päässä olevaa viikonloppua jne.Ollaanko me maailman ainoo tämmönen pari?? Haluan kuulla muiden kokemuksia ennenkun avaan mun alotuksen pointtia enempää....
