Toggle sidebar

Nelikymppinen mies on rautaa, toisin kun saman ikäinen nainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Moikka!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="mies";27982584]
Itse en ole mikään "sliipattu", mutta silti tykkään olla suht huoliteltu, mietin värejä, kuoseja, jne. Yritän löytää rajan aitouden ja keinotekoisen laittamisen rajalla ja tuntuu että olen onnistunut siinä :-)[/QUOTE]

Jotain kertoo jo että mietit tuollaisia asioita. Harva miettii tuollaisia rajoja ollenkaan, miehistä harva taas kuoseja ja värejä. Oletko muotialalla?
 
Omasta mielestäni kehoni oli parhaillaan siinä 25 vuotiaana. Keho piti itse huolta itsestään eikä tarvinnut lämmitellä ennen liikuntaa. Nyt jos teet äkkinäisiä voimaa vaativia liikkeitä niin saattaa tulla kramppeja yms.
 
Toki myös muu olemus on tärkeää. Arvostan itse miehenä itsekurisia miehiä, koska itse olen ajoittain masokismiin asti itsekurinen monella elämänalalla. Tykkään antaa kaiken mitä vaan löytyy ja kerään ihailua (osaksi tästä). Olen läsnä aina täysillä, jos ihminen tai aihe on kiinnostava minulle.

Ongelmani on, että en osaa jarrutella suhtautumisessani tai sanotaan että se ei tule luonnostaan minulle sosiaalisissa ympyröissä. Yksityisesti osaan "latauksessa olemisen" todella hyvin, mutta räjähtelen ilotulitteen lailla emotionaalisesti kun kohde on kiintoisa, kuin lapsi piparipurkilla. Varautuneet suomalaiset, etenkään naiset, eivät ymmärrä aina minua tässä, vaikka olen syntyperäinen suomalainen. Lisäksi en osaa hyödyntää tätä taitoa esim. baareissa, koska ympäristö on jotenkin liian feikki. En osaa "esittää" mitään tai valehdella vaan kaikki tulee sisimmästä. Esim. siitä kun olen valehdellut viimeksi on varmaan pian 10 vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Data:
Jotain kertoo jo että mietit tuollaisia asioita. Harva miettii tuollaisia rajoja ollenkaan, miehistä harva taas kuoseja ja värejä. Oletko muotialalla?
Click to expand...

Ei se oo. Se on paskakuski alalla. Silä on nais-syndrooma, se haluaa olla huomion keskipiste vaikka väkisin, se rakastaa vieraskielisiä sanoja, varsinkin latinaa ja se luulee olevansa Suomen fiksuin, älykkäin ja lahjakkain mies. Ja tietenkin haluttavin. Mutta silti se ei saa naista. Voi voi. Jospa se menis muotialalle ja löytäisi sielunkumppaninsa sieltä. Reikä se on miehelläkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Data:
Jotain kertoo jo että mietit tuollaisia asioita. Harva miettii tuollaisia rajoja ollenkaan, miehistä harva taas kuoseja ja värejä. Oletko muotialalla?
Click to expand...

En. :) Mutta kylläkin hyvin kiinnostunut estetiikasta ja ylipäätään kokemuksellisuudesta (fenomenologia). Olen jotenkin yliherkkä asioille, jotka monesta voivat olla merkityksettömiä. Muistan miten esim. ensimmäisen tyttöystäväni hius löytyi vaatteestani hänen lähdettyään. Se oli valtavan hienoa symbolisesti. Annan suuren arvon pienille asioille, tavallaan still-kuville. Suhtaudun niihin hyvin nöyrästi. Tai se kun joku tuntematon nuori nainen istuu viereeni bussissa... Sekin on jotenkin nautinnollinen hetki.
 
[QUOTE="mies";27982649]En. :) Mutta kylläkin hyvin kiinnostunut estetiikasta ja ylipäätään kokemuksellisuudesta (fenomenologia). Olen jotenkin yliherkkä asioille, jotka monesta voivat olla merkityksettömiä. Muistan miten esim. ensimmäisen tyttöystäväni hius löytyi vaatteestani hänen lähdettyään. Se oli valtavan hienoa symbolisesti. Annan suuren arvon pienille asioille, tavallaan still-kuville. Suhtaudun niihin hyvin nöyrästi. Tai se kun joku tuntematon nuori nainen istuu viereeni bussissa... Sekin on jotenkin nautinnollinen hetki.[/QUOTE]

Täytyy myöntää että fenomenologia ei ole vahvuusalueitani, olen enemmän analyyttisen filosofian puolella.

On hyvä taito osata nauttia elämän pienistä hetkistä ja huomata kauneutta kaikkialla ympärillään. Toisaalta aiemman postauksen perusteella suosittelen että opettelet itsehillintää naisten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Data:
Toisaalta aiemman postauksen perusteella suosittelen että opettelet itsehillintää naisten kanssa.
Click to expand...

Kyllä. Naisten yleinen kaipuu tavallisuuteen on hankalaa minulle. Menen siitä ohi joko räiskyvyydellä tai sitten kaavamaisuudella. Tavallisuus ei anna minulle mitään eikä se kiinnosta mitenkään. En tarkoita, ettenkö osaisi elää aivan tavallisesti. "Ongelma" tulee kiinnostumisvaiheessa. Mutta katsotaan jos tänään lähtisi ulos Helsingin yöhön harjoittelemaan tätä... :)
 
Jos ei muuta tekemistä ole kuin ihailla itseään peilistä, niin onhan se varmaan hyvä että siellä on jotain mitä katsella.

Mä olen pian nelikymppinen nainen ja teen mitä haluan. Paljon kaikkea.
Mua ei haittaa piirun vertaa jos ulkomuotoni ei miellytä jotakuta. Olen täysin häpeilemätön. Iän tuoma etu.
 
  • Tykkää
Reactions: BootyPeppi
Mä tein sen virheen että otin 10vuotta vanhemman naisen, olin 20 nainen 30 naaras oli parhaimmillaan..
25vuotiaana aloin katsella et jumalauta onpahan emäntä vanhentunu, 5vuotta tästä ei enää kiinnostanut selluliitti röykkiö yhtään seksuaalisesti.. Pakko oli panna suhde poikki, ei kestänyt oma pää sitä että 20-30 "seksipommit" flirttaili kylillä ja oman emännän ulkonäkö tuntui huonontuvan joka päivä..
 
[QUOTE="mies";27982637]Toki myös muu olemus on tärkeää. Arvostan itse miehenä itsekurisia miehiä, koska itse olen ajoittain masokismiin asti itsekurinen monella elämänalalla. Tykkään antaa kaiken mitä vaan löytyy ja kerään ihailua (osaksi tästä). Olen läsnä aina täysillä, jos ihminen tai aihe on kiinnostava minulle.

Ongelmani on, että en osaa jarrutella suhtautumisessani tai sanotaan että se ei tule luonnostaan minulle sosiaalisissa ympyröissä. Yksityisesti osaan "latauksessa olemisen" todella hyvin, mutta räjähtelen ilotulitteen lailla emotionaalisesti kun kohde on kiintoisa, kuin lapsi piparipurkilla. Varautuneet suomalaiset, etenkään naiset, eivät ymmärrä aina minua tässä, vaikka olen syntyperäinen suomalainen. Lisäksi en osaa hyödyntää tätä taitoa esim. baareissa, koska ympäristö on jotenkin liian feikki. En osaa "esittää" mitään tai valehdella vaan kaikki tulee sisimmästä. Esim. siitä kun olen valehdellut viimeksi on varmaan pian 10 vuotta.[/QUOTE]

Minulle tulee näistä "miehen" kirjoituksista mieleeni Amerikan psyko.

Mitä tulee aloitukseen: ihan miten vaan, ei voisi vähempää kiinnostaa aloittajan mielipide naisten rupsahtamisesta. Siinähän panee niitä, jotka suostuvat hänelle antamaan ja tuntee ylimielisyyttä, jollaista voi tuntea vain sellainen, joka elää itseensä käpertyneenä. Täällä tosi elämässä nelikymppisillä (ja jo kolmekymppisillä) miehillä on ihan erilainen ote elämään, itseensä ja ympäröivään todellisuuteensa.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Alkuperäinen kirjoittaja ahja:
Mä tein sen virheen että otin 10vuotta vanhemman naisen, olin 20 nainen 30 naaras oli parhaimmillaan..
25vuotiaana aloin katsella et jumalauta onpahan emäntä vanhentunu, 5vuotta tästä ei enää kiinnostanut selluliitti röykkiö yhtään seksuaalisesti.. Pakko oli panna suhde poikki, ei kestänyt oma pää sitä että 20-30 "seksipommit" flirttaili kylillä ja oman emännän ulkonäkö tuntui huonontuvan joka päivä..
Click to expand...

käy puumille..
 
Todellisuudessa mies alkaa tulla riski-ikään sepelvaltimotaudin suhteen 45-vuoden tietämillä. Jotrn se rautaisuus ei ainakaan yllä sinne ulkopinnan sisäpuolelle.
Naisella sepelvaltimotauti alkaa yleistyä vasta 65-vuoden tietämissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;27984575:
Onko ap se sama mies, joka on ikuinen opiskelija eikä ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa? Joka odottaa naiselta ääretöntä naisellisuutta, herkkyyttä - ja ulkonäkövaatimuksetkaan eivät olleet vähäiset...
Click to expand...

Varmaan taas liian täydellinen mies. :rolleyes: On varmana rankkaa olla liian täydellinen, trimmattu, hyväkäytöksinen, komekasvoinen ja nelikymppinen mies. Onko tässä mitään saraketta säälipisteille, mulla ois ap:lle muutama.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa