K
Ken guru
Vieras
Tähänkin peesi. Pahoittelen kun en tuo lisäarvoa keskustelulle. Nyt on jo aivot nukkumassa kunhan itse jaksaisi raahautua perästä.
Tähänkin peesi. Pahoittelen kun en tuo lisäarvoa keskustelulle. Nyt on jo aivot nukkumassa kunhan itse jaksaisi raahautua perästä.
V
"vieras"
Vieras
Ei ainakaan täällä meillä, suuressa kunnassa, jossa asia on kartoitettu yksityiskohtaisesti (eli seulottu ns. todelliset syyt joukosta kuten kuntoutukselliset, lastensuojelulliset, työttömys ja maahanmuuttokin jopa). Tulos karu, jopa alle 3-vuotiaita viedään yhä useammin kokopäivähoitoon vauvan tieltä. Jos virikelapset laskettaisiin kokonaisina päiväkoteina, niitä olisi noin 15. Siis kokonaista päiväkotia täynnä lapsia, joiden vanhemmat kotona hoitamassa pienempää sisarusta kotona. Ihan turha vakuutella, ettei vaikuttaisi päivähoitopaikkojen saatavuuteen ja päivähoidon laatuun kun todelliset hoitopaikkojen tarvitsijat on jonossa jatkuvasti.
Pitäisikö rahaa vaan syytää enemmän ja enemmän päivähoitoon kun vanhemmat ei nykyään kasvavassa määrin jaksa? Missä ydinongelma silloin on, päivähoitopaikkojen puutteessa vai perhesuunnittelussa? Erityiset tilanteet kuten vakavasti sairaat perheenjäsenet nyt ymmärtää, mutta nämä äidin väsymykset ja 2veen virikkeiden puuteet, ei ihan homma ole realiteeteissa.
Kun omalle kohdalle kopsahti sellainen, päivähoitopäätös, että lapsen hoitopäivät pitenevät reilusti matkojen vuoksi, ei ole sympatiaa löytynyt nykyiselle järjestelmälle. Lähipäiväkodissa on lähemmäs 30 lapsen ryhmiä ja se on suosittu virikepäivähoitopaikka. Mahtaa olla virikkeellinen ympäristö juu. Ehkä onni, ettei sinne jouduttu.
K
Keittiönoita
Vieras
Mussa se herättää hieman ristiriitaisia ajatuksia. Mulla on aikuiset lapset ja he ovat olleet kotihoidossa jokaisena päivänä, jonka mä olen ollut pois töistä. Esikoisen ollessa pieni subjektista päivähoito-oikeutta ei vielä ollut ja lapsi sai olla päivähoidossa vain vanhempiensa työajan ja työmatkoihin kuluvan ajan. Työmatkalla ei siis käyty ensin ruokakaupassa ja menty sen jälkeen hakemaan lasta vaan ensin haettiin lapsi ja sitten mentiin ruokakauppaan. Monessa tilanteessa subjektiivinen päivähoito-oikeus on sekä vanhempien että lapsen etu ...ainakaan omat lapseni eivät väsyneinä ja nälkäisinä erityisemmin nauttineet niistä kauppareissuista.
Ristiriitaiseksi asian koen sen vuoksi, että jatkuvasti saa lukea, kuinka päiväkodeissa on liian vähän henkilökuntaa, lapsiryhmien koot liian suuria, kiusaamiseen ei ehditä puuttua, ruoka ei ole välttämättä niin ravitsemuksellisesti täysipainoista kuin mitä se voisi olla jne. Päiväkodeissa on varmasti eroja, mutta kyllähän se, että ihmiset lomillaan ja vapaapäivinäänkin haluavat viedä lapsensa päiväkotiin, kertoo paljon positiivisempaa päiväkodeista kuin millaisen kuvan niistä usein keskusteluista saa. Mulla ei ollut aikoinaan mitään suurempaa valittamista lasteni päiväkodeista, mutta ei ne kuitenkaan kotioloja voittaneet.
Ristiriitaiseksi asian koen sen vuoksi, että jatkuvasti saa lukea, kuinka päiväkodeissa on liian vähän henkilökuntaa, lapsiryhmien koot liian suuria, kiusaamiseen ei ehditä puuttua, ruoka ei ole välttämättä niin ravitsemuksellisesti täysipainoista kuin mitä se voisi olla jne. Päiväkodeissa on varmasti eroja, mutta kyllähän se, että ihmiset lomillaan ja vapaapäivinäänkin haluavat viedä lapsensa päiväkotiin, kertoo paljon positiivisempaa päiväkodeista kuin millaisen kuvan niistä usein keskusteluista saa. Mulla ei ollut aikoinaan mitään suurempaa valittamista lasteni päiväkodeista, mutta ei ne kuitenkaan kotioloja voittaneet.
V
"vieras"
Vieras
Ei todellakaan, kaikki työ tehty itse. En tosin vastustakaan subj. päivähoito-oikeuden poistamista sellaisenaan, se olisi hullua palata ajassa taaksepäin. Mutta rajoituksia ehdottomasti tilanteissa, joissa perhe jo nostaa tukea lasten kotihoitoon.
[QUOTE="vieras";24718112]Ei todellakaan, kaikki työ tehty itse. En tosin vastustakaan subj. päivähoito-oikeuden poistamista sellaisenaan, se olisi hullua palata ajassa taaksepäin. Mutta rajoituksia ehdottomasti tilanteissa, joissa perhe jo nostaa tukea lasten kotihoitoon.[/QUOTE]
Mutta siis, jos lapsi on päiväkodissa, niin silloihan ei makseta kotihoidontukea?
Vai ymmärsinkö nyt jotain väärin?
Mutta siis, jos lapsi on päiväkodissa, niin silloihan ei makseta kotihoidontukea?
Vai ymmärsinkö nyt jotain väärin?
V
"vieras"
Vieras
Oikeasti jos olet hoitoalan ammattilainen, niin sinun kuuluu kyllä ammattisi kautta tietää ja ja ymmärtää moniakin syirä miksi sitä oikeutta käytetään. Täytyy kyetä ymmärtämään kyetäkseen tukemaan perhettä ja sitähän ne tarvitsee.
Minä olen itse asiasta sitä mieltä, että subjektiivisesta hoidosta on paljon hyötyä ja apua kun on vaikeita tilanteita. Me äidithän emme toisillemme anna lupaa ajatella omaa jaksamista vaan aina vaan velvoitetaan toisiamm miten täytyy vaan jaksaa ja jaksaa. Maailma kehittyy myös tässä asiassa ja hyvä on kun perhe voi saada erilaisia tukitoimia.
Mitä tulee ns. subjektiivisen oikeuden huvikäyttöön, niin eiköhän silloin niiden lasten kannalta ole hyvä et he pääsevät hoitoon, saavat virikkeitä ja ruokaa jne. Jos kerran äiti ei heihin jaksa keskittyä...
Minä olen itse asiasta sitä mieltä, että subjektiivisesta hoidosta on paljon hyötyä ja apua kun on vaikeita tilanteita. Me äidithän emme toisillemme anna lupaa ajatella omaa jaksamista vaan aina vaan velvoitetaan toisiamm miten täytyy vaan jaksaa ja jaksaa. Maailma kehittyy myös tässä asiassa ja hyvä on kun perhe voi saada erilaisia tukitoimia.
Mitä tulee ns. subjektiivisen oikeuden huvikäyttöön, niin eiköhän silloin niiden lasten kannalta ole hyvä et he pääsevät hoitoon, saavat virikkeitä ja ruokaa jne. Jos kerran äiti ei heihin jaksa keskittyä...
[QUOTE="vieras";24718094]Ei ainakaan täällä meillä, suuressa kunnassa, jossa asia on kartoitettu yksityiskohtaisesti (eli seulottu ns. todelliset syyt joukosta kuten kuntoutukselliset, lastensuojelulliset, työttömys ja maahanmuuttokin jopa). Tulos karu, jopa alle 3-vuotiaita viedään yhä useammin kokopäivähoitoon vauvan tieltä. Jos virikelapset laskettaisiin kokonaisina päiväkoteina, niitä olisi noin 15. Siis kokonaista päiväkotia täynnä lapsia, joiden vanhemmat kotona hoitamassa pienempää sisarusta kotona. Ihan turha vakuutella, ettei vaikuttaisi päivähoitopaikkojen saatavuuteen ja päivähoidon laatuun kun todelliset hoitopaikkojen tarvitsijat on jonossa jatkuvasti.
Pitäisikö rahaa vaan syytää enemmän ja enemmän päivähoitoon kun vanhemmat ei nykyään kasvavassa määrin jaksa? Missä ydinongelma silloin on, päivähoitopaikkojen puutteessa vai perhesuunnittelussa? Erityiset tilanteet kuten vakavasti sairaat perheenjäsenet nyt ymmärtää, mutta nämä äidin väsymykset ja 2veen virikkeiden puuteet, ei ihan homma ole realiteeteissa.
Kun omalle kohdalle kopsahti sellainen, päivähoitopäätös, että lapsen hoitopäivät pitenevät reilusti matkojen vuoksi, ei ole sympatiaa löytynyt nykyiselle järjestelmälle. Lähipäiväkodissa on lähemmäs 30 lapsen ryhmiä ja se on suosittu virikepäivähoitopaikka. Mahtaa olla virikkeellinen ympäristö juu. Ehkä onni, ettei sinne jouduttu.[/QUOTE]
Miten asian kukin tulkitsee. Sinun mielestäsi jos vanhempi lapsi on hoidossa vaikka äiti on vauvan kanssa kotona, niin ilmeisesti on aina kyseessä pelkkä laiskuus. Ihanko tosissaan seulottiin ne syyt sieltä, onko raskauden jälkeistä masennusta, unettomuutta, lapsella kehityshäiriötä, tukiverkkojen totaalinen puute tms.
Suosittelisin kaikille vähän enemmän uskoa toisiin ihmisiin. Toisaalta en ihmettele miten nykyään niin monet haluavat kieltää ihan kaiken, mitä ei itse tarvi, kun taustalla tuntuu olevan ajatus, että kaikkea käytetään aina vaan häikälemättömästi hyväksi ja mitään oikeaa tarvetta ei voi kenelläkään olla eikä niistä itselle tarpeettomista asioista voi olla kenellekään muulle mitään oikeaa hyötyä.
Minä en kuvittele ihmisen olevan mikään ideaalinen olento, tiedän kyllä raadollisuutemme. Mutta en siltikään jaksa kulkea sormi ojolla osottelemassa mitä kaikkea muut tekevät ja sanovat väärin tai miten he ovat ihan vääränlaisia luonteeltaankin ja päälle vielä selittää että minä tiedän paremmin heidän tilanteensa ja miten heidän tulisi elää.
Ongelma on se, että päivähoito tarvitsee lisää resursseja. Ratkaisuna voi toki pitää sitä, että potkitaan syyttömiä lapsia hoidosta pois. Tai sitten voisi ajatella asiaa muutakin kautta. En ymmärrä miksi kaikki rakastavat nykyään tuota keppiä niin kovasti.
Pitäisikö rahaa vaan syytää enemmän ja enemmän päivähoitoon kun vanhemmat ei nykyään kasvavassa määrin jaksa? Missä ydinongelma silloin on, päivähoitopaikkojen puutteessa vai perhesuunnittelussa? Erityiset tilanteet kuten vakavasti sairaat perheenjäsenet nyt ymmärtää, mutta nämä äidin väsymykset ja 2veen virikkeiden puuteet, ei ihan homma ole realiteeteissa.
Kun omalle kohdalle kopsahti sellainen, päivähoitopäätös, että lapsen hoitopäivät pitenevät reilusti matkojen vuoksi, ei ole sympatiaa löytynyt nykyiselle järjestelmälle. Lähipäiväkodissa on lähemmäs 30 lapsen ryhmiä ja se on suosittu virikepäivähoitopaikka. Mahtaa olla virikkeellinen ympäristö juu. Ehkä onni, ettei sinne jouduttu.[/QUOTE]
Miten asian kukin tulkitsee. Sinun mielestäsi jos vanhempi lapsi on hoidossa vaikka äiti on vauvan kanssa kotona, niin ilmeisesti on aina kyseessä pelkkä laiskuus. Ihanko tosissaan seulottiin ne syyt sieltä, onko raskauden jälkeistä masennusta, unettomuutta, lapsella kehityshäiriötä, tukiverkkojen totaalinen puute tms.
Suosittelisin kaikille vähän enemmän uskoa toisiin ihmisiin. Toisaalta en ihmettele miten nykyään niin monet haluavat kieltää ihan kaiken, mitä ei itse tarvi, kun taustalla tuntuu olevan ajatus, että kaikkea käytetään aina vaan häikälemättömästi hyväksi ja mitään oikeaa tarvetta ei voi kenelläkään olla eikä niistä itselle tarpeettomista asioista voi olla kenellekään muulle mitään oikeaa hyötyä.
Minä en kuvittele ihmisen olevan mikään ideaalinen olento, tiedän kyllä raadollisuutemme. Mutta en siltikään jaksa kulkea sormi ojolla osottelemassa mitä kaikkea muut tekevät ja sanovat väärin tai miten he ovat ihan vääränlaisia luonteeltaankin ja päälle vielä selittää että minä tiedän paremmin heidän tilanteensa ja miten heidän tulisi elää.
Ongelma on se, että päivähoito tarvitsee lisää resursseja. Ratkaisuna voi toki pitää sitä, että potkitaan syyttömiä lapsia hoidosta pois. Tai sitten voisi ajatella asiaa muutakin kautta. En ymmärrä miksi kaikki rakastavat nykyään tuota keppiä niin kovasti.
Ei ole. Meillä ei ole yhtään sukulaisia samalla paikkakunnalla. Ja kaikki lähellä asuvat tuttavat ovat niitä perheitä, joissa myös useita samanikäisiä lapsia, joten enpä koskaan ole soittanut parhaalle ystävälleni ehdottaen "tuplaistko kolmen lapsen katraasi puoleksi päiväksi, että saisin vähän aikaa olla miehen kanssa". (Voisi kai niinkin tehdä, tarjota palkaksi vastavuoroisuutta?)
V
vieras2
Vieras
Oi joi, odotan into piukeana taas huomista ja ylihuomista kun lapsi menee hoitoon ja saan maata yksin kotona ja levittää persettä 
En mä sen enempää syitä viitsi sanoa kun kyllähän te palstalaiset aina paremmin tiedätte 
Sen voin kyllä myöntää että huomenna menee hoitoon ihan vaan mun laiskuuden takia :xmas:
En mä sen enempää syitä viitsi sanoa kun kyllähän te palstalaiset aina paremmin tiedätte Sen voin kyllä myöntää että huomenna menee hoitoon ihan vaan mun laiskuuden takia :xmas:[QUOTE="vieras";24718139]Kotihoidontukea nuorimmasta ja isompi lapsi hoidossa?[/QUOTE]
Silloin isommasta ei makseta kotihoidontukea ja kyseinen tuki loppuu kuitenkin kun lapsi täyttää 3-vuotta.
Sen sijaan että päivähoito-oikeutta alettaisiin rajoittamaan, voisiko ajatella että kht maksettaisiinkin pitempään, esimerkiksi siihen asti että lapsi menee eskariin. Silloin olisi todellinen vaihtoehto pitää kotona. Nythän on tosi näpsäkkää viedä vanhempi hoitoon jos itse kuuluu nollamaksuluokkaan tai muuten joutuisi maksamaan vain nimellisen maksun. Päivähoito on ilmaista, siellä saa ruuatkin, toisin kuin vaikka kerhoissa. Onhan käsittääkseni useimmissa kuntalisää maksavissa kunnissakin ehtona että kaikki lapset ovat kotihoidossa että lisän saa.
Silloin isommasta ei makseta kotihoidontukea ja kyseinen tuki loppuu kuitenkin kun lapsi täyttää 3-vuotta.
Sen sijaan että päivähoito-oikeutta alettaisiin rajoittamaan, voisiko ajatella että kht maksettaisiinkin pitempään, esimerkiksi siihen asti että lapsi menee eskariin. Silloin olisi todellinen vaihtoehto pitää kotona. Nythän on tosi näpsäkkää viedä vanhempi hoitoon jos itse kuuluu nollamaksuluokkaan tai muuten joutuisi maksamaan vain nimellisen maksun. Päivähoito on ilmaista, siellä saa ruuatkin, toisin kuin vaikka kerhoissa. Onhan käsittääkseni useimmissa kuntalisää maksavissa kunnissakin ehtona että kaikki lapset ovat kotihoidossa että lisän saa.
V
"vieras"
Vieras
Niinkö väitin...esim. kuntoutukselliset syyt ovat nimenomaan syitä, jotka liittyvät lapsen kehitykseen ja kasvuun.
Totta kai on todellista tarvetta, mutta tosiasia on myös se, että päivähoito-oikeutta käytetään yhä useammin väärin. Siitä on hyvä esimerkki kasvava tarve viedä vaippaikäisiä saamaan virikkeitä ja kavereita päivähoitoon kun perheeseen syntyy vauva. Täytyyhän ihmisten ja erityisesti vanhempien ottaa vastuu omasta elämästään, päätöksistään ja lapsistaan eikä pistää edellisiä tieltä pois kun tulee vähän valvottua.
Ja taivaan tosi on sekin, että tilanteeseen on osaltaan johtanut esim. kotipalvelun leikkaaminen lapsiperheiltä. Jostain se tuki täytyy tulla jos on tiukka tilanne. Nyt sitä haetaan päivähoidosta kun ei muutakaan ole. Koko pakettia pitäisi tarkastella uudelleen: perheiden taloudellista tukemista, vapaita ja palveluja.
P
pktäti2
Vieras
Hyvin vaikea aihe. En kannata "virikehoitoa", mutta en myöskään subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista etenkään nyt, kun esim. lastensuojelulla on resursseja auttaa vain ääritapauksissa. Ja jos subjektiivista oikeutta rajoitettaisiin, olisi aika vaikea toteuttaa niitä rajoituksia oikeudenmukaisesti ja tarpeisiin vastaten, kun tämä on tällainen asia jota on vaikea mitata.
Olen päiväkodissa töissä. Työpaikoissani on ollut melko vähän virikelapsia, hyvä niin. Virikelapseksi lasken siis lapsen, jonka äiti on kotona ja lapsi tulee hoitoon VAIN koska "en pysty tarjoamaan lapselleni näitä virikkeitä kuin päiväkodissa on". Alle 3-vuotiaita, joiden äiti on kotona pikkusisaruksen kanssa, jopa säälin. Kyllä lapsella on suurimmassa osassa tapauksia kaikkein paras olla vanhempansa kanssa, eikä kuormitetussa, meluisassa lapsiryhmässä. Ryhmässä ehtii olla loppuelämän aikana riittämiin. Ja kuitenkin on moniakin tapauksia, joissa on kuitenkin hyvä että lapsi on päivähoidossa (erityislapset, vanhemman synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus jne.). Joskus mietin, että mitä vanhemmat oikein kuvittelevat lapsen saavan sellaista, mitä kotona ei olisi paremmin..? Kavereita ajattelee moni, mutta ihan tutkitusti vasta yli 3-vuotias lapsi alkaa oikeasti kaivata kavereita. Ja sitten kun lisää päälle sairastelut, niin enpä tiedä onko se sitten niin herkkua.
Arvelen, että ensisynnyttäjien keski-iän nousu on lisännyt tarvetta subjektiivisen päivähoito-oikeuden käytölle. Kun lapset saadaan vanhempina, on painetta tehdä lapset pienellä ikäerolla jolloin kuormittavuuskin lisääntyy. Samassa junassa ollaan, itsekin sain esikoiseni vasta yli 30-vuotiaana. Tosin jos olen kotona, lapsetkin ovat.
Olen päiväkodissa töissä. Työpaikoissani on ollut melko vähän virikelapsia, hyvä niin. Virikelapseksi lasken siis lapsen, jonka äiti on kotona ja lapsi tulee hoitoon VAIN koska "en pysty tarjoamaan lapselleni näitä virikkeitä kuin päiväkodissa on". Alle 3-vuotiaita, joiden äiti on kotona pikkusisaruksen kanssa, jopa säälin. Kyllä lapsella on suurimmassa osassa tapauksia kaikkein paras olla vanhempansa kanssa, eikä kuormitetussa, meluisassa lapsiryhmässä. Ryhmässä ehtii olla loppuelämän aikana riittämiin. Ja kuitenkin on moniakin tapauksia, joissa on kuitenkin hyvä että lapsi on päivähoidossa (erityislapset, vanhemman synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus jne.). Joskus mietin, että mitä vanhemmat oikein kuvittelevat lapsen saavan sellaista, mitä kotona ei olisi paremmin..? Kavereita ajattelee moni, mutta ihan tutkitusti vasta yli 3-vuotias lapsi alkaa oikeasti kaivata kavereita. Ja sitten kun lisää päälle sairastelut, niin enpä tiedä onko se sitten niin herkkua.
Arvelen, että ensisynnyttäjien keski-iän nousu on lisännyt tarvetta subjektiivisen päivähoito-oikeuden käytölle. Kun lapset saadaan vanhempina, on painetta tehdä lapset pienellä ikäerolla jolloin kuormittavuuskin lisääntyy. Samassa junassa ollaan, itsekin sain esikoiseni vasta yli 30-vuotiaana. Tosin jos olen kotona, lapsetkin ovat.
Similar threads
- Vieras
- Aihe vapaa
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
