Onko näin?

[Vieras]

VANHEMMUUS HUKASSA


Suomessa keskustellaan kerrallaan vain yhdestä asiasta. Päivähoidossa on keskusteltu vain nollamaksuluokasta, mutta ei esimerkiksi päivähoidon resursseista. On säädetty subjektiivinen päivähoito-oikeus ja piste. Jos käy sitten niin kuin Rovaniemellä on käymässä, että henkilökunnan rahkeet eivät enää riitä, niin täytynee menetellä niin kuin Kiinassa, jossa veturinkuljettaja ammuttiin, kun vanha juna ei enää pysynyt aikataulussa.

Lähes kokonaan vaiettu kysymys on se, johon eräs vantaalainen päiväkodin johtaja uskalsi puuttua, eli että Suomessa on vanhemmuus hukassa. Eikä ongelma koske pelkästään yksinhuoltajia tai köyhiä. Ilmiö tunnistetaan kaikissa yhteiskuntaluokissa. On duunariperheitä ja maisteriperheitä (jopa kasvatustieteen maistereita), joissa vanhemmat ovat menettäneet otteen vanhemmuuteen. Sen vuoksi lastenhoito kaatuu yhä enemmän yhteiskunnan varaan, vaikka mikään päivähoito ei korvaa äitiä ja isää. Päinvastoin.

Pohjoismainen Inequal Childhood -tutkimus totesi pari päivää sitten, että suomalaiset lapset voivat todella huonosti. Henkiselle pahoinvoinnille lapset altistaa liian vähä aika vanhempien kanssa.

Näin lomakauden aikana vanhempien olisi syytä miettiä, panevatko lapsen seikkailuleirille vai ovatko he itse lapsen seurassa. Ehkä tähän asti vietetty laatuaika lasten kanssa ei ole ollut riittävä.

Vanhempien oikeus päivähoitoon on betoniin valettu. Milloin saataisiin lapsille oikeus omiin vanhempiinsa?


Tämä kolumni oli viime lauantain (16.6.) Lapin Kansassa ja sen oli kirjoittanut Tapani Ranta

 

[lisko]

tämäkin asia nähdään täysin yksipuolisesti vanhempien oikeutena päästä eroon lapsistaan. Ajatellaan myös aivan uskomattoman naiivisti, että vanhemmat aina ovat parasta seuraa lapsilleen. Jos lapsiperheiden todelisesta arjesta Suomessa tietää mitään, näkee tämän kliseisen "kyllä äiti tietää mikä lapselle on parasta" p...n taakse. Todellisuus Suomessa on se, että on paljon vanhempia, joilta ei ole hukassa vain vanhemmuus. Tälle (tietysti graaveimmillaan marginaaliryhmälle) osalle lapsia päivähoitopaikka saattaa olla ainoa paikka, jossa päivittäin saa lämpimän ruoan ja luotettavan aikuisen seuraa ja hoivaa. Uskallan väittää että läheskään kaikki eivät tulisi soshuollon varassa esiin ja autetuiksi. Lisäksi
aivan tavallisissa perheissä voi olla uupumusta, riitoja, taloushuolia, unettomuutta, koliikkivauva, avio-ongelmia jnejne,siis ongelmia jotka vievät vanhempien voimia ja mahdollisuus lasten päivähoitoon, auttaa perheitä selviytymään näistä haastavista elämän ruuhkavuosista paremmin. Kyse on mielestäni lapsen oikeudesta tasokkaaseen päiväohjelmaan aina silloin kun vanhemmat sen kokevat tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Olisi uskomattoman lyhytnäköistä karsia näin tärkeä perheitä ja perheiden hyvin vointia tukeva palvelu vain yhden näkökulman (lapsilla oikeus vanhempiinsa, olivat vanhemmat minkälaisia ja missä elämäntilanteessa tahansa). Annetaan rankkaa pikkulapsivaihetta elävien ihmisten pitää edes tämä helpotus. Elämäntilanteita kun on niin monia.