Subjektiivinen päivähoito oikeus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neil
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neil

Vieras
Lueskelin tuossa yhtä blogia jossa äiti vietti mukavaa vapaa päivää ja pieni lapsi oli päivähoidossa. Työskentelen itse päivähoidossa ja on oikeasti kovin vaikeaa ymmärtää tällaista menettelyä. Olen toki kuullut paljon kaiken näköisiä perusteluja tälle, mutta yksikään ei mielestäni ole ollut riittävä. Jos mukaan ei lasketa lapsia joiden vanhemmat esim. Sairaita. Ymmärrän kovasti sen, että äidit tarvitsevat myös omaa-aikaa, mutta eikö silloin olisi järkevää ottaa omaa-aikaa kun esim. Isä olisi lapsen kanssa? Tiedän että tästä on keskusteltu täällä paljon, mutta mielestäni tämä on tärkeä aihe. Mitä mietteitä subjektiivinen päivähoito sinussa herättää? Erityisesti kiinnostaisi kuulla päivähoidon henkilökunnan kantaa!
 
Olin itse puhki 2,5-vuotiaan ja 8kk kanssa kun esikoinen aloitti päivähoidossa 3pv viikossa. Kuopus valvotti minua monta kuukautta itkemällä yöt läpeensä. Häntä tutkittiin mm. allergiatestein, mutta syy ei selvinnyt.
Sain edes hieman levähtä päivällä kun esikoinen oli hoidossa.
 
Minussa herättää ärtyisiä mietteitä, että nykyään joka paikassa suositellaan laittamaan lapsi päiväkotiin "ryhmäytymään". Tässä "joka paikassa" = myös neuvolassa. Kotiäidit joutuvat selittelemään, MIKSI ovat kotona lasten kanssa.

Suomalainen päivähoitojärjestelmä kehitettiin alun perin, jotta myös äideillä (perheen molemmilla vanhemmilla) olisi mahdollisuus käydä töissä. Nykyään ymmärretään, että lapsi jää jostakin paitsi ja kehityksessä jälkeen, jos ei saa käydä päiväkodissa.

Ihan kuin jokin olisi mennyt pieleen jossakin vaiheessa.
 
Olin itse puhki 2,5-vuotiaan ja 8kk kanssa kun esikoinen aloitti päivähoidossa 3pv viikossa. Kuopus valvotti minua monta kuukautta itkemällä yöt läpeensä. Häntä tutkittiin mm. allergiatestein, mutta syy ei selvinnyt.
Sain edes hieman levähtä päivällä kun esikoinen oli hoidossa.

Mulla on lähes sama ikäero ja kuopus valvotti, niin valvotti isompikin. Mut mä nukuin ja hengähdin päivällä kun olivat päiväunilla, ei siihen päiväkotia tarvittu ja iltaisin lasten isä oli kotona
 
Mä oon nyt melkeen kaikkien tähän menessä vastanneiden kanssa samaa mieltä :D. Mutta en tosiaan jaksa enää muuten käsitellä tätä asiaa.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="vieras";24717852]Mulla on lähes sama ikäero ja kuopus valvotti, niin valvotti isompikin. Mut mä nukuin ja hengähdin päivällä kun olivat päiväunilla, ei siihen päiväkotia tarvittu ja iltaisin lasten isä oli kotona[/QUOTE]

Hyvä sulle.
Mun lapset harvoin nukkuivat samaan aikaan. Toisen sai nukkumaan niin toinen heräsi.
 
En kannata subjektiivista päivähoito-oikeutta. Mielestäni se pitäisi rajata vain työssä käyville/opiskeleville perheille sekä lastensuojelu -ja erityislapsille. Harkinnanvaraisuutta voitaisiin käyttää muissakin tapauksissa, esim. vanhemman sairaus. Olen lastentarhanopettaja ja uskallan sanoa, ettei koskaan missään yksikössä kukaan työkaverinikaan ole kannattanut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Kerhot, avoimet päiväkodit jne. jne. riittävät ns. normaaliperheille.
 
  • Tykkää
Reactions: Lentokala
Turhahan sulle ap on mitään yrittää selittääkään ellei mielestäsi mikään syy ole riittävä. Et siis ole valmis laajentamaan maailmankatsomustasi. Selvästi haluat aloituksellasi vain hymistelyä ja peesailua oman mielipiteesi taaksi. Ihan siltä varalta että satut olemaan meidän lasten päiväkodissa töissä, olen menossa huomenna -vapaapäivänäni- sekä hammaslääkäriin että kierukan laittoon perheneuvolaan. Joten lapseni tulevat huomenna hoitoon. :)

Muuten, lyhenteen jälkeinen sana kirjoitetaan pienellä. Eli esim. sairaita, eikä esim. Sairaita.
 
Minun mielestäni sitä pitäisi rajoittaa,ja olen siis itsekkin ollut päivähoidossa töissä jo yli 10v. Minun mielestäni perheen jossa toinen vanhempi on kotona,ei tulisi olla oikeutta päivähoitoon! sellaiset ihmiset joilla on oikeasti ongelmia tai äiti väsynyt, masentunut tai muuta vastaavaa tulisi olla oikeus päivähoitoon tai lapsi tarvitsee kuntoutuksellisista syistä päivähoitoa on ihan ok. Mutta äidit jotka on kotona vauvan kanssa,ILMAN mitään järkevää syytä (lapsi tarvitsee virikkeitä EI OLE SYY lasten päivähoidon tarpeeseen tai äiti ei jaksa sitä vinkuvaa 2v vauvan lisäksi.) Lasten paikka on kotona,ja yli 3v saa virikkeitä kun vie kerhoihin ja käy puistoissa lasten kanssa sekä lisäksi on avoimia päiväkoteja,taaperokerhoja,muskareita, seurakunnan kerhoja ym ym. Alle 3v riittää kotona saatava virike.

Minun mielestäni tämä subjektiivinen päivähoito on semmoinen mitä pitäisi rajoittaa,vanhemmat jotka tekee lapsia pitäisi olla valmiita myös hoitamaan ne. Helppohan se on hoitaa sitä yhtä pientä,kun muut on päivähoidossa KUN ON OIKEUS! On oikeus viedä lapset hoitoon,mutta missä on lasten oikeus vanhempiin? Ei todellakaan heru myötäpisteitä vanhemmille,jotka jättävät sen pienen itkemään äidin perään ja lähtevät itse kotia vauvan kanssa. Toki jos vauva on koliikkivauva,itkee yötä päivää on äidilläkin hyvä saada aikaa nukkumiseen,mutta nämähän menevätkin siihen kategoriaan että saavat päivähoitopaikan. Monesti vain vanhemmat päättävät jatkaa hoitoa isommalle kun vauva syntyy,eikä ajatella ollenkaan sisarusten yhdessäoloa,tai kuinka se lisää sisar-kateutta kun isompi raahataan päivähoitoon.

Toki omaa aikaa tarvii,mutta niinkun ap kirjoitti sitä voi saada silloin kun isä tulee kotia töistä. Itselläni on kolme pientä lasta,eikä todellakaan ole käynyt mielessäkään että veisin kaksi vanhempaa päiväkotiin ja jäisin itse vauvan kanssa kotia.

Tulipa pitkä paasaus :) jospa joku edes jaksoi lukea loppuun asti. Ugh,olen puhunut!
 
Se subjektiivinen oikeus on kyllä edelleenkin lapsen oikeus ja mielestäni tilanteissa, jossa äiti on uupunut on lapselle parempi päästä hoitoon ja elää äitinsä kanssa kuin ryhtyä huostaanottotoimenpiteisiin kun äiti palaa totaalisesti loppuun.

Kaikissa järjestelmissä on aina jokuinen sluibailija, hyväksikäyttäjä. Se on ikävää, mutta elämän tosiasia, eikä tuon siipeilijävähemmistön takia voida purkaa joka hemmetin systeemiä, vaikka kateeksi käykin.
 
Jos yhteiskunta tukee rahallisesti lasten kotona hoitamista, ei lapsia silloin tulisi viedä yhteiskunnan suureksi osaksi maksamaan päivähoitoon (vanhemmat maksavat päivähoidosta max kolmasosan todellisista kuluista ja kotona oleva ei usein sitäkään). Kysessä on yksinkertaistettuna tilanne, jossa syödään kahdesta kakusta. Yhteiskunta tukee perheen tapaa hoitaa lapsia kotona, mutta lapset hoidatetaankin yhteiskunnan kustannuksella päivähoidossa.

Lopullinen kärsijä ovat lapset, joita viedään turhaan hoitoon myös ihan pieninä, ja entistä enemmän pitkiksi päiviksi. Päiväkodit pullistelevat 'kotihoidetuista' lapsista, joita usein otetaan ylimääräisille paikoille jo täysiin ryhmiin.

Vähän sama kun nostaisit työttömyyskorvausta samaan aikaan kun käyt täysipäiväisessä työssä. Päivähoito-oikeutta tulisi saada käyttää vain poikkeusluvalla jos samaan aikaan nostetaan vanhempainrahoja tai lasten kotona hoitamiseen tukea.
 
Joissain tapauksissa se on ok, joissain ei. Ja myönnän, meillä on esikoinen 2,5v osa-aikaisena päiväkodissa myös. Silloin tällöin käy oleilemassa siellä muutaman tunnin. Syynä meillä tuohon päiväkotiin oli kuopus, joka ei nuku koskaan. Hänen kanssaan on vielä monen monta lääkärikäyntiä edessä, tutkitaan mikä vikana. Kahta eri lääkettä saa nyt päivittäin, mutta siltikään ei ole diagnosoitu vielä mitään. Nyt hän on 1v1kk.

Mies lähti kesällä toiseen kaupunkiin ja on siellä joulukuuhun asti. Olen siis yksin lasten kanssa, ja nähtiin hyväksi vaihtoehdoksia hakea osa-aikaista paikkaa esikoiselle. Ja on se paikka hänenkin kehityksessään näkynyt. Nyt on alkanut puhumaankin! Kyllä sitä oltiin odotettukkin. Eikä hän jää sinne koskaan itkemään äitin perään, päinvastoin. Unohtaa sanoa heipat ja antaa lähtöpusut kun on jo niin menossa. Eikä meillä tosiaan siis esikoinen ole sen vuoksi siellä, että itse saan olla vaan vauvan kanssa kotona ja viettää vapaa-aikaa.

Itsekkin olen ollut päiväkodissa töissä, ja kyllä kummastutti äidit jotka ilman mitään syytä lapset päiväkoteihin toi. Siis ihan ilman minkäänlaista hyvää syytä.
 
[QUOTE="vieras";24717974]Lopullinen kärsijä ovat lapset, joita viedään turhaan hoitoon myös ihan pieninä, ja entistä enemmän pitkiksi päiviksi. Päiväkodit pullistelevat 'kotihoidetuista' lapsista, joita usein otetaan ylimääräisille paikoille jo täysiin ryhmiin.[/QUOTE]
Lapset kärsii isoista ryhmistä, mutta sen sijaan että potkitaan niitä lapsia pois niin voitaisiin käyttää varoja lisähoitajien palkkaukseen ja tehdä enemmän niitä ryhmiä. Kyllä sitä rahaa voi muualtakin ottaa kuin niiden muutaman virikehoitolapsen perheeltä. En muutenkan oikein purematta niele tätä kuinka ne päiväkodit ihan "pullistelee" virikehoitolapsista. Kaikkien niiden vanhemmat vaan makaa kotona siis napaa kaivellen? Aika jännä. Ettei kuitenkin suurin osa olisi ihan syystä sen lapsensa hoitoon laittanut?
 
Mä kannatan subjektiivista hoito-oikeutta. Ja myös omat lapseni ovat tarhassa virikepaikalla 3krt/vko, eikä mua yhtään kiinnosta mitä muut siitä ajattelevat. Lapseni saa hyvää hoitoa, ja paljon sellaista, mitä itse en kotona pysty tarjoamaan. Askartelen, leivon, ulkoilen ja puuhastelen lasteni kanssa kotona, mutta ikävä kyllä en pysty tarjoamaan ikäistään seuraa, muuta kuin sen oman sisaruksen. Lapseni kuitenkin kaipaavat kavereita, ja silmät loistaen tulevat päiväkodista kertoen päivän mukavista puuhista. Ja tekevät paljon sellaista siellä päiväkodissa, jota kotona ei tulisi tehtyä.

Ja tosiaan, yhtään ei hetkauta mitä muut aattelee. Hyvä ratkaisu meidän perheelle. Saamme mekin miehen kanssa muutaman tunnin vapaata, mahdollisuuden olla kahden kesken, sitä meillä ei ole ollutkaan viimeiseen 3 vuoteen. Mieheni siis tekee pelkkää iltavuoroa töissä.

Tiedän toki, että jotkut mammat hyppivät silmille tällaisesta ratkaisusta, mutta ei voi mitään. Tuntematta perhettäni ja lapsiani sen kummemmin kenenkään ei tarvitse arvostella, eikä pohtia miksi meillä toimitaan näin. Vanhempana tunnen omat lapseni ja perheeni paremmin kuin yksikään toinen, ja teen ratkaisut, jotka parhaaksi katson. :)
 
Se subjektiivinen oikeus on kyllä edelleenkin lapsen oikeus ja mielestäni tilanteissa, jossa äiti on uupunut on lapselle parempi päästä hoitoon ja elää äitinsä kanssa kuin ryhtyä huostaanottotoimenpiteisiin kun äiti palaa totaalisesti loppuun.

Aloin olla jo niin väsynyt etten uskaltanut ajaa autolla. Hermot pinkeänä pienestäkin vastoinkäymisestä. Siitä todellakin oli apua meidän perheelle että esikoinen oli sen 3pv viikossa päiväkodissa.
15-vuotiaasta asti olen veroja ansiotuloistani maksanut ja todellakin mielummin otin yhteiskunnalta takaisin tässä muodossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut valvoa vielä vähän lisää ja lähteä sitten pehmustettuun koppiin nukkumaan totaalisesti ilman lapsia.

Kukaan ei voi tietää miten tulee jaksamaan kun lapsiluku kasvaa. Kahden lapsen kanssa on mahdollista uupua, vaikka yhden kanssa olisi jaksoi mainiosti. Toiset vauvat sairastavat enemmän kun toiset. Toiset nukkuvat huonommin jne.
 
Oma 3,5-vuotiaani jatkoi tarhassa 2päivää vkossa vaikka olin äitiyslomalla.

Koin sen hyväksi ratkaisuksi: lapsi viihtyi tarhassa ja tuntui turhalta katkaista puoleksi vuodeksi (välissä oli kolmen kuukauden kesäloma, jonka isompi vietti kotona) jo hyvin käynnistynyttä "tahrauraa". Kaveripiiri ja -suhteet säilyivät ja kehittyivät isommalla tuona aikana ja yhä edelleen hän viihtyy hoidossa hyvin.

Olen iloinen siitä, että minulla oli antaa aikaa täysipainoisesti myös kuopukselle kahtena päivänä viikossa ilman "kilpailua" huomiosta.

Ja kyllä: kuulumme siihen kansanosaa, jossa isän on pakko käydä töissä ja äitikin joutui aloittamaan työt heti äitiysloman jälkeen.
 
Se subjektiivinen oikeus on kyllä edelleenkin lapsen oikeus ja mielestäni tilanteissa, jossa äiti on uupunut on lapselle parempi päästä hoitoon ja elää äitinsä kanssa kuin ryhtyä huostaanottotoimenpiteisiin kun äiti palaa totaalisesti loppuun.

Aamen. Mun kaveri sai päivähoitopaikan nopeesti neuvolan kautta kun oli siinä pisteessä että kohta napsahtaa. :( Siis ihan tavallinen ydinperhe, ei mikään ls-asiakas, ei mitään ongelmia aiemmin. Äiti vaan yksinkertaisesti paloi loppuun. Just sellanen kun täälläkin kaikki jeesustelee että "se vaan makaa kotona vauvan kanssa". Eihän kukaan satunnainen puistotuttava sitä tajunnut, ei sellasia huudella kenelle tahansa.

Mitä tulee tuohon harkinnanvaraisuuteen niin mistäpä arvon naiset sen tarpeen määrittelee? Arvataanpa kertaalleen, olisiko kaikkivoipa lääkärintodistus se taikasana? Ja millä lääkäri tarpeen määrittelee, no tietysti äidin kertoman perusteella. :headwall: Eli ruuhkautetaan ennestäänkin ruuhkaiset terveyskeskukset sillä että lääkäri kirjoittaa taas yhtä pilipali lippulappua, käytännössä kun sen saa joka tapauksessa. Ellei kunnalliselta niin yksityiseltä kuitenkin.
 
Onko teillä mahdollisesti, oi subjektiivisen hoidon vastustajat, isovanhemmat ja muut tukiverkot tiiviisti ympärillänne? Meillä ei. Ei ollut/ole mitään mahdollisuutta saada hoitoapuja tai hengähdystaukoja esim. isovanhemmilta.
 
Sitten kun löydetään joku pätevä mittari mitata ulkopuolelta perheen tilannetta ja tarvetta päivähoitoon voidaan hyvin oikeutta rajoittaa niihin tunteihin joita perhe ja ennenkaikkea lapsi oikeasti tarvitsee. Muuten keskustelu aiheesta on turhanpäiväistä, ei kenekään etua palvelevaa jankkausta. Ennalta ehkäisy on usein toimivampaa kuin syntyneiden ongelmien hoito.

Valitettavaa että aina löytyy niitä jotka hyväksikäyttävät tai käyttävät väärin oikeuksia/palveluja ja toisaalta on niitä jotka kipeämmin tarvitsisivat ko. palvelua tai oikeutta, mutta eivät sitä saa tai eivät osaa/tiedä vaatia.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Suomalainen päivähoitojärjestelmä kehitettiin alun perin, jotta myös äideillä (perheen molemmilla vanhemmilla) olisi mahdollisuus käydä töissä. Nykyään ymmärretään, että lapsi jää jostakin paitsi ja kehityksessä jälkeen, jos ei saa käydä päiväkodissa.

Korjataanpas hiukan: suomalainen päivähoitojärjestelmä on kehitetty sitä varten, että kaikilla lapsilla olisi turvallista myös silloin, kun molemmat vanhemmat ovat töissä.
 

Similar threads

Yhteistyössä