Subjektiivinen päivähoito-oikeus ja lapsen oikeudet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tämän päivän lehdessä oli juttua, kuinka yhä useampi vie lapsensa hoitoon vapaapäivininään, äitiyslomalla, lomilla jne. Jutussa peräänkuulutettiin LAPSEN oikeutta KOTIIN ja OMIIN VANHEMPIIN. Mielestäni täälläkin koko ajan peräänkuulutetaan lapsen oikeutta subjektiiviseen päivähoitoon, mutta unohdetaan, että lapsella tosiaan on oikeus omiin vanhempiin ja omaan kotiin!

Mielestäni tätä subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi karsia nyt kovalla kädellä. Päivähoitoon vain työssäkäyvien ja opiskelevien lapset ja tietysti myös niiden vanhempien lapset, jotka syystä tai toisesta ovat alentuneesti kyvykkäitä hoitamaan lapsiaan.
 
En ole samaa mieltä kanssasi. Perheellä on usein aika korkea kynnys ilmoittaa että "en ole kykenevä hoitamana lastani". Mun sisarukseni oli kotona mielenterveysongelmaisen isäni hoidossa kun oli alle kouluikäinen. Sanoisin että päivähoitopaikka olisi ollut jopa lastensuojelullisesti tärkeä, vaikka isä osasikin laittaa puhtaat vaatteet & lämmittää ruokaa.

Kaikki sellaiset vanhemmat jotka pystyvät, haluavat ja kykenevät hoitavat omat lapsensa itse. Ehkä enemmän täytyisi miettiä tilapäishoitopaikkoja, johin lapsen voisi viedä pariksi tunniksi tai yhdeksi päiväksi. Siis mistä maksettaisiin vain sen yhden päivän hinta - se voisi olla korkeampikin kuin nyt. Näin sellaiset vanhemmat joilla on mahdollisuus hoitaa lapset kotona enemmän tekisivät niin.

Itselläni ei ole juuri tukiverkostoa ja pidän nykyistä perhepäivähoitopaikkaa sekä itselleni että lapsilleni tärkeänä. Niin tärkeänä että kun olin keväällä työttömyysuhan alaisena, suurin murhe oli se että lapset joutuvat luopumaan tutusta hoitopaikasta. Pärjäisin kyllä lasteni kanssa kotona mutta en tiedä mihin lapset laittaisin päivällä esim. työpaikkahaastattelun ajaksi, jos hoitopaikkaa ei ole.
 
Eikö työssä käyvien tai opiskelevien vanhempien lapsilla ole samanlainen oikeus vanhempiin ja kotiin. Yhtä hyvin voisi vaatia että päivähoito-oikeus on vain esim. max 6h päivä, muuten on esitettävä pätevä selitys miksi vanhempien työajat ei voi joustaa tai miksi ei ole mahdollista järjestää hoitoa muuten.
 
  • Tykkää
Reactions: EllaDonna
olen samaa mieltä, eli lapsella on oikeus olla kotona.
päivähoito-oikeutta pitäisi kiristää ja jos todella on perheitä joissa arki ei suju, lapset ei saa ruokaa jne. niin kyllähän siihen tilanteeseen pitää puuttua ihan muilla keinoin kuin 8t tarhapäivillä.
kerhoja ym voisi sitten olla vastaavasti enemmän ja niistä voisi periä pientä maksua
samoin voisi työkkäri tai muu vastaava taho järjestää "lapsiparkin" työhaastattelujen ajaksi.
 
Minä myös samaa mieltä aloittajan kanssa. Karsintaa vaan tuohon subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ja muita tukitoimia kehittelemään tilalle tukemaan perheitä. Toisaalta ois ihan mielenkiintoista saada konkreettista tutkimustulosta siitä kuinka paljon päivähoidossa on lapsia jotka ovat siellä ihan pelkästään siitä syystä että vanhemmat haluavat keskittyä vauvan hoitoon kotona.
 
Eikö työssä käyvien tai opiskelevien vanhempien lapsilla ole samanlainen oikeus vanhempiin ja kotiin. Yhtä hyvin voisi vaatia että päivähoito-oikeus on vain esim. max 6h päivä, muuten on esitettävä pätevä selitys miksi vanhempien työajat ei voi joustaa tai miksi ei ole mahdollista järjestää hoitoa muuten.

Määrittäminen on tosi vaikeaa.
Itse olen yksinhuoltaja , totaalisellainen.
Lapsi tarvitsee siis hoitopaikan 8t 15 minuuttia (huomiokaa työmatkat).
Noh - aina voi spekuloida - vielä enemmän kahden vanhemman perheissä :
- onko toisen vanhemman pakko jäädä kotiin ja omaisuuden kartuttamista on rajattava
- olisiko minun lyhennettävä asuntolainaa hitaammin/maksettava vain korkoja/muutettava vuokralle - jotta voisin olla 60-80% työviikolla ?
- tai olisiko vaihdettava halvempi auto tms ?

Kaikilla näillä tavoilla lapsen hoitopäivää voisi lyhentää olemattomiin - 6t 15 min.
 
Mun mielestä sitäpaitsi ei ole kovin kamalaa jos vanhemmat JOSKUS vievät lapsen vapaapäivänään hoitoon, ja tekevät omia juttujaan sen yhden päivän. Jos tämä ei siis ole kiireisimpiin loma-aikoihin, jolloin päivähoidossa joudutaan tekemään erityisjärjestelyjä varahoidon yms suhteen.

Mutta ihan tavallinen keskiviikko tai perjantai keskellä talvea, ja lapseni menee tuttuun hoitopaikkaan päiväksi kun minä pidän oman vapaapäivän ja käyn esim. kampaajalla. Hoitopaikkaa ei kuitenkaan annettaisi toiselle lapselle yhdeksi päiväksi, lapsellani on tuttu ympäristö ja tutut kaverit. En oikein käsitä miksi mun pitäisi erikseen palkata lapsenvahti esim. mll:tlä tämän päivän ajaksi.

Erikseen on sitten vuoropäiväkodit jne erityisjärjestelyt joissa henkilökuntaa joudutaan varaamaan erikseen lapsia varten. Sellaisessa en hyväksy ylimääräisiä hoitovuoroja. Mutta jos normaalista päiväkodista kyse niin sillä ei ole paljoa merkitystä onko lapseni siellä yhtenä päivänä vai ei.
 
Eikö se laita lapsia sitten eriarvoiseen asemaan, jos vain työssäkäyvien ja opiskelevien yms. lapset pääsevät/joutuvat tarhaan? Miksei heillä ole oikeutta vanhempiinsa ja kotona olemiseen? Reiluinta se varmaan olisi lapsille, jos kaikki saisivat leikkiä päiväkodissa esim. 5 tuntia päivässä. Eikä olisi merkitystä sillä, ovatko vanhemmat töissä vai eivät. Siis jos lasten etua ajatellaan.

Yleensä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta mäkättävät ovat niitä työssäkäyviä, joiden lapset ovat päiväkodissa 9-10 tuntia päivässä ja näitä vanhempia ärsyttää, kun jotkut saavat viettää omaa aikaa silloin, kun lapsi on päikyssä. Mutta jos lapsen etua oikeasti ajatellaan, niin eikö ensisijaisesti kannattaisi miettiä, miten niiden työssäkäyvien vanhempien lapsille saataisiin inhimillisen pituiset hoitopäivät?
 
Kahden erityislapsen äitinä en voi kannattaa. Meillä ei olisi todellakaan ollut kenenkään etu ottaa isompia pois päiväkodista kun kuopus syntyi.

Toki järkiperäistäminen on tässä kaivattua, rajoitetut hoitoajat virikelapsille ja esim alle 3v virikehoidolle jotain perusteita.
 
[QUOTE="vieras";24706260]Minä myös samaa mieltä aloittajan kanssa. Karsintaa vaan tuohon subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ja muita tukitoimia kehittelemään tilalle tukemaan perheitä. Toisaalta ois ihan mielenkiintoista saada konkreettista tutkimustulosta siitä kuinka paljon päivähoidossa on lapsia jotka ovat siellä ihan pelkästään siitä syystä että vanhemmat haluavat keskittyä vauvan hoitoon kotona.[/QUOTE]

Minä väitän, että ongelmien täytyy olla todella vakavia, ennenkuin ne näkyvät perheestä ulospäin. Ja vanhempien jaksamattomuus voi näkyä muutenkin kuin niin etteivät lapset saa kotona ruokaa. Millaisia ajattelisit näiden muiden tukitoimien olevan, ja olisvatko ne edullisempia kuin osaviikkoinen/ osapäiväinen päivähoitopaikka?

Ihmettelen miksi olemassaolevia rakenteita ei voida käyttää tässä hyödyksi. Päivähoitoa yleisesti käytetään kehitystä tukevana tekijänä jos perheessä on esim. erityislapsi niin päivähoitoa oikein suositellaan.

Ja näille jotka väittävät että kotona olevien lapset vie työssäkäyvien päivähoitopaikat niin uskotteko oikeasti että paikkoja olisi enemmän tarjolla jos ns. "virikelapsia" olisi vähemmän? Silloinhan vain päivähoidosta säästettäisiin, päiväkoteja/ryhmiä yhdistettäisiin ja tilanne olisi sama kuin nytkin. Päivähoitotoimi yrittää pärjätä niin vähällä rahalla kuin mahdollista, koska sitä ei pidetä tärkeänä. Raha ratkaisee valinnat.

Tämä näkyy konkreettisesti siinä että oma lapseni on jatkuvasti toisessa päiväkodissa varahoidossa kun oma päiväkoti laitetaan kaikkien loma-aikojen kohdalla säästösyistä kiinni. Tuonne varapäiväkotiin tulee kuitenkin yli puolet päivähoitoryhmästä, eli hoidettavia olisi lomalla omassakin päiväkodissa. Tässä vain on helppo säästää ja kasvattaa isot ryhmät lomien ajaksi, koska se on "taloudellisempaa".
 
[QUOTE="vieras";24706335]Mun mielestä sitäpaitsi ei ole kovin kamalaa jos vanhemmat JOSKUS vievät lapsen vapaapäivänään hoitoon, ja tekevät omia juttujaan sen yhden päivän. Jos tämä ei siis ole kiireisimpiin loma-aikoihin, jolloin päivähoidossa joudutaan tekemään erityisjärjestelyjä varahoidon yms suhteen.

Mutta ihan tavallinen keskiviikko tai perjantai keskellä talvea, ja lapseni menee tuttuun hoitopaikkaan päiväksi kun minä pidän oman vapaapäivän ja käyn esim. kampaajalla. Hoitopaikkaa ei kuitenkaan annettaisi toiselle lapselle yhdeksi päiväksi, lapsellani on tuttu ympäristö ja tutut kaverit. En oikein käsitä miksi mun pitäisi erikseen palkata lapsenvahti esim. mll:tlä tämän päivän ajaksi.

Erikseen on sitten vuoropäiväkodit jne erityisjärjestelyt joissa henkilökuntaa joudutaan varaamaan erikseen lapsia varten. Sellaisessa en hyväksy ylimääräisiä hoitovuoroja. Mutta jos normaalista päiväkodista kyse niin sillä ei ole paljoa merkitystä onko lapseni siellä yhtenä päivänä vai ei.[/QUOTE]

Ei varmaan pitäisi lähteä edes kommentoimaan, mutta kommentoin nyt kuitenkin.
Tämä on taas niitä ketjuja, jotka tulevat jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, koska jokaisella on tästä aiheesta yleensä jyrkät mielipiteensä, ja kirjoitti tänne kuka tahansa mitä tahansa, niin kukin tulee jatkossakin pitämään kiinni omista mielipiteistään.

Ymmärrän kyllä että kaikilla ei ole tukiverkkoa, ja olen sitä mieltä, että lapsilla, joilla on kurjat kotiolot, pitäisi olla oikeus subjektiiviseen päivähoitoon niin paljon kuin mahdollista.

Mutta, olen myös sitä mieltä, että ei ole yhteiskunnan tehtävä hoitaa kenenkään lapsia kampaajien tms. vuoksi. Nuo pitäisi mun mielestä saada jotenkin muuten sumplittua, ja vaikka sitten palkkaa itse hoitajan näitä juttuja varten. Tai sitten maksaa päiväkotikoidosta oikeiden kustannusten mukaan näistä päivistä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Eikö se laita lapsia sitten eriarvoiseen asemaan, jos vain työssäkäyvien ja opiskelevien yms. lapset pääsevät/joutuvat tarhaan? Miksei heillä ole oikeutta vanhempiinsa ja kotona olemiseen? Reiluinta se varmaan olisi lapsille, jos kaikki saisivat leikkiä päiväkodissa esim. 5 tuntia päivässä. Eikä olisi merkitystä sillä, ovatko vanhemmat töissä vai eivät. Siis jos lasten etua ajatellaan.

Yleensä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta mäkättävät ovat niitä työssäkäyviä, joiden lapset ovat päiväkodissa 9-10 tuntia päivässä ja näitä vanhempia ärsyttää, kun jotkut saavat viettää omaa aikaa silloin, kun lapsi on päikyssä. Mutta jos lapsen etua oikeasti ajatellaan, niin eikö ensisijaisesti kannattaisi miettiä, miten niiden työssäkäyvien vanhempien lapsille saataisiin inhimillisen pituiset hoitopäivät?

reiluinta se olisi lapsille jos kaikki saisivat tasapainoista ja virikkeellistä hoitoa kotona niin että ikätasonsa mukaan tapaisivat muita lapsia ja harjoittelisivat kaverisuhteiden luomista.
koska tämä ei ole mahdollista, niin päivähoidon tulisi olla paikka johon viedään lapset "pakon edessä" eli silloin kun vanhemmat ovat töissä.
tarhan ei missään nimessä pitäisi olla paikka mihin lapsen voi törkätä hoidettavaksi silloin kun vanhemmat haluavat vähän vapaa-aikaa, tai haluavat olla vauvan kanssa kotona rauhassa, tai silloin kun vanhemmat eivät osaa olla vanhempia (tällöin yhteiskunnan tulee puuttua kovalla kädellä tilanteeseen)
 
Määrittäminen on tosi vaikeaa.
Itse olen yksinhuoltaja , totaalisellainen.
Lapsi tarvitsee siis hoitopaikan 8t 15 minuuttia (huomiokaa työmatkat).
Noh - aina voi spekuloida - vielä enemmän kahden vanhemman perheissä :
- onko toisen vanhemman pakko jäädä kotiin ja omaisuuden kartuttamista on rajattava
- olisiko minun lyhennettävä asuntolainaa hitaammin/maksettava vain korkoja/muutettava vuokralle - jotta voisin olla 60-80% työviikolla ?
- tai olisiko vaihdettava halvempi auto tms ?

Kaikilla näillä tavoilla lapsen hoitopäivää voisi lyhentää olemattomiin - 6t 15 min.

Enkö sanonutkin että perustellusta syystä tuota-aikaa voisi pidentään.

Toinen vaihtoehto voisi olla se että yli 6h (esim.) ylimenevästä ajasta vanhemmat maksaisivat todelliset hoitokustannukset joihin saisi helpotusta vain pätevillä perusteluilla.
 
No mä olen samaa mieltä kuin moni muukin tässä ketjussa. Että kaikilla, myös työssäkäyvien lapsilla, pitäisi olla oikeus olla kotona. Mullekin yksi äiti mäkätti, että on niin kurjaa kun hoitopäivät on 1-vuotiaalla pitkiä, mutta kun tuli tää omakotitalon rakennus. Tuli? Mistä tuli? Ei se mitään tule vaan se valitaan sellainen elämäntapa. Musta ei ole mitenkään hienompaa tuupata lasta päiväkotiin ja mennä töihin, silloin kun toisella vanhemmalla olis periaatteessa mahdollisuus olla kotona jos vyötä vähän kiristettäisiin kuin että työtön vie lapsensa muutamaksi tunniksi hoitoon virikkeitä saamaan.
 
Siis eihän tässä nyt kyse ollutkaan jostain erityislasten päivähoidosta, heille varmaan onkin ihan perusteltua olla päivähoidossa ainakin osa-aikaisesti vaikka toinen vanhempi olisi kotona. Mutta minusta jos lapsi, varsinkin < 3-vuotias viedään hoitoon täyspäiväisesti ihan vaan siksi että vanhempi ei selviä arjesta kotona kahden pienen kanssa on kyllä persiistä. Ihan turha vedota että alle kolmevuotias tarvii muka jotain ylimääräisiä virikkeitä mitä ei voisi kotihoidossa saada. Se on vaan ihmisten avuttomuutta että kahden tai kolmenkin pienen kanssa ei muka kotona pärjäisi, olettaen että kyseessä on ihan normaalit terveet lapset.
 
Tästä ollaan täällä kavereiden kanssa keskusteltu aika paljon. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on p....ä. Meidän pikkukaupungissa on hirmuiset jonot hoitopaikkoihin. Eräskin tänne muuttanut joutui yli vuoden viemään lapsensa hoitoon entiseen asuinkaupunkiinsa, noin 30 km:n päähän, ja sitten vasta pääsi töihin matkaamaan. Kun täällä(kin) on niin paljon noita "huvipaikkalaisia". Aika monet perheet tunnenkin, ja vaikka toki en voi tietää täyttä todellisuutta, niin eipä noissa monessakaan ole mitään sosiaalista tarvetta hoitopaikkaan, vain äidin oma-aikavaatimus! :(
Hoitopaikat tulisikin ohjata työssäkäyville, työtä AKTIIVISESTI hakeville, sekä esim sosiaalitoimiston(lastensuojelun)suosituksesta tai muun erityistarpeen vuoksi. Omat pojat käyvät nyt osa-aikaisesti hoidossa, kahtena päivänä viikossa, vaan samapa vaikka kävisivät joka päivä, koska kuitenkin vievät ne kaksi täyttä hoitopaikkaa. Meillä puheterapeutti ja psykologi sekä neuvolantäti plus lääkäri suosittelivat hoitoa, ja onneksi paikka saatiinkin silloin kuin tarve oli. Tosin mä sitten aloinkin nuo ajat käyttää työntekoon, eli eivät kuitenkaan ole pelkästään vertaistuen vuoksi siellä.
Ja tuohon kynnykseen "ilmoittautua" hoitopaikan tarpeessa oleviin perheisiin, eikös se vastuu sitten kuitenkin ole vanhemmilla? Jos ei ole halua tai pokkaa myöntää tarvitsevansa apua....silloin pitää miettiä, että mikä se lapsen paras sitten on, sen nyt kuitenkin luulis olevan etusijalla, ei se "leimautuminen"!
Lapsen oikeudet tietenkin pitää huomioida, mutta tässä maassa eläminen ja asuminen on melkoisen kallista, melko pakko se on useimmilla töihin mennä, vaikka lapsella olisikin oikeus olla kotona vanhempien kanssa. Tää nyt jotenkin tuntuu haetulta, eli subjektiivisen päivähoito-oikeuden "väärinkäyttäjien" keksinnöltä. Kertokaapas mulle, miten mekin sitten elettäis, jos ei molemmat töitä tehtäis? Kun kumpikaan meistä ei kovin suurituloinen ole, ja viisihenkinen perhe joka tapauksessa kuluttaa aika paljon....
 
Teidän tilanne on täysin eri verrattuna niihin keillä ei ole erityislapsia.
Kyllä olisin nuo hoidossa pitänyt ilman erityisyyksiäkin, ihan jo kielitaidon takia. Ymmärrän myös siskoani joka uuteen maahan muutettuaan ja heti äitiyslomille jäätyään laittoi 5v:n päiväkotiin, koska halusi tämän oppivan uuden (ja pirun vaikean) kielen mahdollisimman vahvaksi ennen koulun alkua. Löytyy myös monia muita tapauksia joissa kannatan virikehoitoa ja siksi ennen kaikkea peräänkuuluttaisin sitä vanhempien omaa harkintaa.
 
Ei varmaan pitäisi lähteä edes kommentoimaan, mutta kommentoin nyt kuitenkin.
Tämä on taas niitä ketjuja, jotka tulevat jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, koska jokaisella on tästä aiheesta yleensä jyrkät mielipiteensä, ja kirjoitti tänne kuka tahansa mitä tahansa, niin kukin tulee jatkossakin pitämään kiinni omista mielipiteistään.

Ymmärrän kyllä että kaikilla ei ole tukiverkkoa, ja olen sitä mieltä, että lapsilla, joilla on kurjat kotiolot, pitäisi olla oikeus subjektiiviseen päivähoitoon niin paljon kuin mahdollista.

Mutta, olen myös sitä mieltä, että ei ole yhteiskunnan tehtävä hoitaa kenenkään lapsia kampaajien tms. vuoksi. Nuo pitäisi mun mielestä saada jotenkin muuten sumplittua, ja vaikka sitten palkkaa itse hoitajan näitä juttuja varten. Tai sitten maksaa päiväkotikoidosta oikeiden kustannusten mukaan näistä päivistä.

Tässä sun kommentissa ei kyllä voi olla mistään muusta kyse kuin kateudesta. Eli kukaan ei saa käydä kampaajalla, niin että lapsi on päivähoidossa. Keneltä se on pois? Olen tehnyt nuo työtunnit sisään ylitöinä, niin että mies on hakenut silloin lapset normaaliaikaan hoidosta. Lapsi on päiväkodissa sen saman, kuin muinakin arkipäivinä. Päivähoidon kustannuksiin se ei siis käytännössä vaikuta, muuta kuin lapsen syömien aterioiden verran. Hoitohenkilökuntaa on se sama määrä kuin muinakin päivinä. Lapsi haetaan hoidosta ehkä jonkun verran normaalia aikaisemmin, eli kukaan hoitaja ei siellä päiväkodin pihalla käki erityisesti vain minun lapseni ja minun vapaapäiväni takia.

Jos lapsi on siellä päivähoidossa täyden kuukauden ja maksan täyden hoitomaksun niin pitäisin vähän erikoisena että täytyisi siitä yhdestä päivästä maksaa enemmän?

Entäs vuorotyöläisten lapset? Mihin aikaan lapset pitää teidän mielestä yövuoron jälkeisenä päivänä hakea? Missä kohdalla alkaa vanhemman oma "turha vapaa" ja mikä on vielä normaalia yövuoron jälkeistä nukkumista
 
[QUOTE="vieras";24706508]Tässä sun kommentissa ei kyllä voi olla mistään muusta kyse kuin kateudesta. Eli kukaan ei saa käydä kampaajalla, niin että lapsi on päivähoidossa. Keneltä se on pois? Olen tehnyt nuo työtunnit sisään ylitöinä, niin että mies on hakenut silloin lapset normaaliaikaan hoidosta. Lapsi on päiväkodissa sen saman, kuin muinakin arkipäivinä. Päivähoidon kustannuksiin se ei siis käytännössä vaikuta, muuta kuin lapsen syömien aterioiden verran. Hoitohenkilökuntaa on se sama määrä kuin muinakin päivinä. Lapsi haetaan hoidosta ehkä jonkun verran normaalia aikaisemmin, eli kukaan hoitaja ei siellä päiväkodin pihalla käki erityisesti vain minun lapseni ja minun vapaapäiväni takia.

Jos lapsi on siellä päivähoidossa täyden kuukauden ja maksan täyden hoitomaksun niin pitäisin vähän erikoisena että täytyisi siitä yhdestä päivästä maksaa enemmän?

Entäs vuorotyöläisten lapset? Mihin aikaan lapset pitää teidän mielestä yövuoron jälkeisenä päivänä hakea? Missä kohdalla alkaa vanhemman oma "turha vapaa" ja mikä on vielä normaalia yövuoron jälkeistä nukkumista[/QUOTE]

mä voin vastata tohon vuorotyöläisen lapsen hakuun, jos pääsen aamulla kl 6-8 niin haen lapsen tarhasta klo 15, jos taas tilanne olisi se että vuoroni loppuisi jo puolilta öin niin hakisin lapsen heti aamusta pois tarhasta..
 
Lapsella on oikeus perheeseen ja vanhempiin, mutta myös niihin kavereihin. En näe fiksuksi ottaa 3,5v lastani pois päiväkodista vauvan syntyessä, koska ne tärkeät kaverit ovat siellä. Toki lyhennän lapsen hoitoaikaa ja pidetään vapaapäiviä, mutta ei tuntuisi reilulta että lapsi joutuisi eroon kavereistaan. Toki kavereita voitaisiin nähdä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta oikeasti ne työssäkäyvät vanhemmat eivät hirveesti jaksa harrastaa enää lapsiperhevierailuja illalla tai viikonloppuna vaan haluavat siloloin sitä oman perheen aikaa. Kerhoissa taas on uudet kaverit, ei ne samat, vanhat tärkeät. Jopa 3v pystyy muodostamaan ystävyyssuhteita ja ikävöi esim. päiväkodista toiseen siirtyneitä kavereitaan.

Kyllähän se on aikuisellekin aina erilaista mennä uuteen työpaikkaan ja tavata uusia ihmisiä, miksei sitten pienelle lapselle? LIsäksi pidän tärkeänä, että lapsi tutustuu niihin tuleviin koulukavereihion jo ajoissa, itse olin äidin kanssa kotona eskaria lukuunottamatta ennen koulun alkua ja kavereiden saaminen oli todella hankalaa, koska suurin osa lapsista oli tuntenut toisensa jo useita vuosia ja ne ryhmät olivat jo muodostuneet.
 

Yhteistyössä