Sterilisaatio alle 30v.?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gerbera
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Gerbera

Jäsen
27.07.2004
867
0
16
Onko kukaan saanut sterilisaatiota alle 30v., vaikkei kolmea lasta? Itselläni 2 lasta, ehkäisynä nyt ollut muutaman kuukauden hormonikierukka. On nipistelyjä, painontunnetta alavatsassa, kierukka jotenkin tuntuu seksin aikana jne. Kierukan laiton yhteydessä kysyin sterilisaatiosta, ja lääkäri sanoi ettei sitä tehdä mielellään alle 35v. Monia kuulemma kaduttaa ja sitten juostaan yhteiskunnan kustantamissa korjausleikkauksissa.

Ihmetyttää vain, että enkö osaa 2 lapsen äitinä päättää haluanko lisää lapsia vai en..? Ymmärrän tietysti että asiaa pitää miettiä eikä tehdä hetken mielijohteesta, ajattelin lähinnä tyyliin kun kierukan vaihto tulee ajankohtaiseksi vajaan 5 vuoden päästä, olen tuolloin noin 27v. Luulisi että yli 5 vuoden miettiminen riittää, tiesin jo kuopuksen raskausaikana että "tämä on nyt sitten tässä". Olen keskustellut tästä moneen otteeseen miehen, äitini (jolle myös tehty sterilisaatio, tosin kolmekymppisenä) jne. kanssa.

Pahinta mitä tiedän olisi se, kun lasten ollessa teini-ikäinen alkaisin miehen kanssa pukaamaan iltatähteä :\| . Eli kun olisi saanut nämä lapset jo melkein omilleen (saako niita koskaan..?), niin alkaisi vaipparalli uudestaan. Niin, olen siis saanut lapset nuorena.

Lähinnä mietityttää asia siksi, kun ei tuo kierukan käyttö mitään herkkua ole, ja onhan siinä niitä hormoneitakin. Niillekö tässä pitää altistua yli 10 vuoden ajan (+ aikaisempi e-pillereiden syönti päälle) ? Vai onko turha alkaa kuluttamaan energiaa asiasta taistelemiseen? Tuntuu inhottavalta vaan kun ei saa päättää omasta kehostaan :(
 
Pitää vielä lisätä tähän se, että mies ei innostu vasektomiasta, ymmärrän hyvin että miehelle se on ehkä kovempi juttu. Ja vaikka mies menisikin vasektomiaan, haluaisin siltikin sterilisaation koska minä en halua lisää lapsia, en halua että voisin tulla raskaaksi. En tiedä ymmärsittekö pointin, mutta...
 
ei taida ihan helposti saad kun ei ne ehdot täyty.

sehän se on kun kuitenkaan ei voi olla ihan varma!

itse olin vielä 23-vuotiaana 100prosenttisen varma etten halua lapsia ikinä. yhtään.. esikoinen syntyi toivottuna 24 vuotias kun olin.

kliseehän tämä on.. mutta olet vielä nuori.. ikinä ei tiedä tuilevasta ja jos sattuu että se vauvakuume iskee niin se voi hyvinkin vielä iskeä ja kovaa. jos sulla on ollut aikanaan kunnon vauvakuume niin tiedät milaista se on kun se vauvan saaminen on se koko elämän pääasia.. ja sitä sterilisaatiota kun on kuitenkin vaikea purkaa :/

noh.. enpä osannut yhtään auttaa. tiedän vaan että vaikea sitä on saada jos ei ehdot täyty, ja vielä paremmin tiedän kuinka tuskastuttavaa erilaiset ehkäisyt on.. kierukkaa en tahdo. hormonit eivät iollenkaan sovi.. kumi on käytössä.. ja ne on aina loppu...
 
Tässä oli nyt kyse siitä että minulla ON jo 2 lasta. Miksi ihmeessä niitä lapsia pitäisi tehdä enemmän, luulisi että jo kahdessa on tarpeeksi tekemistä, varsinkaan kun eivät ne vauvatkaan ole vauvoja ikuisesti. Ja ei, minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Vauvat ovat mielestäni ihan suloisia, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että meillä on se pikkuvauvavaihe jo takanapäin, saati sitten raskaus. Kestin sen, koska pakkohan se oli. En todellakaan haaveile pallomahaa turvotuksineen sun muineen takaisin.

Asiasta kymmenenteen, sain ensimmäiseni lapseni 17-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa. En tosiaankaan ollut kypsä siihen, ajattelin vain, miten ihanaa olisi jos meillä olisi vauva. Oikeasti en edes tiennyt millaista elämä vauvan kanssa on. Kasvoin sitten lapsen mukana, ja pitkän ajan kuluttua "homma alkoi luistamaan". Silloin olin jo eronnut poikaystävästä, ja asuimme vauvan -tai siis silloin jo leikki-ikäisen lapseni- kanssa kahdestaan. Kun sitten aikoinaan tapasin nykyisen mieheni, olin aloittelemassa opintojani. Lapseni oli jo isompi, ja opiskelukin tulisi olemaan helpompaa. Tulinpa raskaaksi, vauva oli/on "toivottu vahinko", mutta raskausaika oli henkisesti rankka, halusin lapsen, mutta synnytys ja pikkuvauvavaihe pelottivat hirveästi. Onneksi oli ymmärtäväinen mies tukemassa, joka tosissaan halusi tätä lasta.

Nyt kun alkaa lähestymään se aika, että olisi aika päättää, lähteäkö opiskelemaan vai töihin, ajatuskin vauvarumban ottamisesta vielä uudestaan (ehkä useampaan kertaan) kammottaa! Nyt keskityn nauttimaan kahdesta lapsestani, miehestäni ja luon itselleni ehkä mukavan työuran ;) . Miksi pilata sitä lastensaannilla, varsinkin kun en halua lisää lapsia?

En koe että omaisin niin loistavia geenejä, että niitä pitäisi levittää tämän enempää. Olen myös sen verran itsekäs ihminen, että kun lapset kasvavat, aion ottaa enemmän aikaa itselleni ja nauttia tulevan työni hedelmistä vaikkapa matkustelemalla, hankkimalla oman kodin mieheni ja lasteni kanssa jne. Kaikki kunnia ihmisille, jotka haluavat pyhittää koko elämänsä lasten hankkimiselle, mutta se ei ole minun juttuni.

Eli onko kukaan saanut sterilisaatiota alle 30v., ja millainen taistelu oli, jos onnistui?
 
Sain kolmannen lapsen 30-vuotiaana ja rupesin heti miettimään steriilisaatiota,kävin omalääkärin luona ja hän laittoi paperit eteenpäin.Kyseli olenko minä ja mieheni varmoja päätöksestä,mutta ei hänellä ollut mitään syytä epäillä,enkö olisi valmis ratkaisuun.Pillereitä minulle ei suositella verenpaineen vuoksi,kokeilin lääkärin kehotuksesta hormonikierukkaa,mutta koska sekään ei sopinut,alkoivat vaihtoehdot olla vähissä,koska emme halunneet käyttää kondomiakaan vuosi kausia.Nyt toimenpiteestä on kulunut reilu pari vuotta ja en ole katunut päivääkään.
 
Meillä "sama" juttu, eli pillerit ei sovi (monta merkkiä kokeiltu, hirveät mielialanvaihtelut, haluttomuus, masentaa jne.), muutama päivä sitten poistettiin hormonikierukka erilaisten sivuvaikutusten vuoksi. Kuparikierukka ei käy kun muutenkin jo runsaat kuukautiset. En todellakaan innostu enää tuosta hormonaalisesta ehkäisystä, mutta sitten taitaa olla vaihtoehdot aika vähissä... Olen lähdössä takaisin opiskelemaan ja lapset tosiaan "tehty" jo, pitääkö tässä siis käyttää kondomia monta vuotta?!?
 
Olen aivan samoilla linjoilla ap:n kanssa, aivan samaa tässä tuskaillut.

Itsekään en ole koskaan vauvakuumetta kokenut, ja olen varma etten sellaista tule kokemaankaan.

Meillä on kaksi maailman suloisinta lasta, esikoinen syntyi ollessani 21v ja nyt kun kuopus on 3kk ikäinen vauva olen 'vasta' 23-vuotias mutta lapsiluku on täynnä.

Jo ensimmäistämme odottaessa tiesimme että kaksi lasta meille riittää jos Luoja niin suo. Molemmat lapset ovat olleet tyytyväisiä ihania vauvoja, odotusajat olivat suhteellisen helppoja eikä mitään sen kummempaa ole ollut - mutta myös meillä on niin paljon suunnitelmia tulevaan että tahdomme keskittyä kunnolla näihin kahteen ihanaan pikkuiseemme.

Tuntuu uskomattomalta ettei aikuinen ihminen voi päättää omasta kehostaan! Ymmärrän toki että jotkut ottavat sterilisaatioita heppoisin perustein, ja sitten vongutaan korjausleikkauksia ja hedelmällisyyshoitoja. Mutta eikö parempi ratkaisu olisi että yhteiskunta ei näitä korjauksia kustantaisi jos ko. ihminen on väenväkisin itse sterilisaation halunnut? Tässä kun taas 'rangaistaan' kaikkia.

Aivan aivan, olemme vielä nuoria ja mitä vain voi tapahtua... Mutta tuntuu kohtuuttomalta ajatukselta etten voi päättää omasta kehostani aivan itse, ja sitten myös omissa nahoissani kärsiä jos jostain syystä asiaa katuisinkin?
 

Yhteistyössä