Ap, älä välitä - Monenkin suvusta löytyy tuollainen kuvailemasi "Tiina", jolla kaikki näyttäisi olevan hyvin. Yleensä nämä Tiinat vaan ei kerro niistä negatiivisista asioistaan toisille, pitävät sisällään ja näyttävät ulospäin, että kaikki on hyvin, ja osalla varmaan kaikki onkin ihan ok. Täydellistä kenenkään elämä tuskin koskaan on, kaikki me vanhenemme - ulkonälö on katoavainen voimavara, pelko työttömyydestä nyky-yhteiskunnassa, huono omatunto lapsen pitkistä hoitopäivistä varmaankin on monilla huolenaiheena.
Yhtähyvin tämä Tiina voi olla myös kateellinen sinulle. Sinä saat olla kotona lastesi kanssa ja uskallat elää haluamallasi tavalla, tai hän pitää sinua onnekkaana kun sinun ei tarvitse joka päivä paahtaa stressaantuneena työn-päiväkodin ja kodin väliä rahaa saadaksesi. Sinulla on aikaa enemmän perheellesi =)
Meidänkin suvusta löytyy tällainen "tiina" jota mieheni vanhemmat palvovatkin. He kutsuvat useasti heitä kylään, kehuvat ja mielistelevät. Joskus olin kateellinen, mutta nykyään osaan ajatella kuten joku tässäkin ketjussa sanoi että "Onneksi minun ei tarvitse". Oikeasti, onneksi ei tarvitse.
Tämä sukumme "tiina" käy jatkuvasti ties kenen tädin, kummin kaiman ja mummin kotona kun on niin haluttua vierasta. Itse olen ajatellut, etten edes viihdy näissä paikoissa, joten olisi ahdistavaa käydäkään siellä mielistelemässä ja väkisin istumassa tunti kahvipöydässä. Ja vieläpä jatkuvasti, niin ettei hänellä ole aikaa muuta tehdäkään kun milloin on lupautunut kenenkin Martan luokse. Ihanaa ettei meitä edes kaivata, olisi kiusallista keksiä tekosyitä jos ei kiinnosta edes mennä, olisi kiusallista istua siellä tekohymy naamalla kun en edes samaistu näiden ihmisten kanssa koskaan juuri mitenkään. Aina keskustelunaiheet menevät pintapuolisesti työkuvioissa, sukulaisten ja kyläläisten asioita juorutessa, nyt kun "tiina" menee naimisiin, niin jutellaan tunti millainen sormus ja puku on tulossa tai minkä makuinen hääkakku kenties ja odottakaahan sitä riemua kun "tiina" viimein odottaa sitä ensimmäistä lastaan häiden ja hyvän työkökemuksensa päälle, blaa blaa. Sitten tulee kai se talokin joskus.
Viihdyn paremmin pienen lähipiirini kanssa, joiden kanssa voi jutella kaikesta mielenkiintoisesta ja nauraa maha kippurassa oikeasti hauskoille jutuille
Pitäköön "Tiina" sukulaisensa, työnsä, elämänsä, en ole hänelle enää pätkääkään kateellinen, sill äitse en saisi mitään kiksejä hänen elämää eläessään. Ehkäpä juuri siksi en ole pyrkinytkään samoihin tavoitteisiin kuin hän.
Minun haaveeni ei ole koskaan ollut elää niin, kouluttautua vuosia, elää saman miehen kanssa teinistä asti, tehdä uraa, mennä tämän elämän ensimmäisen miehen kanssa naimisiin, perustaa perhe ja sitten rakentaa taloa. Ei ainakaan tuossa järjestyksessä. Minulla oli villi nuoruuteni täynnä hyviä muistoja, mitä hänellä ei ollut. Hänellä oli nuorena puhtoinen kiltin lukiotytön maine ja minä olin siihen nähden kylän lumppu
Sain lapset nuorena ja kouluttaudun ammattiin, johon ei kestä valmistua kauaa, mutta on minun mielestäni mielenkiintoinen ja sitä mitä haluan. Minua ei harmita, että olen koulun jättänyt joskus kesken, enkä väkisin käynyt sitä siksi että satuin erehtymään sen aloittamaan. Olen aina uskaltanut elää hetkessä ilman kummempia suunnitelmia ja tehdä valintoja nopeasti. Talokin meiltä löytyy, vaikka velkaa onkin. Koskaan en ole mitään katunut.
