Sossut uhkaa viedä mun lapsen!

En käsitä. Meillä on perussiistiä täällä, lattialla on oikeastaan vaan pojan leluja, siivotaan sääännöllisesti eikä todellakaan eletä homeen ja paskan keskellä. pöydillä ja tasoilla on tavaraa kyllä, muttei niin paljon, että vaikeuttaisi elämistä jotenkin. Täällä käy välillä nuoria, ei riehumassa ja juomassa vaan pitämässä seuraa, eikä täällä ole päivät pitkät talo täynnä lössiä. Ainoa vaara pojalle(11kk) täällä on uuninluukku, joka kuumenee kun uunia käytetään. Poika voi tosi hyvin, on iloinen ja sosiaalinen, hyvin kehittynyt ja kasvanut.

Ongelma on se, että tuon sosiaalitantan mielestä täällä on vaarallista ja ihan liian sotkuista lapselle. Perhetyöntekijä, joka meillä käy, kehuu miten täällä on niin hyvät oltavat ja lapsella on hyvät vanhemmat.

Olen nyt ihan paniikissa tuon huostaanottojutun takia, pystyykö pyytämään jotain toista käymään täällä tarkistamassa tilanteen, tai tehdä valitusta jonnekin?

 

Miksi teillä käy perhetyöntekijä ja kerrot nuorista jne? Jotain huolta sielä sitten on takana. Mut älä niele purematta vaan vaadi selvitys moisille ukaaseille. Etenkin jos perhetyöntekijä on tyytyväinen.

 

Miks ne sossut on ylipäänsä joutunu käymään siellä, herää kysymys!?

 

Koska kun olin raskaana, tehtiin ennakoiva lastensuojeluilmoitus, mulla on mielenterveysongelmia ollut moooonta vuotta sitten. Perhetyöntekijä käy täällä ja katsoo poikaa jos haluan käydä vaikka kaupassa. Se on kyllä ollut sitä mieltä, että noita käyntejä ei edes tarvita. Ja tosiaan nuo mielenterveysjutut on takana päin ollut jo pitkään.

 

Koska kun olin raskaana, tehtiin ennakoiva lastensuojeluilmoitus, mulla on mielenterveysongelmia ollut moooonta vuotta sitten. Perhetyöntekijä käy täällä ja katsoo poikaa jos haluan käydä vaikka kaupassa. Se on kyllä ollut sitä mieltä, että noita käyntejä ei edes tarvita. Ja tosiaan nuo mielenterveysjutut on takana päin ollut jo pitkään.

- Onko mahdollista, että olet sokea mielenterveysongelmillesi? Voiko olla niin, että ulkopuolisen silmissä ne ovat edelleen olemassa?
- Keitä ovat nuoret, jotka teillä käyvät? Minkä ikäisiä, ja minkä ikäinen olet itse?
Kuinka usein ja kuinka paljon heitä on teillä?
- Onko pöydillä tavaroiden lisäksi käytettyjä vaippoja, ruuan tähteitä yms.?

Joka tapauksessa vaadi asiasta selvitystä sosiaalityöntekijältä. Ja keskustele vakavasti perhetyöntekijän kanssa, mikä hänen todellinen näkemyksensä on?

 

Tässä kyllä taas jotain jätetään kertomatta.

 

[QUOTE="mamaa";27205312]- Onko mahdollista, että olet sokea mielenterveysongelmillesi? Voiko olla niin, että ulkopuolisen silmissä ne ovat edelleen olemassa?
- Keitä ovat nuoret, jotka teillä käyvät? Minkä ikäisiä, ja minkä ikäinen olet itse?
Kuinka usein ja kuinka paljon heitä on teillä?
- Onko pöydillä tavaroiden lisäksi käytettyjä vaippoja, ruuan tähteitä yms.?

Joka tapauksessa vaadi asiasta selvitystä sosiaalityöntekijältä. Ja keskustele vakavasti perhetyöntekijän kanssa, mikä hänen todellinen näkemyksensä on?[/QUOTE]

-Ei ole. Mulla oli siis masennusta ja ahdistusta, ja bulimiaa. Tunnistan ne jos niitä tulee, ei ole tullut. Eikä kukaan läheinenkään ole huomannut mitään. Ja tosiaan mieliala on hyvä ja tasainen.
-Kavereita. Mulle kuin pikkusiskoja, itse olen 20 ja nuo nuoret 15-17-vuotiaita. Melkein joka päivä joku käy täällä pikaisesti, usein koulumatkallaan moikkaamassa. Mut kuten sanoin, päivät pitkät täällä ei teinit heilu.
-Ei ole. Vaipat on roskiksessa, ruuantähteet roskiksessa ja astiat puhtaana kaapissa, noita käytettyjä astioita saattaa olla pöydällä, muttei kasoittain vaan ihan muutamia.

Tuntuu että tuo sossu on ylihysteerinen, kun kukaan muu, perhetyöntekijä, minä eikä läheiset, näe täällä mitään ongelmaa.

 

Miksi sä kaveeraat koululaisten kanssa??

 

Miksi sä kaveeraat koululaisten kanssa??

tein niille joskus rakenne- ja tekokynsiä ja kaverustuin, tosiaan olen niille kuin isosisko. On mulla perheellisiä ja omanikäisiä kavereitakin tietysti, mutta asuvat kauempana.

 

kuulostaa kyl mun korviin ihan terveeltä toiminnalta

 

[QUOTE="löpö";27205492]kuulostaa kyl mun korviin ihan terveeltä toiminnalta [/QUOTE]

tuo huostaanotto vai?

 

tämmönen on ollu täällä ennenkin, ihan saletisti sama kirjoittaja...

 

tämmönen on ollu täällä ennenkin, ihan saletisti sama kirjoittaja...

Itse asiassa en ole kirjoittanut tänne ennen tämmöisestä asiasta. Ja harmaana ihan vaan henkilöllisyyden salaamiseksi.

 

Minun mielestäni tämän perusteella ei aihetta huostaanottoon :O minullakin ollut masennusta ennen raskautta, ja sovittiin lääkärin kanssa että jatkan lääkitystä raskauden jälkeen. Pitääkö nyt minunkin pelätä sossujen hyökkäystä koska olen lievästi masentunut?

 

Jopas on outoa, jos nuo asiat pitävät paikkansa.

Itellänikin on ollut mielenterveysongelmia ja masennus uusiutui lapsen pikkuvauva-aikana ja meillä kävi myös perhetyöntekijä auttelemassa lapsen hoidossa, koska olin ja olen yh. Mutta mitään lastensuojeluilmoitusta ei tehty. Ei meilläkään mitään ylisiistiä ollut silloin eikä ole nytkään, ihan tavallista. Masennus on taas uusiutunut ja psykiatrilla olen käynyt ja terapiassa käyn eikä kukaan ole puhunut lastensuojelusta mitään.

 

[QUOTE="hmm";27205571]Minun mielestäni tämän perusteella ei aihetta huostaanottoon :O minullakin ollut masennusta ennen raskautta, ja sovittiin lääkärin kanssa että jatkan lääkitystä raskauden jälkeen. Pitääkö nyt minunkin pelätä sossujen hyökkäystä koska olen lievästi masentunut? [/QUOTE]

Oi, tosiaan jätin kertomatta että minullakin on lääkitys masennukseen, pieni annos cipralexia.

 

Jotain mätää tossa yhdistelmässä on.

Ilman perusteita kukaan ei ole huostaanottoa virittelemässä, usko pois. Kunnon keskustelu sosiaalityöntekijöiden kanssa voisi auttaa, mikä teillä sitten mättää.

Itse olen työskennellyt työni puolesta sosiaalityöntekijöiden kanssa ja tehnyt itse lastensuojeluilm. Ei niitä tehdä turhan takia, ketään ei olla ilman perusteellisia selvityksia huostaanottamassa.

Puhut "tuosta sosiaalitantasta", joten asenteesi ei kuulosta kovin kunnioittavalta. Sinulla on varmasti mahdollisuus puhua ja ottaa yhteyttä myös muihin alueesi sosiaalityöntekijöihin tilanteen selvittämiseksi. Huostaanotot eivät koskaan perustu yhden sosiaalityöntekijän näkemykseen.

 

Sinun kannattaa nyt suhtautua avoimesti teille tarjottaviin tukimuotoihin, ota siis vastaan se apu, jota teille tarjotaan ja vinkit jotka saat elämänhallintaan. Tee yhteistyötä yhteisymmärryksessä sosiaaliihmisten kanssa ja keskustele rakentavasti. Tsemppiä!

 

Jotain mätää tossa yhdistelmässä on.

Ilman perusteita kukaan ei ole huostaanottoa virittelemässä, usko pois. Kunnon keskustelu sosiaalityöntekijöiden kanssa voisi auttaa, mikä teillä sitten mättää.

Itse olen työskennellyt työni puolesta sosiaalityöntekijöiden kanssa ja tehnyt itse lastensuojeluilm. Ei niitä tehdä turhan takia, ketään ei olla ilman perusteellisia selvityksia huostaanottamassa.

Puhut "tuosta sosiaalitantasta", joten asenteesi ei kuulosta kovin kunnioittavalta. Sinulla on varmasti mahdollisuus puhua ja ottaa yhteyttä myös muihin alueesi sosiaalityöntekijöihin tilanteen selvittämiseksi. Huostaanotot eivät koskaan perustu yhden sosiaalityöntekijän näkemykseen.

Tuon tädin peruste on sotku, jota kukaan muu, edes perhetyöntekijä ei näe. Yksi toinenkin sosiaalityöntekijä kävi meillä kerran sen kanssa. Tuo joka minulle aamulla soitti, on käynyt meillä vaan pari kertaa tässä vuoden aikana. Kyselee minulta asioista, muttei usko mitä puhun. Soittaa seuraavaksi mun vanhemmilleni, jotka puhuu samaa kun minä, mutta niitä uskoo.

Tuosta kunnioituksesta, mun on vaikea kunnioittaa tuota naista tämän jutun jälkeen, mutten kapinoi, kiroile ja hauku sitä puhelimessa tai muutenkaan, ihan olen kiltisti ja normaalisti, mutten käsitä..

 

Jotain mätää tossa yhdistelmässä on.

Ilman perusteita kukaan ei ole huostaanottoa virittelemässä, usko pois. Kunnon keskustelu sosiaalityöntekijöiden kanssa voisi auttaa, mikä teillä sitten mättää.

Itse olen työskennellyt työni puolesta sosiaalityöntekijöiden kanssa ja tehnyt itse lastensuojeluilm. Ei niitä tehdä turhan takia, ketään ei olla ilman perusteellisia selvityksia huostaanottamassa.

Puhut "tuosta sosiaalitantasta", joten asenteesi ei kuulosta kovin kunnioittavalta. Sinulla on varmasti mahdollisuus puhua ja ottaa yhteyttä myös muihin alueesi sosiaalityöntekijöihin tilanteen selvittämiseksi. Huostaanotot eivät koskaan perustu yhden sosiaalityöntekijän näkemykseen.

Samaa mieltä...

 

Tuon tädin peruste on sotku, jota kukaan muu, edes perhetyöntekijä ei näe. Yksi toinenkin sosiaalityöntekijä kävi meillä kerran sen kanssa. Tuo joka minulle aamulla soitti, on käynyt meillä vaan pari kertaa tässä vuoden aikana. Kyselee minulta asioista, muttei usko mitä puhun. Soittaa seuraavaksi mun vanhemmilleni, jotka puhuu samaa kun minä, mutta niitä uskoo.

Tuosta kunnioituksesta, mun on vaikea kunnioittaa tuota naista tämän jutun jälkeen, mutten kapinoi, kiroile ja hauku sitä puhelimessa tai muutenkaan, ihan olen kiltisti ja normaalisti, mutten käsitä..

Teillä ei kemiat kohtaa..

 

Sinun kannattaa nyt suhtautua avoimesti teille tarjottaviin tukimuotoihin, ota siis vastaan se apu, jota teille tarjotaan ja vinkit jotka saat elämänhallintaan. Tee yhteistyötä yhteisymmärryksessä sosiaaliihmisten kanssa ja keskustele rakentavasti. Tsemppiä!

Olen kyllä ottanut avun vastaan mitä on tarjottu. ajattelen kuitenkin lapsen parasta.

 

tämmönen on ollu täällä ennenkin, ihan saletisti sama kirjoittaja...

Mä muistan kans lukeneeni. 20v ihmetteli, miksei nuorien äidit pitäneet hyvänä juttuna näiden 15-17v ja 20v välistä kaveruutta. Ja juurikin nuoret olivat kaverustuneet kynsientekemisien kautta.

 

Huostaanotto kuulostaa mun korviin erittäin radikaalilta toimeenpiteeltä. Koska lapsen parastahan näissä nimenomaan aina ajatellaan, tai ainakin pitäisi ajatella. Jos kotona on kaikki ok kuten ap kertoi, herää kysymys että miksi lapsen paras olisi muualla kuin tutun ja turvallisen oman äidin luona.

 

Usein näissä tämäntyyppisissä tilanteissa on kyse siitä, että sitä todellista ongelmaa ei osata tai haluta nähdä ja sitten takerrutaan juurikin johonkin "kun meillä on ihan siistiäkin" -tyyppiseen juttuun. Itse muistan esim. tilanteen jossa oli tosi paha vuorovaikutusongelma vanhemman ja lapsen välillä mt-problematiikasta johtuen ja siinä keskustelu jumiutui juurikin aina tälle tasolle että kun lapsella kerran on puhtaat vaatteet ja vaippa, saa ruokaa sovittuina kellonaikoina eikä lasta lyödä niin mikään ei VOI olla vialla. Huostaanottoon jouduttiin lopulta kun ei vanhempaa saatu mihinkään terapiaan tai perhekuntoutukseen tai vastaavaan kun hänen mielestään ongelmaa ei kerran ollut.