Sossut uhkaa viedä mun lapsen!

Mä luulen että ap on takertunut tuohon siisteyspointtiin eikä tuo esiin muita pointteja mitkä ovat perusteina. Ovatko sossut todenneet, että lukuunottamatta pientä epäsiisteyttä kotona lapsesta pidetään hyvää huolta, hän saa läheisyyttä, lapsen ja vanhempien vuorovaikutus on kunnossa, vanhempien välinen parisuhde kunnossa, lasta pidetään sylissä jnejnejne???

 

Voiko olla että teinien vanhemmat ovat olleet yhteydessä lastensuojeluun?? Syystä vai syyttä siihen en ota kantaa kun en oikein tiedä enkä ymmärrä koko kuviota.

 

Käytetäänkö asunnossa päihteitä - alkoholia, huumeita, biletetäänkö??

Monissa tilanteissa ihminen ei tunnusta itselleen eikä muille, että hänellä on ongelma. Ulkopuolinen voi sen kuitenkin nähdä päivänselvästi.

 

Onko lapsi kasvanut ja kehittynyt normaalia tahtia?

 

Muista että huostaanotto on aina aluksi väliaikainen. Nyt alkaa se aika kun selvitetään oletko kykenevä huolehtimaan lapsesta ja millaisia tukia tarvitset voidaksesi huolehtia lapsesta. Tottakai tätä työtä on täytynyt jo tapahtua jotta huostaanotto on ollut mahdollinen, mutta jos se nyt on päästy tekemään jotenkin heppoisin perustein tai jokun tyrannisossun mielivaltaisuuden vuoksi niin väliaikaisen huostaanoton aikana sen täytyisi kaatua. Nyt asiaan paneutuu useampi taho ja huomioon otetaan taatusti myös perhetyöntekijän näkemys. Eli nyt ei enää yksi henkilö/taho ole suuressa äänessä vaan useampi taho pohtii asiaa.
Perusteet huostaanotolle ovat korkea ja juuri luinTesso-lehdestä, että Tehyn tutkimuksen mukaan Suomessa terveydenhuollon ja sosiaalialan kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus on liian korkea. Siitäkin huolimatta, että laki on ehdoton, ilmoitus on tehtävä jos nousee pienikin huoli tai työntekijälle tulee siitä seuraamuksia. Ehkä tässä on nyt työntekijä joka on saanut huutia siitä ettei ole puuttunut asioihin riittävän nopeasti, tiedä häntä.

Jos AP olet linjoila niin kiinnostaisi tietää mistä muista asioista kuin siisteyteen liittyvistä on sosiaalityöntekijä ollut huolissaan. Onko näistä teineistä puhuttu mitä?

 

[QUOTE="maalla on mukavaa";27223318]Olen työssäni joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksia ja ihan ystävällisesti sanon, että mulla tässä hommassa kalskahtaa korvaan tuo nuorison kanssa kaveeraus. Yleensä täysi-ikäinen ja teinit -yhdistelmä merkitsee jonkinlaista riippuvuussuhdetta puolin tai toisin... Mikäli kyseessä todella on laiton huostaanotto, niin toivon sinulle ap voimia taistella tässä asiassa! Toivottavasti kaikki järjestyy.[/QUOTE]

teinien kanssa kaveraaminen ei ole huostaanoton aihe. ikäerokoaan ei ole suuri. Mullakin kävi aikoinaan teini kylässä, koska se oli niin yksinäinen ja autteli kotihommissa. miksi te kauhistelette äitiä, tanttaahan teidän pitäii kauhistella. suomi on demokratia ja tämmöiset toimet eivät ole lähelläkään lain mukaisuutta. perhetyöntekijän visiitit toki katsotaan avohuollon toimenpiteiksi. Ap nyt tilaat ajan asianajalle ja ensimmäisenä pyydä kaikki lastasi koskevat paperit. Perhetyöntekijä oikeuteen todistamaan, jos kerran on ollut sitä mieltä ettei teillä hätää (onko todistusta näistä keskusteluissa) Nauhoita kaikki tulevat palaverit.

 

Noista vierailevista teineistä tuli mieleen...


Kun minä ja siskoni olimme aivan pieniä noin 2-3 vuotiaita, äitini oli kotona ja isäni reissutöissä. Äitini ystävystyi naapurissa asuvan nuoren homomustalaispojan kanssa jolla oli todella hankalaa kotona. Tämä poika vietti paljon aikaa meillä ja hoiti lapsia ja autteli äitiäni. Molemmat saivat toisistaan seuraa ja apua. Poika sai olla oma itsensä jännittämättä ja äitini ainakin melkein aikuista seuraa uudessa kaupungissa jossa ei tuntenut ketään.

 

Miksi ap:tä ei sitten ole neuvottu ja autettu esim. siivoamaan tai suojaamaan uunin luukku jos se on siitä kiinni?
Tarkempia perusteluja tuohon huostaanottoon pitäis kyllä löytyä.

 

Jos oma teinini alkaisi käydä jonkun 20v äidin luona aikaa viettämässä kiinnostuisin kyllä selvittelemään asiaa tarkemmin. Eri asia jos olisi jonkun teinin kaverin isosisko, naapuri tms. Ymmärrän kyllä, että välttämättä mitään aihetta huoleen ei olisi, mutta haluaisin kyllä vähän asiaa selvitellä. Menisin ehkä itse käymään ja tutustumaan kyseiseen ihmiseen. Jotkut vanhemmat vastaavassa tilanteessa voivat varmaan vain katsoa helpomaksi kieltää käynnit kokonaan. Sitten jos teini jatkaa käyntejä ilman lupaa on varmaan vanhemmilla jo karvat pystyssä ja mielikuvituslaukkaa mitä ihmettä siellä tapahtuu.

Itse en heti osaisi kuvitella että olisin parikymppisenä äitinä kutsunut 15-17v nuoria kylään jos eivät ole sukulaisia tms. En sen takia että olisin pelännyt mitä muut ajattelevat, mutta ajatukset oli siinä vaiheessa jo niin erillaisia. Kivaa minusta on nyt jutella omien teinieni kavereiden kanssa ja kivaa kun tädin tyttö välillä käy kahvilla niin kyselen kuulumisia, mutta että olisin parikymppisenä kutsunut teinejä kaveri mielessä kylään....hym... en usko. Vaikka ikäero on pieni tuossa iässä henkinen kehitys on niin nopeaa, että ikäero merkitsee.

 

Enhän minä viestissäni sanonutkaan, että se kaveeraus teinien kanssa olisi huostaanoton peruste. Sanoin vain, että kalskahtaa korvaani.

Ja ap:lle jo toivottelinkin voimia taistoon, mikäli sellaiseen joutuu ryhtymään.

 

Moni puhuu tässä vanhemman ja lapsen vuorovaikutusongelmista... millaisia vuorovaikutusongelmia voi olla 11kk vanhan lapsen kanssa? :O Siis jos lasta ei lyödä eikä hänelle huudeta? Kuka sen määrittelee, saako lapsi olla tarpeeksi sylissä? :O Ja mulla 11kk lapsi, joka viihtyy kerrallaan ehkä kaks sekuntia sylissä tällä hetkellä, ja taas menee ja tulee takas...

 

Musta tuntuu ettei tämä juttu voi pitää paikkaansa, tai sitten ap ei todellakaan kerro kaikkea. Ensinnäkin jos luonasi käy perhetyöntekiä, sossut keskustelevat AINA heidän kanssaan jos ollaan mietitty huostaanottoa. Ja toiseksi se että luonasi käy nuorempia kavereita ja sinulla on paristo lattialla eivät ole mitään syitä tehdä huostaanottoa. Eli joko et kerro kaikkea tai tämä on täyttä soopaa.

 

Hmmm. Sangen erikoinen tapaus. Jos sä olet kertonut tässä ketjussa kaiken olennaisen (sulla ei ole päihdeongelmaa tms), niin kovin ihmettelen päätöstä. Jos asiat on niin kuin olet kertonut, hommaa itteles oikeusaputoimistosta apua. Pidä yhteyttä lapseen. Käy mahdollisimman paljon. Oikeusaputoimistosta varmaan osaavat kertoa oikeuksistasi. Selvittele ketkä läheisesi voivat lähteä todistamaan asioiden hyvästä tolasta.

En usko että pyykit ja patteri lattialla voivat olla perusteena huostaanottoon. Mulla on henk.koht kokemusta huostaanotosta. Ei omasta lapsesta, mutta aikanaan jouduin läheiseni lapsen huostaanotattamaan. Jos haluat jutella enemmän laita mulle yksityisviestiä (luo vaikka joku hölynpöly nikki).

En tahdo leijua, mutta olen melko hyvä valittamaan asioista (kela/sossu) ja yleensä asiat on ratkottu minun eduksi vaikka valitusrumbat on pitkiä ollutkin. Autan mielelläni ihmisiä, jotka eivät välttämättä kaikkia kiemuroita ole voineet oppiakaan.

 

Moni puhuu tässä vanhemman ja lapsen vuorovaikutusongelmista... millaisia vuorovaikutusongelmia voi olla 11kk vanhan lapsen kanssa? :O Siis jos lasta ei lyödä eikä hänelle huudeta? Kuka sen määrittelee, saako lapsi olla tarpeeksi sylissä? :O Ja mulla 11kk lapsi, joka viihtyy kerrallaan ehkä kaks sekuntia sylissä tällä hetkellä, ja taas menee ja tulee takas...

Tottakai voi olla vuorovaikutus ongelmia. Näitä ongelmia tutkitaan mm.videokuvaamalla vanhempaa lapsen kanssa (luvalla).
Esim. lapsi itkee eikä vanhempi reakoi tai ei osaa lohduttaa. Vanhempi ei ymmärrä lapsen viestejä lainkaan (nyt väsyttää, nyt nälkä, nyt sattuu jne) ja reakoi niihin väärällä tavalla. Äiti ei kykene antamaan tai osoittamaan lämpöä ja kiintymystä lasta kohtaan vaan vaivautuu lapsen lähestymisestä, pitää pakolla välillä sylissä ja välttelee muuten jos mahdollista.
Pienen kanssa vuorovaikutus on erillaista kuin isomman. Vuorovaikutus ei tarkoita vain sanoja, se on äänen sävyjä, tekoja, ilmeitä jne..

 

Tottakai voi olla vuorovaikutus ongelmia. Näitä ongelmia tutkitaan mm.videokuvaamalla vanhempaa lapsen kanssa (luvalla).
Esim. lapsi itkee eikä vanhempi reakoi tai ei osaa lohduttaa. Vanhempi ei ymmärrä lapsen viestejä lainkaan (nyt väsyttää, nyt nälkä, nyt sattuu jne) ja reakoi niihin väärällä tavalla. Äiti ei kykene antamaan tai osoittamaan lämpöä ja kiintymystä lasta kohtaan vaan vaivautuu lapsen lähestymisestä, pitää pakolla välillä sylissä ja välttelee muuten jos mahdollista.
Pienen kanssa vuorovaikutus on erillaista kuin isomman. Vuorovaikutus ei tarkoita vain sanoja, se on äänen sävyjä, tekoja, ilmeitä jne..

Juuri näin. Ja se, että vastataanko tarpeisiin johdonmukaisesti. Mikäli yhtenä päivänä tehdään yhdellä tavalla ja toisena toisella, niin lapselle tulee epävarma olo ja tunne, ettei hänen tarpeitaan ymmärretä. Rutiini ja johdonmukaisuus tuo turvallisen olon.

 

Kuka sen ennakoivan ls-ilmoituksen oli raskausaikana tehnyt?

Meidän vanhimmasta pojasta oli joku tehnyt lastensuojeluilmoituksen kolmisen vuotta sitten. Tuli sitten kirje, johon en jaksanut reagoida mitenkään, koska se oli ihan pelkkää paskaa, eikä liittynyt miehin mitenkään. Sossut tulovat sitten ovelle kirjeessä ilmoittamanaan ajankohtana, ja en päästänyt heitä sisälle. Avasin oven ja kerroin, että poikani, josta ilmoitus oli tehty, ei ollut edes ko. ajankohtana Tampereella. Siinä ne sitten jotakin mussuttivat ja sanoivat, että jospa tulisivat sisälle asiaa selvittämään. Sanoin, että jospa painuisivat jonnekin ihan muualle, mulla ei nyt ole valitettavasti heille aikaa ja vedin oven kiinni. Soittivat vielä kelloa, mutta en avannut. Ei ihan oikeasti jaksa tehdä heidän työtään ilman palkkaa. Kaupugin numerosta yritettiin vielä soittaa ja jätettiin vastaajaan yhteydenottopyyntö. Siellä odottelee edelleen, en soittanut.

Siis ilmoitus oli turha, ja koski erästä toista poikaa. Joku oli sitten ilmoittanut meidän pojasta ja luullut, että hän oli heitteillejätettynä jne. porukassa, josta ilmoitus oli tehty. Kivoja mulkkuja löytyy siis ja ylireagointia. Sen verran olen kyllä mulkku sitten minäkin, että en viitsi ruveta omalla kustannuksellani soittelemaan ja selvittelemään asioita, jotka eivät meihin liity millään tavalla. Selvittäkööt itse sotkunsa ja ajakoot hurua ees sun taas. Toivottavasti löytävät perille oikeaankin paikkaan edes yhden kerran kymmenestä.

 

Ap on joku pirinarkki, joka luulee, että lapsen hoitamiseen ja tasapainoiseen kasvuun riittää se, että sillä on puhdas vaippa ja ruokaa riittävästi. Ja tietenkään hänellä itsellään (tai lapsen isällä) ei ole mitään ongelmia, jotka heijastuisi lapsen hyvinvointiin. Ihan vain syyttä suotta lapsia huostaanotetaan.

 

[QUOTE="jms";27223727]Juuri näin. Ja se, että vastataanko tarpeisiin johdonmukaisesti. Mikäli yhtenä päivänä tehdään yhdellä tavalla ja toisena toisella, niin lapselle tulee epävarma olo ja tunne, ettei hänen tarpeitaan ymmärretä. Rutiini ja johdonmukaisuus tuo turvallisen olon.[/QUOTE]

Ok, no miten määritellään sitten se, onko riittävän johdonmukainen ja tarpeeksi rutiineja? Meinaan ihan tätä tapausta, kun on huostaanotettu. Mistä tietää, onko hyvä vuorovaikutussuhde tuon ikäiseen lapseen?

Mietin vaan, että mitenköhän johdonmukainen tulee ite aina oltua, ja rutiineissakaan ei ole aina ihan helppoa pysyä ton ikäisen kanssa

 

Tottakai voi olla vuorovaikutus ongelmia. Näitä ongelmia tutkitaan mm.videokuvaamalla vanhempaa lapsen kanssa (luvalla).
Esim. lapsi itkee eikä vanhempi reakoi tai ei osaa lohduttaa. Vanhempi ei ymmärrä lapsen viestejä lainkaan (nyt väsyttää, nyt nälkä, nyt sattuu jne) ja reakoi niihin väärällä tavalla. Äiti ei kykene antamaan tai osoittamaan lämpöä ja kiintymystä lasta kohtaan vaan vaivautuu lapsen lähestymisestä, pitää pakolla välillä sylissä ja välttelee muuten jos mahdollista.
Pienen kanssa vuorovaikutus on erillaista kuin isomman. Vuorovaikutus ei tarkoita vain sanoja, se on äänen sävyjä, tekoja, ilmeitä jne..

Joo, ymmärrän hyvin noi, että jos vanhempi ei halua ottaa lasta syliin, ei reagoi MITENKÄÄN lapsen itkuun ja YRITÄ auttaa ja lohduttaa. Mut ei se aina ole helppoa "arvata" oikein, mikä harmittaa lasta! Ja tällä tarkoitan nyt siis sitä, että MITEN ihmeessä pystytään niin hyvin selvittämään, että kyseessä on nimenomaan oikein ongelma vuorovaikutuksessa, että ihan HUOSTAANOTTOOn päädytään? Uteliaisuuttani ihmettelen...

 

Sori vaan mutta kyllä mustakin nyt tuntuu että ap vain takertuu tuohon ' ei meillä oo mitään vikaa kotona, täällähän on siistiäkin!'-juttuun vaikka tässä on ihan muuta takana... :/ Ap, jos näin on niin sua ei auta yhtään se että hoet vaan huostaanoton ollut laiton vaan se auttaa että alat pistämään asioita kuntoon jotta saisit lapsesi vielä takaisin joskus.

 

Ok, no miten määritellään sitten se, onko riittävän johdonmukainen ja tarpeeksi rutiineja? Meinaan ihan tätä tapausta, kun on huostaanotettu. Mistä tietää, onko hyvä vuorovaikutussuhde tuon ikäiseen lapseen?

Mietin vaan, että mitenköhän johdonmukainen tulee ite aina oltua, ja rutiineissakaan ei ole aina ihan helppoa pysyä ton ikäisen kanssa

Eipä siihen mitään tiettyä määritelmää varmaan olekaan, mutta tolla edellä kirjoittamallani tarkoitin esim. sitä, että jo 11-kuinen osaa odottaa vaikkapa ruuan jälkeen koittavia päiväunia tai aamupalan jälkeistä ulkoilua, jne. Eikä tietenkään ole tarkoituksenmukaista noudattaa tiettyä tiukkaa aikataulua eikä todellakaan mahdollistakaan. Mutta johdonmukaisuus ja rutiinin omaisuus tuon ikäisen kanssa ovat juuri näitä arjen asioita. MLL:n vanhempainnetissä on mielestäni hyvin kerrottu varhaisesta vuorovaikutuksesta.

Ja eihän tässä ap:n tapauksessa kai vuorovaikutuksella ollut tekemistä huostaanoton kanssa, se vaan tuli keskustelussa esille muuta kautta.

 

Rauhota tilanne. Sano perhetyöntekijälle, että kertoo kokemuksensa sossutädeille, ja sen jälkeen otat lunkisti. Käske niiden ilmoittaa, jos haluavat tavata, ja menet sinne sossuun tapaamaan niitä. Jos asia on kuten kerroit, ei mitään pahaa tule tapahtumaan. Voit ystävällisesti ilmoittaa, että heidän toimintansa ahdostaa sinua, etkä halua olla heidän kanssaan nyt tekemisissä ennen kuin saat jotakin konkreettista tietoa siitä, mitä asiaa ja millä motiivein he ajavat eteenpäin. Ihmisiä ne on, ja niiden kanssa voi puhua. Ei ne ole mitään yksinvaltiasjumalia, jotka vaan tulee ja vie lapset.

 

Joo, ymmärrän hyvin noi, että jos vanhempi ei halua ottaa lasta syliin, ei reagoi MITENKÄÄN lapsen itkuun ja YRITÄ auttaa ja lohduttaa. Mut ei se aina ole helppoa "arvata" oikein, mikä harmittaa lasta! Ja tällä tarkoitan nyt siis sitä, että MITEN ihmeessä pystytään niin hyvin selvittämään, että kyseessä on nimenomaan oikein ongelma vuorovaikutuksessa, että ihan HUOSTAANOTTOOn päädytään? Uteliaisuuttani ihmettelen...

Täytyyhän niiden vuorovaikutusongelmien olla aika pahoja jos johtavat huostaanottoon. Tottakai missä tahansa perheessä on välillä ongelmia ja tuntuu ettei ymmärrä yhtään mitä tuo nyt kitisee ja kokoajan ei jaksais sylissä roikottaa jne.. Kyllä se on vain tavallsta elämää.
Mutta kun ongelmat ovat pahempia taustalla on yleensä vanhemman omat mielenterveyden ongelmat esim. masennus tai kyvyttömyys tuntea empatiaa. Taustalla voi olla omat hankalat taustat lapsuudessa eli kuten sanonta kuuluu, sitä on vaikea antaa mitä ei ole itse saanut. Ongelmat vuorovaikutustaidoissa myös yleensä johtavat siihen että tilanne vain pahenee ja vanhempi/vanhemmat väsyvät ja elämänhallinta heikkenee muutenkin. Joillekin on myös tyypillistä se, että kun ei osaa ymmärtää toisen viestejä ja syntyy ikäviä tilanteita ja väsymystä niin hermostuu. Joillekin hermostuminen ja jopa väkivalta voi olla tapa yrittää ratkaista tilanteita joissa vuorovaikutustaidot eivät riitä. Näin saattaa jotkut ihmiset toimia myös aikuisten keskisissä vuorovaikutustilanteissa joissa sanat eivät riitä.
Usein ongelmat vuorovaikutuksessa johtavat muihinkin ongelmiin tai taustalla on muitakin ongelmia, eli harvoin yksin siitä syystä huostaanottoon päädytään.

Vuorovaikutusongelmia voidaan tutkia oikeastaan vain tarkkailemalla lasta ja vanhempia. Video seurantaa (luvalla) siis käytetään, mutta esim.perhetyöntekijöiden työhön kuuluu tehdä asiasta havaintoja. Aika pian huomataan jos vaikka äidin ja lapsen välillä on jotain "kankeaa" tai äiti on välttelevä tms. ja sitten siirrytään tarkkailemaan asiaa tarkemmin. Ensi- ja turvakoteihin saatetaan sijoittaa asumaan vaikka äiti ja lapsi jotta voidaan tiiviimmin tarkkailla kuinka vuorovaikutus tai kiintymyssuhde toimii.

 

[QUOTE="jms";27223942]Eipä siihen mitään tiettyä määritelmää varmaan olekaan, mutta tolla edellä kirjoittamallani tarkoitin esim. sitä, että jo 11-kuinen osaa odottaa vaikkapa ruuan jälkeen koittavia päiväunia tai aamupalan jälkeistä ulkoilua, jne. Eikä tietenkään ole tarkoituksenmukaista noudattaa tiettyä tiukkaa aikataulua eikä todellakaan mahdollistakaan. Mutta johdonmukaisuus ja rutiinin omaisuus tuon ikäisen kanssa ovat juuri näitä arjen asioita. MLL:n vanhempainnetissä on mielestäni hyvin kerrottu varhaisesta vuorovaikutuksesta.

Ja eihän tässä ap:n tapauksessa kai vuorovaikutuksella ollut tekemistä huostaanoton kanssa, se vaan tuli keskustelussa esille muuta kautta.[/QUOTE]

Ei ollutkaan ap:n tapauksessa ( ainakaan ap ei sitä kertonut ) kyse vuorovaikutusongelmista, kunhan bongasin sen keskustelusta, ja siihen takerruin Ja toivottavasti näin ei ole, ja kovasti ihmettelen, jos on, että miten sellainen "todistetaan", jos ei mitään ihan outoa, kuten huutamista lapselle yms ole.

Aina sitä tulee mietittyä, että onko ite tarpeeks johdonmukainen ja pitääkö kiinni rutiineista riittävästi, onko tarpeeksi "hyvä" Vaan eiköhän tuo superiloinen, sosiaalinen rakkauspakkaus kerro olemuksellaankin jo voivansa hyvin Ennemmin mietin, onko tarpeeksi aktiviteettia ( joo, tuon ikäinen ei suuria kaipaa ), ulkoillaanko tarpeeks ja toisaalta, osaako myös rauhoittua lapsen kanssa tuon aktiivisuuden vastapainoksi!

 

Hei lopettakaa nyt tuo vuorovaikutushössötys. Se on psykiatrian hommaa, ei sossut siihen päteviä ole, vaikka jotakin theraplayta niin ovatkin täynnä. Ja ap:n tapauksessahan tällaista ei ole tutkittu, joten siitä ei siis ole kyse. Lisäksi 11-kuisen kanssa suoritettava vuorovaikutuskoe (theraplay tai muu järjestetty, taltioitava tilanne) ei nyt oikein pelitä. Eli jos nyt olisikin niin, että ap:n äidinvaistot ei oiken täytä sossun kriteereitä, niin kyllä niiden sitten todella hukassa täytyy olla ja palautteen on täytynyt tulla neuvolasta, perhetyöntekijöiltä tai vastaavilta yhteistyötahoilta.

Ei se niin mene, että sossut aikansa kuluksi alkavat pohtia siellä virastotalossaan, että mennääs vähän tsekkaan sen yhdenkin yh:n vuorovaikutustaitoja, kun ei ole muutakaan tekemistä.