Alkuperäinen kirjoittaja Siis...:
Alkuperäinen kirjoittaja Liisa:
kyllä se raha on tärkeää vaikka olisi kuinka hyvä vanhempi tahansa. Sitä on ihan turha kenenkään väittää. Lapsia kun ei rakkaudella syötetä ja vaateteta. Rahattomuus aiheuttaa riitoja, stressiä, pahaa oloa. Sellaisessa ilmapiirissä ei kyllä varmasti ole hyvä elää kenenkään, vaikka "rakkautta " lapsia kohtaan olisikin.
Ei minimitoimeentulolla elävä ole rahaton, jos osaa käyttää rahaa fiksusti, eikä ole päihde- tms. ongelmaa....
Sillä minimillä elää aivan mainiosti...
Tämä on totta, että minimi toimeentulo riittää peruselämiseen, siihenhän se on tarkoitettukin. Ja sillä elää, jos ei törsää, eikä ostele sitä sun tätä, laskee tarkasti. Se vaatii suunnittelua, ja organisointia ja rahan käytön osaamista ja sen opettamista myös lapsille. Meillä ainakin on siinä onnistuttu niin, ettei lasten ole tarvinnut kärsiä, vaikka siis vanhimmat ovat jo 8 ja 10v.
He toki haluavat kaikenlaista, kuten kaikki lapset. Mutta tietävät, ettei kaikkia voi saada. He EIVÄT tiedä tarkalleen, että meidän perheellä ei ole paljon rahaa, tai että saamme jotain tukia. Tietenkään, eihän se ole lasten asia. Mutta meidän ei tarvitse myös tapella mieheni kanssa rahasta, kun molemmat tiedetään tilanne, ja osataan elää sen mukaan. Joten sen puoleen lapset eivät koe elävänsä köyhyydessä, vaikka mun onkin pakko olla ostamatta välillä niitä juttuja mitä lapset kovasti haluaisivat. Mutta siinä lapsi ei mielestäni jää mistään paitsi, vaikkei joka kauppareissulta saisikaan uutta lelua/vaatetta/muuta roinaa, tai edes karkkia.
Jos lapsille pitää hankkia jotain, niin tiukennan ruokabudjettia, sillä saa säästettyä jonkin verran kuukaudessa, vaikka eihän se mukavaa ole, jos joutuu ihan sentilleen kauppalistat ym suunnitteleen. Mutta siten pystyn aina joskus sitten ostamaan lapsille jotain pientä kivaa, jota arvostavat. Tai voidaan tehdä kesällä yksi retki huvipuistoon tms, ostaa uudet sukset tms.
Minituloilla eläminen ei siis ole kivaa, eikä helppoa, eikä ennenkaikkea kadehdittavaa. Mutta sillä pärjää, ja voi olla ihan onnellinenkin. Ja väittäisin, että se on ihan täysin vanhemmista kiinni, kuinka paljon lapset köyhyydestä kärsivät. Vanhempien jatkuva stressaaminen ja tappelu etenkin lasten kuullen tietenkin vaikuttaa myös lapsiin. Puhumattakaan, jos perheessä tiukan talouden takia on vielä väkivaltaa tai alkoholismia tms. Mutta on olemassa monia onnellisia perheiotä, joissa tarvotaan arkea läpi näillä minimituloilla, ja osataan nauttia elämän pienistä (ja halvoista) huveista.