Sopimattomin tilanne missä olet alkanut nauraa?

  • Viestiketjun aloittaja Purple
  • Ensimmäinen viesti
hmm....
Kun ystäväni kertoi olevansa raskaana. Hän oli melko nuori ja sanoi asian sellaisella äänensävyllä että luulin hänen vitsailevan, joten naurahdin vain tyhmänä. Kyllä sain kauan häntä lepytellä.
 
mie
Hautajaisissa... Pallivahan seurakuntakeskuksessa Turussa. Tämä siis kauan ennen mitään marjatyrnejä, kuulosti hassulta sisäsuomalaisen kakaran korviin jo silloin tuo paikannimi.
 
vierass
Alkuperäinen kirjoittaja kojootti:
Oman rakkaan mummuni hautajaisissa sekä minä että siskoni saimme hysteerisen naurukohtauksen. Ei pystytty lopettamaan. Olin surusta rikki ja oikeasti itketti. Jotenkin se vain purkautui nauruna.
Mulla on sama. En osaa käsitellä surua varmaankaan oikein...

Mä vieläpä luin oman mammani hautajaisissa niitä adresseja. Ja kaikki kuunteli minua ja katsoivat minuun päin ja mä vaan nauroin :( Kyllä hävetti!
 
huonoäiti
Varmaankin juuri äsken :D

Kahden kuukauden ikäinen vauva sai juuri äitiyspakkauksen helistimestä ensimmäistä kertaa kiinni. Voi sitä iloa ja riemua kun toinen sitä osasi pitää kädessä ja heilutella. Yhtä hymyä oli koko vauva. Siihen asti kunnes helistin osui päähän. Hirvittävä itku, huuto ja tärinä kun toinen oli niin järkyttynyt kokemastaan. Mokoma helistin kun sillä tavoin hyökkäsi kimppuun. Vielä pitkään sen jälkeen vauvan suu meni ajoittain mutrulla, ihan niinkuin toinen olisi muistellut tätä kauheeta tapahtumaa.

Ja joo, varmasti vauva oikeesti pelästyi ja todennäköisesti sattuikin, mutta silti, tilanne oli jotenkin koominen =)
 
khipu
oli yhden nuorten tapahtuman lattiamajoitus. Hiljaisuus oli jo alkanut ja jumppasalin valot oli just pistetty pois päältä. Siellä oli varmaan 100 nuorta tyttöä nukkumassa ja verhon toisella puolella saman verran poikia. Tajusin vasta silloin, mikä siinä koulun nimessä kavereita oli päivällä naurattanut. Rupesin kikattamaan sillä seurauksella että kohta kikatushysteria levisi koko jumppasaliin... :)
 
mulla kans
Jos joku on kauheen vihasena ja kun tiedän että nyt ei ainakaan sais nauraa tai edes hymyillä,... tai jos lapsi huutaa pää punasena.. pahinta tietysti jos sen näkee joku neuvolan täti tms.

Kirkossa oltiin 90-luvun alkupuolella jossain ripariin liittyvässä messussa, kirkko oli ääriään myöten täys, ja piti puhetta joku mummeli joka puhui jotenkin hassusti ja kaveri sitten alkoi imitoida sitä.. aloin nauraa sitä niin hepulissa että ilmoille kajahti oikein äänekäs pierukin! Sitten se nauru vasta olikin vaikee saada loppuun vaikka samalla olin aivan punanen ja jotkut lähistöllä olevat käänty kattoonkin..
 
vieras
Olen ex-vl. Ja heillä on tapana harrastaa ehtoollisella käyntiä. Meidät teinitkin sitten sinne kirkkoon roudattiin ja me tytöt päätettiin, että ei me sinne kehdata mennä. Alettiin siis hivutattautua takavasemmalle. Ei oltu järin uskovaisia ja koitettiin joka tilanteessa luistella noista velvollisuuksista niin, että kukaan ei huomaa.

Eräs vanha huonostiliikkuva mummo sitten tuli pyytämään, että saatatteko hänet ehtoolliselle. Juuri kun me oltiin lähtemässä kirkosta. Ei kehdattu sanoa, että kiitos ei, me ei saateta, konttaa tai pyydä joku muu.

Me hinattiin mummoa kirkonkäytävää ja naurettiin koko ajan. Semmosta järjetöntä naurua. Hysteeristä eivoiollatotta -naurua. Hävetti, raivostuttu ja vitutti koko tilanne. Ja nauratti. No, mummo sai ehtoollisensa, kirkkokansa puheenaiheita ja pappi ei antanut meille mitään. :D

Silloin hävetti, nyt vaan huvittaa koko juttu.
 
Hautajaisissa täälläkin... :ashamed: Olin tuolloin n.16v. Vaarini hautajaisista oli kyse ja koko edeltävä viikko oli ollut ihan hirveä itkuineen ja muisteloineen.

Tämä ei kuitenkaan kirkossa tapahtunut vaan muistotilaisuudessa sen jälkeen. Pappi piti vaarista puhetta ja pienempi veljeni joka istui vieressäni pieraisi kesken puheen... No ei siinä vielä mitään, tuskin sitä kukaan kuuli, mutta veli sitten nousi oikein seisomaan ja pyysi pöydässä olijoilta anteeksi. Siinä vaiheessa mun monen vuorokauden vollotus muuttui aivan hysteeriseksi nauruksi josta ei tullut loppua vaikka pappi jo kovasti yritti päästä jatkamaan puhettaan. Onneksi siskoni jakoi häpeän kanssani! Lopulta poistuttiin molemmat pöydästä loppupuheen ajaksi.

Veli ei puhunut meille viikkoon ja itsellä oli kauhean paha mieli. Jälkeenpäin ajattelin, että se oli juuri sellainen tilanne jossa vaari olisi nauranut aivan katketakseen! =)
 
Anna
Mun miehellä on saman ikänen tytär kun mä, ollaan tosi läheisiä. Niinpä hän pyysi minut mukaan synnytykseensä.

Ai kamala, tämä tyttö sitten itku kurkussa, reva levällään, itki että sattuu ja mitä tein minä : Sain jonku ihmeellisen hysteerisen naurukohtauksen ja nauroin ja naauroin ja nauroin.. Kätilökin suhis mulle, tyttö huusi ja mä vaan nauroin. Jotenki tuli vaan semmonen.

Kyllä hävetti, voi luoja.
 
mina
meilla luetaan jouluna evankeliumi ennen ruokailua. ankkasin yhta sanaa eika meinannut millaan menna oikein sitten vaan hihittelin ja nauroin loputtomasti - aiti ja muut katsoi pahalla silmalla. mua nauratti kylla koko illan; ei muita :) ja juu, ei olla ollenkaan uskonnollisia, oli siis ihan oikein kun pitaa "muka" olla hienoa ja lukea sita evankeliumia kun ei kirkkoonkaan menna kuin haihin ja hautajaisiin.
 
varmuuden vuoksi harmaana
Mua ärsytti ihan hirveästi se Vaasan mainos missä sanottiin että "ihanan pehmeät ja marjaisat munkit"... :xmas: Nooo... Kerran sitten oltiin miehen kanssa niissä puuhissa ja hän jotenkin hyväili mun rintojani. Ja auta armias mulle tuli se mainos mieleen, aloin nauraa aivan hysteerisenä eikä siitä tullut loppua millään! Kovasti yritin miehelle naurun takaa selittää että tämä ei johdu nyt hänestä! Sanomattakin selvää, että siihen tyssäsi se sessio... :headwall:
 
juupajuu
Alkuperäinen kirjoittaja Anna:
Mun miehellä on saman ikänen tytär kun mä, ollaan tosi läheisiä. Niinpä hän pyysi minut mukaan synnytykseensä.

Ai kamala, tämä tyttö sitten itku kurkussa, reva levällään, itki että sattuu ja mitä tein minä : Sain jonku ihmeellisen hysteerisen naurukohtauksen ja nauroin ja naauroin ja nauroin.. Kätilökin suhis mulle, tyttö huusi ja mä vaan nauroin. Jotenki tuli vaan semmonen.

Kyllä hävetti, voi luoja.
vai että ihan reva.... hohhoijaa
 
Oikeesti, Onneksi en ollut itse paikanpäällä, koska olin kuolla nauruun kun kuulin tämän. Eli mummoni ja äitini olivat ystävänsä hautajaisissa (taas hautajaisrepeemisiä) ja kun vainajaa oltiin laskemassa haudanlepoon, kiepsahti arkku laskijoilta otteita nopeammin suoraan haudanpohjaa kohden niin että arkku jäi pystyyn vainajan pää alaspäin! Kauhee tilanne!

Kotimatkalla mummoni oli tuumannut äitilleni, että "Näytti vielä viimeisen tempauksensa vauhdikkaana immeisenä!"

hupsis... :eek:
 
Vieras
Olin puhelinvaihteessa töissä ja satuin lukemaan netistä yhtä hauskaa ketjua, tirskuin ja hihitin ihan hillittömänä siinä itsekseni (olin varmaan väsynytkin) ja eikö se puhelin soinut. Yritin siinä koota itseni ja vastasin ja sain aikaseksi sellasen kimenevän höpötyksen firman nimestä jne. Sain jotenkuten litanian loppuun kunnes repesin ihan täysin. Siinä sitten pyytelin anteeksi ja räkätin vuoronperään. Lopulta nauroin vaan koska nauratti ja hävetti niiiin älyttömästi. Onneksi puhelimessa ei ollut pomo. Jätin noi hauskat nettijutut siitä eteenpäin kotiin luettavaksi...
 
nolottaa
Opettajan sijaisuutta tehdessäni nauroin tilanteessa, jossa luokka oli esittelytilaisuudessa ja se miesesittelijä änkytti ja puhui muutenkin nenäänsä.
Nauraminen johtui väsymyksestä ja stressistä, luokka oli todella mahdoton eikä uskonut mitään ja tilanne purkautui minulla näin. siis en onneksi ole varma kuuliko kukaan messuilla matalaa nauruani. Yritin peittää naurun.
 
kii
Alkuperäinen kirjoittaja juupajuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Anna:
Mun miehellä on saman ikänen tytär kun mä, ollaan tosi läheisiä. Niinpä hän pyysi minut mukaan synnytykseensä.

Ai kamala, tämä tyttö sitten itku kurkussa, reva levällään, itki että sattuu ja mitä tein minä : Sain jonku ihmeellisen hysteerisen naurukohtauksen ja nauroin ja naauroin ja nauroin.. Kätilökin suhis mulle, tyttö huusi ja mä vaan nauroin. Jotenki tuli vaan semmonen.

Kyllä hävetti, voi luoja.
vai että ihan reva.... hohhoijaa
huono sitä on jalat ristissäkään synnyttää!
 
Hautajaisissa minäkin, ensin lapsena nauroin kun pudotin tulppaanikimpun papan avoinaiseen hautaan ja ne olikin kohmettuneet ja kolina kävi kun tippuivat arkun päälle joten räjähdin nauramaan. Sukulaisilla aika tuimat ilmeet..
Toisella kertaa isänisän hautajaisissa papilla ärrä-vika ja muutakin puhevikaa ja istuin vielä etupenkissä, silloin tuli hihitettyä ja upotettua kynnet kämmeniin ja purtua poskeen.
 
Ei yhtään hävetä ei...
Minulle sattui todella nolo tapaus nuorena.

Olin kauan ollut pihkassa yhteen näyttelijään, joka sillä hetkellä oli näyttelijänä kaupungiteatterissa (Hyvin tuntematon muualla kuin kyseisessä teatterissa). Ystäväni asui kyseisen kaupungin lähellä, ja menin häntä tapaamaan. Samalla sitten pääsin kyseiseen teatteriin.
No ei siinä mitään, onnesta soikeana katsoin esityksen loppuun. Ystäväni miehen oli tarkoitus tulla minut sieltä hakemaan, en ollut koskaan ollut siinä kaupungissa enkä omistanut autoa, joten en olisi päässyt sieltä mihinkään saati edes uskaltanut lähteä harhailemaan.

Ystävän miestä ei sitten näkynyt, soittelin ja soittelin ystävälleni ja kylmäkin oli. Lopulta sain ystäväni kiinni ja hän sanoi että nyt on joku "tilanne" päällä mutta mies kyllä tulee. Siinä sitten värjöttelin pihalla vielä ties kuinka kauan, alkoi tulla pimeä ja olin aivan paniikissa siinä yksin istuessani vieraassa paikassa.

Yhtäkkiä takaani kuuluu ääni "onko jokin hätänä?" Eiköhän h*lvetti tämä näyttelijä seiso selkäni takana. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, menin aivan shokkiin. En muista oikein yhtään mitä hän puhui, jotain sellaista että oli huomannut että olin siellä aika kauan istunut. Hän oli tietysti jäänyt teatterille vielä esityksen jälkeen. En saanut suustani mitään muuta kuin jotain "öööö" ja sitten räjähdin nauramaan. Tämä näyttelijä katsoi aika hitaasti, tuumasi vain jotain "sano jos voidaan jotenkin auttaa" ja meni pois. Voi luoja että hävetti!!

Olin mahdottoman nuori silloin ja hänen silmissään varmaan näytin aivan kakaralta. Varmaan luuli että joku on unohtanut lapsensa sinne pihalle :LOL:
 
plop
päällimmäisenä mielessä on kesken seksin tapahtunut käsittämätön nauruun remahtaminen... yhden melko jumalaisen miehen kanssa olin epävirallisesti tapaillut jonkin aikaa. tää mies oli hyvin tietoinen että olen melko mielenkiintoinen persoona ja nauran lähes kaikelle.. :D meidän piti vaan nopeesti nähdä yhtenä iltana ennen kun mun piti lähteä juhlimaan kaverin kanssa. noh, hekumalliseen seksiinhän se kaikki taas päätyi... yhtäkkiä mulle tuli mieleen et saatana, mun piti jo tunti sitte olla valmiina lähtöön. ja sit se tapahtui: mä repesin nauruun! mä tuijotin miestä silmiin ja nauroin. miekkonen kysyy: "nauratko sä?! mille sä naurat?".. se tiesi lisää vettä myllyyn ja olin jo tukehtumaisillani kun koitin pitää pahimmat naurut sisälläni :ashamed: onneksi mies muisti että mä olen nauraja luonne ja rupes itekkin hekottelemaan.
 

Yhteistyössä