Sopimattomin tilanne missä olet alkanut nauraa?

Huonekalukaupassa myyjä esitteli tajuttoman rumaa sohvaa miehelleni ja minulle. Sain hävettävän naurukohtauksen niin että taivuin kaksinkerroin ja mätkähdin kyseiselle sohvalle istumaan. Mies on kohteliaasti kuin ei mitään ja myyjä jatkaa kyseisen sohvan eri värivaihtoehtojen luettelua...

Ryhmätilanne jossa jokainen paljasti heikon kohtansa. Kun yksi alkaa selittää nenässään olevasta ruusufinnistä, kiinnittyy katseeni...arvaatte varmaan mihin? Nyt ei saa nauraa, ei saa nauraa...ja remahdan hillittömään nauruun.

 

Minulla on paha tapa, että alkaa naurattaa joku älytön asia sellaisissa tilanteissa missä ei missään nimessä saisi nauraa. En sitten tiedä onko se joku puolustuskeino ahdistavia/surullisia/pelottavia tilanteita vastaan.

Joka tapauksessa, kerran minua alkoi naurattaa HAUTAJAISISSA.
Haudattava oli sukulaiseni, mutta minulle kovin vieras, en ollut nähnyt häntä montaakaan kertaa elämäni aikana. Joka tapauksessa minua itketti, itkettäisi vaikka olisin vieraan ihmisen hautajaisissa, jo ihan sen tunnelman takia.

Sitten korvaani osui edessä istuvan naisen itku, se oli sellaista ihme "honottamista". Se kuulosti niin koomiselta ja teatraaliselta, kuin jokin aasi olisi äännellyt (anteeksi kun sanon näin pahasti)
Minua alkoi naurattaa aivan mahdottomasti, yritin sitten nenäliinaan peittää naurukohtaustani. Ajattelin koko ajan, että tämä on aivan sopimatonta, nyt EI SAA alkaa nauraa, mutta en vain voinut sille mitään :snotty:


Se oli aivan kamala tilanne :ashamed:

Jotenkin sitä toivoo, että sinunkin hautajaisissasi ihmiset nauraisivat. Mitäpä väliä elämälläsi olisi ollutkaan....

 

Asuin aikoinaan kämppiksenä biabetestä sairastavan ystäväni kanssa.
Yhtenä aamuna sitten hänellä oli joku insuliinishokki tai mikä lie, hän käyttäytyi aivan omituisesti.
Hänellä oli housut väärinpäin jalassa, hän heitti murokulhon roskiin ja kaatoi murot pöydälle, ei löytänyt maitoa jääkaapista ja ties mitä.
Tilanne oli kuin suoraan jostain sketsistä, minä en saanut sanaa suustani vaan vahtasin ystävääni lusikka suussa kun hän palloili edestakaisin. Minua alkoi aivan mahdottomasti naurattaa kun olin itse niin väsynyt ja hekotin siinä sitten aikani kunnes tajusin toimia ja etsin ystäväni insuliinit ja tilanne rauhoittui.

No ensinnäkin olet idiootti ja toiseksi, insuliinilla olisit tappanut "ystäväsi".

 

Aloitimme partion koska se oli kuulemma hyvä harrastus meille. Pikkusisko ja minä ja osaksi sen vuoksi, että sukulaistyttö piti partiota.
No yhdellä kertaa koko juttu meni pipariksi, kun me siskon kanssa nauroimme vain vedet silmissä koko ajan. Kaikki mitä siellä sanottiin tai tehtiin tuntui naurettavalta. Pyöreän pöydän ääressä istuimme kaikki pikkupartiolaiset ja vaikka kuinka yritimme lopettaa naurua se alkoi aina uudestaan.
Joo, emme olleet kovin kauan partiolaisia. Ei kai ollut se meidän juttu.

 

Minä itse olen ollut tässä tilanteessa ihan pieni, mutta mun veli oli kutakuinkin 4-5 vanha ja meidän serkun rippijuhlissa oltiin, perinteisesti siellä piti hiljaa nököttää ja virsiä veisattiin (tästä siis jo liki 40v aikaa), sitten tuli kolehdin keräämisen aika, jolloin mun veli nousi kärppänä seisomaan penkille ja kovaan ääneen kysyi, että mitä, pitääkö tästä vielä maksaakkin, hetken katsoi ja heti perään sanoi, meidän äiti pisti 10 penniä.
Siinä oli kirkossa olijat hörähtäneet nauruun lähes kaikki =) =)

Me ollaan naurettu tätä siis niin moneen kertaan ja aina kun kirkossa ollaan tekis mieli tokasta kolehdin aikana tuo niin pätevä lausahdus

 

..

 

Ukkini hautajaisissa. Joku minulle ja serkulleni tuntematon tuli esittämään osanottonsa. Serkkuni (mies) esitteli itsensä "Mikko, Riitan tyttö". Se nauratti vaikka näin luettuna kuulostaa ihan tylsältä.

 

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=6734

Ihan selvästi tahallaan tehty tuo pätkä. Ketään muuta ei muka naurata yleisössä, tuota miestä vain.

en ymmärrä mistä tässä puhutaan, mutta voiko olla, että aihe on sellainen, vaikak lappsettomuus, lapsen kuolema tai jokin muu tosi rankka, ettei kukaan muu kerta kaikkiaan voi kuvitellakaan nauravan. Haastattelijalla sen sijaan revenny kyllä ihan täysin.

 

Lasketaanko se, kun aloin nauraa sille Salkkareiden Ismolle? :ashamed: En tiedä näyttelijän nimeä, enkä sitä onko se vielä Salkkareissa.

Se tuli kadulla minua vastaan. Ajattelin, että nyt ei saa nauraa. Juuri minun kohdallani se alkoi laulaa, itsekseen, oli yksin liikkeellä. Samalla hetkellä minä purskahdin hirnumaan, yksikseni. Hävetti :ashamed: Mitäs meni laulamaan.

 

Repesin ihan totaalisesti kun kaverin lemmikkihiiri kuoli.En voinut sille mitään.Hiiri oli niin hullunkurisessa asennossa ja ihan jäykkä niin mie repsahdin ihan älyttömään nauruun.Nauroin niin että vedet valui silmistä.Toinen itkee hulluna ja minä kikatan ihan hysteerisesti :ashamed: KAMALAA!! Enkä mie tehnyt sitä tahallaan,en varmasti!

 

Mun miehellä on saman ikänen tytär kun mä, ollaan tosi läheisiä. Niinpä hän pyysi minut mukaan synnytykseensä.

Ai kamala, tämä tyttö sitten itku kurkussa, reva levällään, itki että sattuu ja mitä tein minä : Sain jonku ihmeellisen hysteerisen naurukohtauksen ja nauroin ja naauroin ja nauroin.. Kätilökin suhis mulle, tyttö huusi ja mä vaan nauroin. Jotenki tuli vaan semmonen.

Kyllä hävetti, voi luoja.

vai että ihan reva.... hohhoijaa

huono sitä on jalat ristissäkään synnyttää!

eikun ois täytynyt sanoo "etupylly avoinna."

 

Harrastin nykyisen kaukorakkaani kanssa puhekinhempeilyä ja jotenkin juuri parahimpana ajankohtana satuin olkkarista kuulemaan tunteita ja tuoksuja maikkarin alkaessa kun sielä mainostettiin kuivuus.fi...Noh,emme jatkaneet sillä kertaa enää jutustelua

 

Olin töissä eräässä huonekaluliikkeessä, jossa työskenteli myös nykyinen paras ystäväni. Meillä oli aina tosi hauskaa kun oltiin samassa työvuorossa ja naurettiin millon mitäkin. Kerran oli just joku hauska juttu kesken, kun puhelin soi. Molemmat katsoivat soivaa puhelinta ja todettiin, että siihen on nyt vaan pakko vastata. Niinpä minä vastasin, mutta välittömästi kun katsoin ystävääni minua alkoi naurattamaan ihan hysteerisenä. Sain vastattua puhelimeen semmoisella kimittävällä äänellä ja asiakas alkoi sitten kertoa asiaansa ja sillä välin mä koitin epätoivoisesti saada pidettyä itseni hiljaa ja nauramatta. Sekunnit kuluivat asiakkaan puhumisen jälkeen, enkä vaan uskaltanut avata suutani, koska pelkäsin että repeän nauramaan. Paniikissa löin luurin kiinni :snotty:

Itellä kävi vähän samanlainen tilanne. Naureskelimme työkaverin kanssa jollekin takahuoneessa kun puhelin soi. Vastasin puhelimeen, ja noin puolessa välissä vastaamista repesin nauramaan. Puoli minuuttia kun olin yrittänyt sokeltaa liikkeemme nimeä ja nauranut aivan hillittömästi sain lopulta soperrettua puhelimeen anteeksi, anteeksi ja sitten asiakas katkaisi puhelun. Eipä ainakaan kukaan jälkeenpäin tunnustanut saaneensa tuollaista vastausta puheluunsa, joten taisi jäädä viimeiseksi kontaktiksi meidän liikkeeseemme päin...

 

kesken seksin... radio oli päällä ja siellä etsintäkuulutetiin mummelia joka oli karannut vanhainkodista, lueteltiin tuntomerkit: pipo, aamutossut ja jotain hassu muuta (en muista). kumpikin repes kamalaan nauruun.... ei taidettu keskittyä kunnolla toisiime

 

mummo kuoli kotiinsa vuosia sitten juuri kun olimme siellä käymässä (ei kuitenkaan paikalla ko. hetkellä, tultiin kun oli jo myöhäistä). poliisit tulivat jonkin ajan kuluttua ja kättelivät ja esittivät osanottonsa, jolloin purskahdimme sisareni kanssa aivan hervottomaan nauruun. liekkö järkytys purkaantunut siinä, van kyllä myöhemmin mietittiin että mitä mahtoivat poliisisedät ajatella (ja nauratti kahta kauheammin..).

 

Mun miehellä on saman ikänen tytär kun mä, ollaan tosi läheisiä. Niinpä hän pyysi minut mukaan synnytykseensä.

Ai kamala, tämä tyttö sitten itku kurkussa, reva levällään, itki että sattuu ja mitä tein minä : Sain jonku ihmeellisen hysteerisen naurukohtauksen ja nauroin ja naauroin ja nauroin.. Kätilökin suhis mulle, tyttö huusi ja mä vaan nauroin. Jotenki tuli vaan semmonen.

Kyllä hävetti, voi luoja.

Täh?! Sun miehes tytär on saman ikänen ku sä!!!!

 

UP!