Aikoinaan ylä-asteella pidettiin aamunavausta keskusradion kautta. Ilmeisesti jännitin tilannetta niin, että kun mun vuoro tuli lukea tekstiä, niin aloin nauraa ihan hysteerisesti. Kaverini oli luettava minunkin tekstini loppuun. Ja tietysti nauramiseni kuului siinä kaverini hartaan lukemisen taustalla.
Itsekkin kuulun niihin, jotka ovat nauraneet hautajaisissa, edelleenkin vain toivon, ettei se näy kuvissa/videolla...
Oli appiukkoni hautajaiset, jota en kovinkaan lämmöllä ole muistellut, kuten ei aina miehenikään. Istuttiin siinä kirkon penkissä ja sylissäni oli n. 6kk ikäinen lapsemme. En muista tarkalleen mitä lapsi teki, mutta meinasin revetä siinä muiden itkiessä ja pahasti, miehenikin jo vähän tökki kylkeen.
Niin ja eilen. 7v poikamme ja mieheni heittelivät tennispalloa, tarkoituksena oli osua toiseen... poika meni ison puisen kukkalaatikon taakse piiloon ja mieheni heitti pallon korkean ilmalennon kautta ja se osui suoraan poikaamme, kuului vain kopsaus, onneksi ei sattunut. Äitini kanssa revettiin vieressä ihan totaalisesti. Ja poika vetäsi ihan hirveet herneet siitä että isä osui siihen pallolla ja "voitti". Kolhu itsetuntoon oli hirmu suuri, kun isä oli voittanut ja äiti ja mummo hekottaa vieressä...