Sopiiko yhtälö koiranpentu ja lapset?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hewi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hewi

Vieras
Mies on jo vuoden verran halunut koiranpentua, englanninbulldoggia. Alan pikkuhiljaa lämmetä tuolle ajatukselle. Kaikki joilla lapsia ja koiranpentu, niin kertokaa kokemuksia ym :)
 
Meillä oli koiria jo ennen lapsia. Nyt lauma lapsia ja koiria :D
En ole ongelmia huomannut, päinvastoin :heart: . Siltikään en kaikille suositte.
On niin monen yhtälön summa. Miten asuu, millaiset lapset, aikuiset jne.
Kaikkiin perheisiin ei koira sovi ja toisissa se sulautuu loistavasti arkeen
sekä juhlaan. Vanhempien työpanoksestahan kaikki on kiinni.
Meillä mies hinkuu vanhaa englanninbuldoggia, se isompi versio ;)
 
Meillä on ollut koiria jo ennen lapsia. Hyvin sitten sopeutuivat lapsiin ja toisinpäin. Nyt meillä on 3 kk pentukin ja pienin lapsi 2 v. Hyvin menee ja meille on kai itsestäänselvyys että on lapsia ja koiria. Koskaan ei ole ollut ongelmia, asutaan omakotitalossa jossa iso piha koirille ja lapsille mennä ja temmeltää. Tottakai aikuisten on opetettava lapsille kuinka koirien kanssa käyttäydytään, mitä saa tehdä ja mitä ei. Lapsille koiria ei kuitenkaan pidä ottaa, aikuisten niistä on aina otettava vastuu, kuten lapsistaankin. Varmasti suurimmalla osalla koiranomistajista tässäkin maassa on sekä lapsi/lapsia että koira/koiria ja eiköhän suurimmalla osalla kaikki mene hyvin tuossa yhtälössä.
 
Juu söpöjä kurttunaamoja ne ovat jo pieninäkin ;) Olen kaivanut netistä jo paljon tietoa kyseisestä koirarodusta. Tosiaan iso vastuu tulee olemaan koirasta, tähän olen varautunut jo. Miten teillä sujui pentuaika koiran kanssa? Ennen kuin oppi sisäsiistiksi? Söikö lasten lelut ym.
 
Meillä oikeastaan ollu aina jonkun vauva-aikana myös pentu. Sukat on lapsilla kastuneet jonkun kerran. Ja tarina kertoo esikoisesta joka 3v. liukastui läjään :headwall:
Silti helpolla on päästy, kyllä jotain leluja on järsitty. Niitä joita jääny alakertaan.
Koirat eivät mene yläkertaan jossa lasten huoneet. Hiekkaleluja ne lainaa toki ahkerasti.
Eilen etsittiin puoli päivää polkupyörän pumppua jonka meidän vanhus takavarikoi. Puolesta kinkkuleikepaketista haki sen sitten heppatarhasta :laugh: Häntä heiluen taas tuolla menee, mitähän seuraavaksi :)
 
ekste sit koskaan taho käydä missään? jo 2 muksulle on vaikeaa saada hoitajaa, niin kuka ihme kattois vielä koiranki perää? Tai entä jos tahotte lähteä ulkomaille?
jos sul on yksikin uhmaikäinen tai uleva sellanen, niin eiks siinä oo jo kädet täys.

Mä en edes tykkää koirista ja nyt oon kattonu likeltä kun anoppi otti mäykyn, eikä viitti/ehdi kouluttaa sitä kunnolla, vaikka on siis sinkku. Tai siis elkää ainakaan sit jättäkö kouluttamatta sillä perusteella, et "ei se mitään tee se on tottunu lapsiin...."
 
No meillä oli 9.5vuotias labbis kun eka lapsi syntyi. Eikä ollut suurempia ongelmia sopeutumisessa puolin ja toisin. Sit kun lapset sen verran isompia et istuivat jo syöttötuolissa niin hyvin pian koira oppi et kannattaa päivystää siinä lasten lähellä ruoka-aikaan kun makupalojen saanti on taattu. Vähän isompana kun olivat ulkona hiekkalaatikolla niin koira makoili vieressä ja sit kun muksut lähti liikkeelle niin koiruus kans nosti takamustaan ja lähti verkksesti perään. Kun lapset olivat sit 4 ja 5v niin otettiin sit labbiksen pentu ja hyvin ovat hekin toisiinsa sopeutuneet. Tosin välillä tuo koiruus on vielä aika raisu mut lapset ovat jo tottuneet siihen eivätkä ihan pienistä säikähdä. Noitten touhuja kun katsoo niin välillä tuntuu et on tosiaan kolme lasta siinä pyörimässä, yhdellä vaan kahden sijasta neljä jalkaa. Ainakin minusta näyttää siltä et koirakin nauttii kun saa penskojen kanssa pihalla temmeltää. Lapset edellä ja koira perässä, sit suunta vaihtuu et koira edellä ja lapset perässä. Lasten leluja tuo meidän koiruus on kyllä aika paljon tuhonnut mutta siitä otan kyllä syyn ihan meidän aikuisten kontolle kun ei ole tullut paremmin vahdittua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ekste sit koskaan taho käydä missään? jo 2 muksulle on vaikeaa saada hoitajaa, niin kuka ihme kattois vielä koiranki perää? Tai entä jos tahotte lähteä ulkomaille?
jos sul on yksikin uhmaikäinen tai uleva sellanen, niin eiks siinä oo jo kädet täys.

Mä en edes tykkää koirista ja nyt oon kattonu likeltä kun anoppi otti mäykyn, eikä viitti/ehdi kouluttaa sitä kunnolla, vaikka on siis sinkku. Tai siis elkää ainakaan sit jättäkö kouluttamatta sillä perusteella, et "ei se mitään tee se on tottunu lapsiin...."

Pakko kommentoida tähän senverran, että kaikki ei ihan totta halua lähteä ulkomaille, eikä oikeastaan kyllä muuallekaan.

Toiset tekee sen yhden lapsen, jonka kanssa on helppo reissata ympäri maailmaa, toinen tekee sen 7 lasta ja pysyy pitkälti kotona. Joku kolmas taas tekee pari lasta ja ostaa muutaman koiran.
 
melkosta ralliahan se on. meillä on nyt 15 viikkonen sakemannipentu. onneks on jo sisäsiisti, oli aika hirvee homma siivota koko ajan ettei muksut tilsi pisseissä jne. tahtoo vaan tuo koiruus leikkiä välillä liian rajusti eikä älyä että hampaat ja kynnet sattuu, ei se siis kovasti pure mut tiiätte miten noi pennut nujuaa... en ymmärä ihmisiä jotka sanoo että "kun se on pentu vaan vähän aikaa, sitten siitä tulee iso eikä oo enää sulonen", mä en yhtään välitä tästä pentuvaiheesta.. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ekste sit koskaan taho käydä missään? jo 2 muksulle on vaikeaa saada hoitajaa, niin kuka ihme kattois vielä koiranki perää? Tai entä jos tahotte lähteä ulkomaille?
jos sul on yksikin uhmaikäinen tai uleva sellanen, niin eiks siinä oo jo kädet täys.

Mä en edes tykkää koirista ja nyt oon kattonu likeltä kun anoppi otti mäykyn, eikä viitti/ehdi kouluttaa sitä kunnolla, vaikka on siis sinkku. Tai siis elkää ainakaan sit jättäkö kouluttamatta sillä perusteella, et "ei se mitään tee se on tottunu lapsiin...."

Me ollaan kotimaan reissut reissattu ihan kätevästi koirien kanssa ja ulkomaan reissun ajaksi koirat menee mummolaan ja hoitolaan =)
 
Oikeammin kysymys kuuluu, sopiiko yhtälö koiranpentu ja lasten vanhemmuus?

Näin siksi, että kaikki on kiinni omasta jaksamisestasi. Jaksatko kasvattaa pientä, villiä pentua lasten ohella, joka ei vielä ymmärrä mistään käytössäännöistä mitään eikä ole sisäsiisti? Jaksatko kasvattaa lapsia kohtelemaan pentua oikein? Jaksatko vähän myöhemmin lenkittää, kouluttaa, aktivoida, leikkiä lastenhoidon ohella? Koiranpentu vastaa yhtä lasta lisää ensimmäiset vuodet ja melkein sen jälkeenkin.

Meillä on ollut vanha koira ja pieni lapsi samaan aikaan talossa. Yllättävän työlästä oli niinkin, mutta lapsen sairaus vaikutti paljon. Suurin haaste oli opettaa pieni lapsi kohtelemaan koiraa oikein ja pitää huolta koiran liikkumisesta ja huomioimisesta lapsen ohella. Nykyään on helppoa kun nuorin on 4v.

Itse en pentua jaksaisi lasten kanssa, mutta se on ihan itsestäsi kiinni.
 
Täällä hilluu 1v6kk ihminen ja 10kk elukka. (ettei elämä liian helppoa olisi:) ) Ranskanbuldoggi on eläin rodultaan. Hurjat on tyttöjen leikit, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei ole tapahtunut. Muutamia leluja on nakerrettu. Eikä pulla ole vieläkään täysin sisäsiisti...
Elukan kanssa käydään ahkerasti koirakoulussa ja se on ihan hirveän kiltti. Oikein on antoisaa elämä näin.
Ja koska tuo lapsokainen jää ehkä ainokaiseksemme, oppii hän koiran kautta myös toisten huomioonottamista.
 
Pakko nostaa tämä keskustelu, koska on nyt meille ajankohtainen. Meillä on nyt 2 koiraa; Amerikancockerspanieli 8 vuotta ja mäyräkoiranpentu, sekä tyttö 3-vuotta.

Pentu oli toivottu, mutta välillä pennun säännöllinen pissittäminen on hankalaa, kun tuolla tytöllä on uhmaikä, ja koko ajan pitäisi roikkuä äidissä kiinni. Vaikka vienkin pennun pissille takapihalle, niin tyttö on koko ajan tulossa mukaan, kitisee paljon ja koko ajan pitäisi tyttöä kantaa sylissä eikä antaa koiranpennulle syliä. Ja tietenkin pentu vikisee jaloissa ja hakee turvaa aikuisilta haluten syliin.

Kovasti tyttö leikkii pennun kanssa ja on minusta liiankin kovakourainen. Pennun päästä ja kaulasta välillä halaa liian kovaa. Harmittaa kun pitää vähän vahtia tytön ja pennun leikkiä eikä voi itse rentoutua. Ja tyttö kun ei millään osaa käsitellä koiraa varovaisemmin, vaikka miljoona kertaa on selitetty asiaa.

Kaikki on uutta ja totumme tähän varmasti kaikki, mutta kyllä tuon pennun kanssa arjesta tuli vähän raskaampaa. Mutta kyllä tämä on sen arvoista.

Olisi kiva kuulla myös muilta koiralapsiperheiltä kokemuksia arjen pyörittämisestä.
 

Yhteistyössä