Koirakuume iski! Help?

[ap...]

Niin, siis pentuna ainakaan ei ole tarvetta jättää koiraa pitkiksi aikaa yksin, koska olen vielä vuoden tai sen vajaan kaksi kotona lasten kanssa.

Ja tiedostan kyllä että alku on hankalaa. Mutta eiköhän se sitten palkitse kun jaksaa vaan paneutua koiran koulutukseen?

Mites tuo sitten jos ottaa aikuisen koiran... Moni aikuinenkin koira varmasti on tälläkin hetkellä vailla rakastavaa kotia... Mitä siinä pitää ottaa huomioon? Ainahan ei välttämättä tunne koiran taustoja, miten käyttäytyy lasten kanssa ym.

 

["coton"]

Katselkaa rauhassa. Hyvä ajatus olisi ottaa jonkun tutun koira hoitoon vaikka viikoksi. Silloin näkee käytännössä, onko ajatus koirasta hyvä. Meillä oli ensin harkinnassa noutaja, mutta luovuttiin siitä, kun yksi koiraihminen kysyi, että tosissaanko aiotaan ottaa niin aktiivinen koira. Katselkaa eri rotuja ja miettikää niiden sopivuutta perheeseen. Meidän valinta oli coton de tulear.

 

[_Pigeon_]

Labbis ja dallu ei kyllä oo mitään rauhallisia seurakoirarotuja, että ne ainakin heti unohtaisin

 

[Tepadj]

Dalmatiankoira, lapsirakkaampaa rotua en tiiä. On helppo kouluttaa ja lyhyt turkki ei vaadi kuin pesun joskus.

Vaatii kyllä ihan helvetisti aktiviteettia.

 

[kana]

.
Mäyräkoirista löytyy myös lyhytkarvaisia versioita, ja ne on myös kivoja lapsiperheen koiria.

Mäyräkoirat on metsästyskoiria, ei siis ehkä se helpoin rotu, tai ainakaan sellainen peruslapsiperheen koira. Niistä saa aika petoja, jos ei ole tietoa koiran koulutuksesta.

Entäs mittelspitz?

 

["vieras"]

Niin, siis pentuna ainakaan ei ole tarvetta jättää koiraa pitkiksi aikaa yksin, koska olen vielä vuoden tai sen vajaan kaksi kotona lasten kanssa.

Ja tiedostan kyllä että alku on hankalaa. Mutta eiköhän se sitten palkitse kun jaksaa vaan paneutua koiran koulutukseen?

Mites tuo sitten jos ottaa aikuisen koiran... Moni aikuinenkin koira varmasti on tälläkin hetkellä vailla rakastavaa kotia... Mitä siinä pitää ottaa huomioon? Ainahan ei välttämättä tunne koiran taustoja, miten käyttäytyy lasten kanssa ym.

Meidän koira on löytöeläinkodista. Se oli noin 1-vuotias kun me otettiin se. Me käytiin ensin katsomassa koiraa (joka oli "kasvatuskodissa"). Vietettiin vähän aikaa sen kanssa ja käytiin lenkillä ja katsottiin miten reagoi ihmisiin ja muihin koiriin. Kyllä siitä aika nopeasti näki, että millainen se on luonteeltaan. Kasvatuskodista saatiin myös rehellistä ja hyvää tietoa koiran käytöksestä ja historiasta. Hehän yrittävät löytää koirille mahdollisimman sopivan kodin.

Jos ottaa koiran, joka ei ole enää ihan pentu, hyvänä puolena on, että parhaassa tapauksessa tietää jo millainen se on luonteeltaan paremmin kuin ihan pennusta. Toiseksi peruskoulutuksessa pääsee vähän helpommalla. (Mutta ei pidä unohtaa, että uutta koiraa pitää aina kouluttaa ja opettaa, vaikka se olisikin jo aikuinen. Koiran pitää antaa myös ensin sopeutua uuteen laumaan kunnolla.) Huonona puolena voi olla, että jos koiran taustassa on traumaattisia kokemuksia, se voi reagoida aggressiivisesti tai pelokkaasti tietyissä tilanteissa.

Me etsimme tällä hetkellä toista koiraa, ja etsimme nimenomaan koiraa, joka tarvitsee uuden kodin.