Sitoutumiskammoa?

[*]

Kumma homma. Olen kolmekymppinen nainen. Takana on yksi pitkä suhde, pari lyhyempää ja lukuisia epämääräisiä säätöjä. Olen tässä alkanut pohdiskelemaan, että vaivaako minua sitoutumiskammo vai mikä oikein on, kun asiat tuntuvat etenevän aina samalla kaavalla..

Eli niin kauan kun suhde on vielä sellasta epämääräistä alkuhuumaa, niin olen innolla mukana. Sitten mun mies osoittaakin olevansa ihan tosissansa ja kovatsi rakastunut jne, niin alkaapa ahdistaa tai jotain eikä mies enää olekaan mielestäni niin ihana yms, vaan kohta olenkin jo hankkiutunut eroon koko miehestä. Nuo pidemmät suhteet ovat taas olleet tosi ongelmakeskeisiä, hirveätä ollako vai eikö olla-vääntöä koko ajan. yleensä vielä niin, että mies pähkäilee sitoutumistaan ja minä taas olen vakaasti päättänyt pitää suhteen toimivana ja kasassa. Sitten kun niin oikeasti käykin, että mies toteaa suhteen olevankin juuri sitä mitä hän haluaa ja yhteistä tulevaisuutta voisi alkaa suunnittelemaan, niin sama vanha kaava toistuu. Ja kohta olenkin sinkkutyttönä ihmettelemässä maailman menoa ja murehtimassa että mistähän löytyis joku ihana mies minulle loppuelämäkseni..

Nyt ois sitten oikein kaikinpuolin mainio mies löytynyt. Tarkoitan, että kemiat vaan napsahti ensitapaamisella kohdallensa, minkäänlaita ollakko vai eikö olla-vääntöä ei missään vaiheessa ole käyty vaan kaikki on tuntunut niin itsestäänselvältä. Nyt kun vuosi on yhteistä elämää takana ja suunnitteilla asunnon hankinnat yms, niin mietityttää ihan hirveästi, että joskohan taaskin käy kuten yleensä. Mitenhän sitä osais ihan vaan olla jonkun kanssa sen kummemmin murehtimatta sitä, että jaksaako itse vai jaksaako toinen kuitenkaan pitemmän päälle rakastaa?

Niin, tarkoituksenani ei koskaan ole ollut satuttaa ketään tai leikkiä toisten tunteilla, vaikka siltä saatan tekstini perusteella kuulostaakin. haluaisin ihan tosissani toimivan parisuhteen, perheen jne.

 

[kuulostaa tutulta]

omien kokemusteni perusteella voin sulle sanoa että toi ""Jahkaaminen"" todella rassaa miestä. ensin suunnitellaan yhteistä elämää vähän pidemmälle ja sitten kun olisi aika alkaa toteuttaa suunnitelmia menee kumppani jos ei kuitenkaan linjalle. todella Raastavaa ja mielenrauhaa Syövää. siinä alkaa väkisinkin ajattelemaan että onkohan kumppani löytänyt kuitenkin sitten paremman kun ei suostu mun kanssa sitoutumaan eikä kuitenkaan kysyessä anna sen parempaa syytä yht äkkiseen mielenmuutokseen.

 

[tuli]

Aina tuota sitoutumiskammoa vedetään esiin, jos joku ei halua olla suhteessa. Sana kuluu liikakäytössä ja menettää todellisen merkityksensä.

Suurimmalla osalla kuitenkin syy haluttomuuteen solmia suhde tai sitoutua on se, että sitä oikeaa ei vaan ole osunut kohdalle.

Aika luontaista taitaa monelle olla tuo pieni pelko siitä, että kestääkö suhde ja jaksaako toinen rakastaa ikuisesti. Sekään ei ole mielestäni sitoutumiskammoa vaan pientä epävarmuutta ja pessimististä ajatusta siitä, että voiko minulla oikeasti olla näin hyvä onni että olen löytänyt rakkaan vierelleni.

Itsellänikin oli joskus samanmoisia ajatuksia. Pääsin niistä takomalla päähäni, että jos toisen rakkaus loppuu (tai oma) sille ei voi mitään, niin tapahtuu murehtii sitä etukäteen tai ei. Elin tuon suhteen niin täysillä, etten koskaan aiemmin. Kun suhde sitten loppui (ei rakkauden kuolemiseen) oli se tosi rankka paikka, mutta silloinkin ajattelin niin, että sain sentään kokea tuon pätähuimaavan tunteen.

 

[Jenni]

Kyse voi olla ihan siitäkin, että se toinen ei vain sittenkään ole oikea kumppani. On paljon kivoja miehiä, mutta alkuhuuman jälkeen pitäisi vaivannäköä suhteen ylläpitämiseksi löytyä molemmilta osapuolilta. Arjen tylsyys tappaa monta liittoa.

Minusta vaikkapa Esa Saarisen tapa viedä suunnilleen joka päivä ""kuningattarelleen"" kukkia osoittaa sitä, että miehen pitää tosiaan nähdä vaivaa suhteen ylläpitämiseksi ihan joka päivä. Sama tietysti koskee naistakin, mutta minusta naisilta yleensä sellainen hemmottelu ja huolenpito tulee luonnostaan, kun taas miehet harvemmin tajuavat, että naiset sitä hemmottelua ja huolenpitoa enemmän kaipaavat ja tarvitsevat kuin miehet.

Minusta on hyvä, että löytäisi sellaisen tasapainon siinä, että osaa nauttia jokapäiväisestä elämästä ja ottaa hetkestä kiinni. Silti voi suunnitella tulevaisuutta. Pitäisi siis osata katsoa tulevaisuuteen, mutta silti osata nauttia tästä hetkestä. AP:lle sanoisin, että nauti elämästäsi juuri nyt. Älä liikaa ajattele sitä, millaista suhteenne olisi 10 v päästä tms. Jos tuntuu hyvältä, anna mennä vain.

 

[juupa]

Kyllä mä sanoisin mielumminkin että anna mennä kun on vielä mies. ei kaikki jaksa välttämättä odottaa Jahkailijaa jos itsellä on sellainen fiilis että jotain täytyis tapahtua. et suinkaan ole ainut nainen Maailmassa. kyllä ottajia riittää.

 

[anna]

Kuulostaa tutulta. Suhdettakin tavallaan suoritetaan joihinkin ihanteisiin - ei välttämättä aidosti omiin - nähden, ja sitten ei kuitenkaan olla tyytyväisiä, kun tavoite (=mieskin on vakuuttunut Sinun mainioudesta) on saavutettu. Sitten rupee ahdistamaan. Mutta vaikka lähestymistapasi ei ole omaa onneasi ajatellen ehkä paras, suurin syy ettei suhteet toimineet, oli varmasti se, ettet ollut oikeiden ihmisten kanssa. Älä syytä itseäsi ""huonosta suorituksesta"".

Musta on tosi hyvä merkki, että nykyisen kanssa on mennyt niin hyvin. Mieti millaista olisi, jos suhde päättyisi. Sattuisiko kauheasti? Minulle selvin merkki ""siitä oikeasta"" oli se, että vaikka tiesinkin, että toisen löytäisin, jos tämä loppuisi, ajatus loppumisesta tuntui todella pahalta eikä uusi suhde ihanalta (pako-)mahdollisuudelta.

Paras vinkki oli kuitenkin mun mielestä toi 'älä murehdi liikaa'. Mun mies sanoi just tänä aamuna, että naiset miettii liian pitkälle liian alussa, ja kehittää helposti siksi sitoutumisasiasta ongelman, kun taas miehet ei mieti 'ennen kuin on aika'. Naisella tietty toi biologinen kello voi sanella tahattomasti tiettyjä ajatusmalleja, mutta oman onnen kannalta kannattaa elää päivä kerrallaan, ja vaikka päättää joitain ""tarkistuspisteitä"" missä voi pohtia vähän laajemmin. Kun malttaa ollaa analysoimatta liikaa, on paljon vastaanottavaisempi tekemään havaintoja, jotka kyllä ohjaa alitajuntaa oikeaan suuntaan. No nyt tais mennä taas meikäläisen tajunnavirraksi ... Tsemppiä anyway!

 

[Janne]

Oikein voin kuvitella teidät tuhannenkin primpsessat! Sadoista luonteenpiirteistä ja käyttäytymistavoista poimitte virheitä ja pilaatte kehittyvät suhteet. Vaikka ettehän te ole itsekkään kehittyneet sitten päiväkodin primpsessa leikkien.""Mä en leiki tänään sun kaa ko sulla on...!"" Aatelkaas JOS löytyy se täydellinen mies, teidänhän täytyy varmaan balsamoida hänet heti, koska ihminen muuttuu läpi elämän.

 

[Sanna]

Sitoutumiskammo tarkoittaa sitä, että toinen ei vaan yksinkertaisesti ole oikea. Minkäkin tapailin useita miehiä ja alussa oli ihastumista, mutta sitten se alkuhuuma meni ohitse ja alkoi ahdistamaan. Sitten mietin, että löytyisköhän sitä parempi jostain ja jaksankohan olla yhdessä loppuelämän tuon miehen kanssa.
No sitten tapasin nykyiseni ja ainoa ajatukseni on se, että haluan olla hänen kanssaan loppuelämän, kaikki ahdistavat ajatukset ovat kadonneet. Nykyinen mieheni oli miettinyt samaa, mutta kun minut tapasi niin tuli kiire kihlata ettei kukaan muu nappaa

 

[NN]

Olen samaa mieltä kuin monet, että et vaan ole tavannut sitä oikeaa.

Käyttäydyin itse juuri noin aikaisemmin ja ajattelin, että miksi en pysty pysyviin suhteisiin vaikka toisessa ei ole mitään vikaa. Jossain vaiheessa laitoin suhteen aina pokki kun alkuhuuma oli mennyt.

Kunnes tapasin nykyisen mieheni. Hän vei sananmukaisesti jalat alta ensitapaamisella (sokkotreffit). Aloimme muutaman kuukauden päästä jo puhua naimisiin menosta ja yhteenmuutosta. Tämä vaan tuntuu niin OIKEALTA, en aio päästää hänestä irti ja haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan.

 

[tähti ukko]

Tosi omituista ja kummallista. Pitäisiköhän sun jättää se sika?