sitoutua???

On tämäkin kummallista.Muutimme miesystäväni kanssa huhtikuussa vuokralle kaksioon.Nyt kuitenkin hän on totta tosiaan niin ailahtelevainen,että en tiedä mitä me olemme!? :(
Viime viikolla hän halusi että olemme pari ja nyt emme olisi...Itken ja iloitsen vuoron perään.Nyt taas tuntuu pahalta,kun toinen haluisi mennä "vapaana"(minä en voi 9kk raskaana)ja nyt on tunne,että tarvitsisin kaikkein eniten hellyyttä ja rakkautta.Monesti olen puhunut etten voi elää yhdessä jos emme ole yhdessä,mutta minne tästä menisin kun ei ole mitään..sänkyä,ei sohvaa,ei muuta kuin vauvan tarvikkeet.Rakastan häntä kovasti ja hän kuulema välittää minusta ja haluaa,että minulla on kaikki hyvin ja haluaa auttaa vauvan kanssa.Mutta onko se miehillä niin pirun vaikeaa sitoutua?En tiedä mitä ajatella..pian hän taas kuitenkin pyytää,että yritämme vielä..Hän on jo 25vuotta,minä 20vuotta.
 
Helppo sanoa näin ulkopuolisena, että älä suostu sellaiseen pompotteluun. Mutta tiedän myös tuon toisen puolen, ei ole kiva lähteä ilman mitään omaa. Siis että kaikki pitäisi sängystä lähtien hankkia itselleen, ja vielä vauvalle. Jos asia ei selkiydy kahden kesken, suostuisiko miehesi puhumaan jollekin ulkopuoliselle? Tosin jos hän ei itse ymmärrä ongelmaa, niin on varmasti vaikea käsittää että tarvitsisi apua. :/
 
Nea
En halua masentaa sua enempää mutta sanoisin että on HIEMAN outoa käytöstä mieheltä joka on tulossa aivan kohta isäksi.Oliko hän samanlainen ennen raskautta vai onko nyt tullut joku vaihde päälle kun tietää isän vastuun ym?Teidän tulisi kyllä nyt keskustella vakavasti asiasta koska kun vauva syntyy asiat olisi hyvä olla kohdallaan,siihen ei juoksut passaa ja muutenkin tilanne voi tuntua sinulle sitten raskaammalta yövalvomisineen,tarvitset tukea nyt ja jatkossa.Zemppiä! :)
 
miestäsi ehkä ahdistaa ajatus sitoutumisesta ja pelkää oman itsenä häviämistä siinä kaikessa uudessa mitä teille on tulossa:vauva. Mutta uskon kun vauva syntyy niin miehesi siinä samalla rauhoittuu ja oppii ottamaan uuden roolinsa perheenisänä sekä sinun miehenä, vastuu kasvattaa! Onnea teille:)
 
alannah
Ex mieheni oli taas sellanen joka ei paljookaa puhunu minne lähti. Mä halusin kovasti lasta, hän taas ei puhunu tuollasesta yhtää mittää. Ja sievä tytön tyllerö syntyi sellaselle mäntille. Monia kuukausia myöhemmin hän vain alkoi pitään mua piikanaan joka vain siivoilee ja kokkailee ja hoitaa lasta selkä vääränä/kipiänä. Sitte ku hän tulee "mökille", menee vain sohvalle makoileen ja laittoi vaan telkun päälle. Ja syö olkkarin puolella oikein sikamaisesti jotta oikein tulisi siivoa. Sitte ku oon keittäny kahvit, pittää nekin kiikuttaa hänelle.
Aika tiukkaa eroaminen teki ku äitini ei tykänny ollenkaa, et eroan hänestä. Mutta sitte ku saan otettua itteäni niskasta kiinni, et lähen käppäseen sieltä, äippä on yhen päivän puhumatta mulle.
Ja siitä lähin oon ollu nii onnellinen ku en oo enää siellä korvessa jossa hänen asuntonsa oli.
Eikä maailmasta miehet lopu kesken. Esikoisellani on nyt nykyään hieno isäpuoli! Ja hänellä on myös nyt pikku sisko ja saa kolmannen siskon marraskuun tienoilla.
Että sellasta... B)
 
Kuulostaa siltä ett miehellä on jonkinlainen kriisi, joko johtuu sinusta tai vauvasta. Jotkut miehet vain haluavat mennä eivätkä pysty sitoutumaan. Voi olla ett tilanne muuttuu vauvan synnyttyä, jos ei, niin ero paras mahdollinen ratkaisu. :(
 
Jos tilanne ei muutu, lähde pois.

Kysy seurakunnastasi, voisivatko he auttaa sinua. Ystäväni on diakonissa ja hän on järjestänyt monille yksinhuoltajille vaatteita ja huonekaluja, kun ovat jääneet tyhjän päälle. Asunnon saat kaupungilta, yleensä tuollaisessa tilanteessa ei tarvitse edes jonottaa. Älä pelkää, ettet pärjää yksin, pärjääthän nytkin jo. Voimia.
 

Yhteistyössä