T
Turkilmas
Vieras
Joo, löysin älyttömän mielekkään ja mukavan duunin ja hain siihen. Pääsin haastatteluun ja se meni mukavasti. Ilmapiiri oli rento ja haastattelu kaikin puolin mukava. Pääsin sitten tokalle kierrokselle. Haastattelutilanteessa oli 2 tyyppiä, eikä rentoudesta tietoakaan. Hirmuista kysymysten pommittamista, heikkouksien kaivamista. Minä siellä selkä seinää vasten koitin puolustautua ja mielestäni koko asetelma oli ihan väärä.
Jostain syystä menen tuollaisessa tilanteessa aika lukkoon ja tiesin haastattelun menneen aikalailla päin persusta. Sama kuvio oli edellisessä paikassa jota hain. Eka kierros oli tosi kiva ja tokalla kierrokselle hirveä hönkä päällä kahden haastattelijan toimesta.
Niinhän siinä kävi, että eilen soittivat ja ilmoittivat mun tieni katkenneen tähän. Olivat viidestä valinneet kaksi kolmannelle kierrokselle.
Olen nyt hakenut kahteen paikkaan ja molemmissa päässyt aika pitkälle haastatteluissa. Tiedän että tämä on vasta alkua, mutta silti olen aika maani myynyt tällä hetkellä. Ensinnäkin haettavia paikkoja on naurettavan vähän tarjolla. Ja jos tuo "tiukka prässääminen" haastattelussa on joku uusi trendityyli, niin miten ihmeessä saan koskaan töitä? Miten ihmeessä pystyn olla menemättä selkä seinää vasten tuollaisessa tilanteessa? Olen lisäksi satsannut paljon noihin kahteen paikkaan ja tuntuu NIIIIN raskaalta aloittaa taas alusta. Eikä sen puoleen, kävin eilen katsomassa vapaita työpaikkoja, eikä siellä ollut yhden ainoota jota voisi hakea.
Tää on ihan perseestä, oikeesti.
Jostain syystä menen tuollaisessa tilanteessa aika lukkoon ja tiesin haastattelun menneen aikalailla päin persusta. Sama kuvio oli edellisessä paikassa jota hain. Eka kierros oli tosi kiva ja tokalla kierrokselle hirveä hönkä päällä kahden haastattelijan toimesta.
Niinhän siinä kävi, että eilen soittivat ja ilmoittivat mun tieni katkenneen tähän. Olivat viidestä valinneet kaksi kolmannelle kierrokselle.
Olen nyt hakenut kahteen paikkaan ja molemmissa päässyt aika pitkälle haastatteluissa. Tiedän että tämä on vasta alkua, mutta silti olen aika maani myynyt tällä hetkellä. Ensinnäkin haettavia paikkoja on naurettavan vähän tarjolla. Ja jos tuo "tiukka prässääminen" haastattelussa on joku uusi trendityyli, niin miten ihmeessä saan koskaan töitä? Miten ihmeessä pystyn olla menemättä selkä seinää vasten tuollaisessa tilanteessa? Olen lisäksi satsannut paljon noihin kahteen paikkaan ja tuntuu NIIIIN raskaalta aloittaa taas alusta. Eikä sen puoleen, kävin eilen katsomassa vapaita työpaikkoja, eikä siellä ollut yhden ainoota jota voisi hakea.
Tää on ihan perseestä, oikeesti.