Siskon lapsi meinasi eilen hukkua, sisko suuttui lapselle!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kummastunut sisko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kummastunut sisko

Vieras
Oltiin pari päivää vanhempieni mökillä (vanhemmat, minä, minun 2.5v, sisko ja hänen 4v) ja eilen illalla lähdettiin pois. Eilen iltapäivällä minun lapsi nukkui päiväunia (vanhemmat olivat vahtimassa) ja minä, sisko ja 4v oltiin pihassa. 4v kysyi äidiltään luvan mennä laiturille varpaita uittamaan ja sai luvan. Kun hän käveli laiturilla tuli yhtäkkiä kova tuulenpuuska joka heilutti laituria. Tyttö tippui järveen. Minä juoksin sieltä 10 metrin päästä laiturille ja nappasin tytön vedestä. Lapsiparka yski ja "oksensi" paljon vettä. Kun hän oli yskinyt vedet keuhkoistaan hän alkoi itkeä hysteerisesti. Minä yritin rauhoitella lasta kun äitinsä huutaa lapselle näin: Älä yski ja syljeksi niitä paskavesiä tädin päälle vaan mene vessaan yökkimään jos on tarvetta! Jos olisit käyttäytynyt kunnolla laiturilla niin et olisi tippunut! Toivottavasti opit tästä jotain! Sinulla ei ole sitten lauantaina karkkipäivää ja saat katsella kun muut lapset syövät karkkia!

Myöhemmin iltapäivällä otin tapahtuneen puheeksi siskoni kanssa ja sanoin ettei minua haittaa yhtään vaikka lapsi yski vedet minun päälle, hyvä vain että sai ne pois keuhkoistaan. Sisko ei myöntänyt tehneensä mitän väärin ja veti herneen nenään ja alkoi tiuskimaan minulle. Hän sanoi ettei enään jaksa jauhaa turhanpäiväisestä ja sen jälkeen hän lähti lapsensa kanssa kotiinsa. Minä ja lapseni jäätiin vielä muutamaksi tunniksi mökille. Keskustelin vanhempieni kanssa ja he lupasivat vielä yrittää puhua siskon kanssa.

Mitä mieltä olette meidän kaikkien toiminnasta tässä tilanteessa? Kuka/ketkä teki väärin? Mielipiteitä kiitos!
 
sinä teit oikein, mutta yritä ymmärtää siskoasikin. Tuossa tilanteessa säikähtää ja reagtio voi olla suuttumus. Tosin myöhemmin olisi jo pitänyt rauhoittua ja muuttaa käytöstään. Meillä on poika meinannut juosta auton alle ja kun sain kiinni, niin reagtio oli juurikin suuttumus, huutoa ja paniikki. Myöhemmin tietysti peruin puheeni ja pyysin anteeksi ja juteltiin.
 
käytöstä siskoltasi. ymmärrän jos huutaa säikähdyksissään, mutta jos ei myöhemminkään myönnä että teki väärin ja reagoi paniikin omaisesti. Tosi kurjaa lapselle :(
 
Aika outo episodi. Ymärrän, että ensi reakto tuollaisessa tilanteessa voi olla ihan millainen tahansa, esim. se suuttumus. Luulisi, että jälkikäteen kuitenkin asiaan suhtautuisi vähän fiksummin. Onko siskosi sellainen ihminen, joka ei voi koskaan myöntää erehtyneensä? Se selittäisi jotain.
 
Siskosi taisi vaan pelästyä niin pahanpäiväisesti, että reagoi siihen suuttumalla. Jotkut saattavat vastaavassa tilanteessa alkaa nauraa. Kuitenkin vähän outoa, että jatkoi kiukuttelua, vaikka tapahtumasta oli jo aikaa.
 
mä ymmärrän kyllä et jollain pelko purkautuu kiukkuna, näin itsellänikin. mutta en mä nyt ihan noin ole ikinä laittanut. ja lopuksi aina selitän lapsille, että äiti säikähti ja oli pelosta suunniltaan, sen takia äiti hermostui.
 
Musta toi on aika normaali reagointi tapa kun säikähtää kovasti ja sitte tulee helpotus. Mä muistan pienenä kun meinasin jäädä auton alle. Siis pyörällä käännyin yhtäkkiä suoraan auton eteen. Auto kerkesi just jarruttaa ja äiti saimulle kauheen raivarin koskas.ikähti niin hirveästi.
Jälkeen päin tietenkin kun kaikki ovat rauhoittuneet tulisi pyytää anteeksi jaselittää miksi suuttui
 
Sisko ei pyytänyt lapselta anteeksi ja sanoi minulle, että karkkipäivä on oikeasti peruttu. Sanoi siis siinä myöhemmässä keskustelussa.

Ja lapsi ei tosiaan riehunut siellä laiturilla vaan tuuli keikautti laituria ja lapsi putosi veteen.

T: alkuperäinen
 
Mun äidilläni oli samanlainen reaktio kun yksi siskoistani oli kaksi vuotiaana kiivennyt katolle. Äiti kertoi että oli säikähtynyt niin paljon niin siksi oli "suuttunut" lapselle ja torunut häntä.

Tapahtuneesta on jo yli 40v ja äitini edelleen muistelee tuota suuttumistaan ja harmittelee sitä.
 
Luulen että äiti vain säikähti niin hemmetisti ja se usein purkautuu raivoamisena.

Ei ihminen pysty siinä tunnemyrskyssä heti käsittelemään että hei, pelästyin kuoliaaksi että menetin lapseni vaan se purkautuu suuttumuksena.
 
Viimeisenä mulla olisi mielessä se, kenen päälle lapsi oksentaa, jos on ollut vaarassa hukkua. Kai sen suuttumuksen sinänsä voi ymmärtää, mutta tosiaan olisi voinut pyytää myöhemmin anteeksi sen sijaan, että loukkaantuneena häipyy.
 
vieras: en tiedä pääsikö lapsi lääkäriin, kun en ole kehdannut siskolle soitella vielä tämän jälkeen.
millamaria: sisko on ihan "normaalisti" käyttäytyvä äiti lapselle.

T: alkuperäinen
 
[QUOTE="vieras";26567886]Viimeisenä mulla olisi mielessä se, kenen päälle lapsi oksentaa, jos on ollut vaarassa hukkua. Kai sen suuttumuksen sinänsä voi ymmärtää, mutta tosiaan olisi voinut pyytää myöhemmin anteeksi sen sijaan, että loukkaantuneena häipyy.[/QUOTE]

Niin, eihän se oksentaminen minua haitannut ollenkaan. Sisko veti kyllä ihme kilarit lapselle.

T: alkuperäinen
 
Suuttumus taitaa olla aika yleinen reaktio kun säikähtää tosissaan. Mutta tuulta tai ei, 4 vuotias yksin laiturille??? Sillä onko lapsi "käyttäytynyt" siellä ei minusta ole mitään tekemistä onnettomuuden kanssa!AIKUINEN/VANHEMPI on vastuussa, minusta velvollinen olemaan aivan lapsen vieressä kun ollaan veden ääressä. Hukkuminen tapahtuu hetkessä ja muutaman sekunnin juoksumatkakin voi olla liikaa.
Olen hyvin onnellinen että teidän pieni selvisi säikähdyksellä!!! Ja toivon äidin todella ottavan opiksi!
Toivottavasti että säätyisimme tänä kesänä näiltä järkyttäviltä otsikoilta joissa lapsi on hukkunut kun ei tajuta että uimataidoton/ lapsi vaatii KOKO AJAN VAHTIMISTA VIERESSÄ vesileikeissään.
 
Minä olen kans syyllistynyt tuohon, se vihanpurkaus on jotain ällistyttävää. Ensin seisahtuu sydän, ja polvet menee hervottomiksi, sekunnit pysähtyvät ja sitten tulee viha kun tapaus on mennyt ohitse ja kaikki onkin hyvin.
Olisitte joskus olleet kuulemassa kun kolmasluokkalainen katos neljäksi tunniksi koulun jälkeen, puhelimella ei saatu yhteyttä (puhelin oli kiinni), kaikki kaverit kollattiin läpi, lähellä oli hyvin kiehtova kallionseinämä josta monta kertaa kielsin ettei poika saa sinne mennä kiipeämään. No, minä sitä kalliota kävin läpi polvet vetelinä ja kun poika löytyi (hän oli ollut jollakulla uudella kaverillaan ja huomasi vasta kotiopäin tullessa että puhelimesta oli loppunut akku), se huuto ja mekastus kuului varmasti naapuripitäjälle saakka.
 
Kyllä mullakin eka reaktio vois olla suuttumus, mutta heti kun olisin rauhottunut olisin selittänyt lapsellekin että säikähdin ja siksi huusin. Ja olisin hävennyt käytöstäni.
 
Hän säikähti, tuli primitiivireaktio (taistele tai pakene!) ja purki sen suoraan lapseen. Samalla varmaan häpesi omaa huolimattomuuttaan ja yritti pitää kovaa kulissia yllä sinun suuntaasi.

Muuten en osaa sanoa onko lapsi kylmän tunneilmapiirin vankina, kun ei muusta arjesta tiedä. Sinä tätinä varmasti tiedät sen paremmin.

Olisin kuitenkin itse vielä huolissani tuosta keuhkoihin päässestä vedestä. Ja siitä, miten lapsi seuraavan kerran lähestyy vettä. Meillä lapsen säikähdykset hoidetaan aina heti niin, että viedään säikäytyksen äärelle ja yhdessä käydään tilanne läpi: on kyseessä sitten vauva tai kouluikäinen.
 
toivottavasti tämä laituri sijaitsi porvoossa. Muuten olisi nimittäin nyt pirunmoinen kiire viedä se lapsi lääkäriin. Ihan asiaa tuolla kirjoitettiin, luonnonvesi keuhkoissa aiheuttaa helposti sellaisen keuhkokuumeen, johon kuollaan.
 

Yhteistyössä