sisko

[Ihmettelevä]

Mulla on vähän erikoinen siskosuhde, vanhempi siskoniei ei haluaisi että mä uskoudun hänelle, ei jaksaisi kuunnella mua kun mulla olisi joskus siihen tarvetta....ei saisi valittaa mistään ja muutenkin kun joskus olen hälle soittanut ja kertonut iloisena jotain on hän aika vaikean oloinen välillä ja haluaa lopettaa ymtekosyitä joskus...sittenmuuten kyl tullaan toimeen...hän on jotenkin katkera meidän äidin takia, äiti on kuulemma epänormaali ja huono kasvattaja ollut,,siskoni sanoi että häneltä on riistetty vapaus lapsena ja hän haluu olla vapaa...et tää vaikuttaa meidän väleihin.Sisko on sanonu et ei jaksa et on väsynyt ym...vaatii multa et mun pitäs olla tietynlainen, en kuulemma osaa häntä kuunnella...ja välil oonki ihmetelly kun ei hän niin spontaanisti puhu...kyl hänki mulle valittaa yms. Hänelle kuulemma sopis et soitellaa kerran viikos jos sillonkaan. Hän on mulle aika ilkeä välil...tuntuu et ei oikein tiedä mitä uskaltaa sanoa...pikkusisko samaa mieltä, tosin hänkin sano et mä tuon taakkaa hällekkin joksus ja hän ahdistuu..Mun kaverit ei ole koskaa mulle näi sanonu...välil tuntuuet varmaan pitäs kysellä nilt...ja muutenki toi ykspuoleisuus tuntuu mustakin et aika usein mä ehdotan jotain tapaamista kavereille, mut mä tiedän et se johtuu mun elämäntilanteesta ku lapsia...monet joil ei lapsia oleei viitti ehdoitella ku ne aattelee et on helpompaa et mä sit ehdotan....ei se mua haittaa vaik mä olen se joka eka soittaa ja kaipaa eka...niil ei vaan aina tuu mieleen tai tarve ole suuri ja silti ne on mulle hyviä ystäviä.

 

[huh]

Huh. Olipa vaikea lukea tekstiäsi, mutta se mitä siitä nyt selvää sain, niin tulipa vaan mieleen heti ajatus: miksi kummassa soittelet siskollesi?
Siskollesi riittäisi puh.keskustelu kerran vikkossa, ei niinikään usein. Kuinka usein sitten soittelet ja otat yhteyttä siskoosi? Kolmesti viikossa? Joka pv?
Vuodatat siskollesi kaikki ilosi ja etenkin murheesi ja siskosi ahdistuu siitä. Ilmeisesti hän tahollaan miettii, mitä sinulle kuuluu yms., ja siksi ahdistuu.
Ilmeisesti siskollasi on ihan riittävästi omaa elämää elettävänä, siis hänellä ON oma elämä, ja se riittää hänelle. Hän ei halua enää elää sinun elämääsi yksityiskohtineen kaikkineen.
Jos siskosi on sinulle selvin sanoin sanonut, että hän kokee sinut jatkuvine yhteydenottoinesi lähinnä kiviriipaksi - miksi ihmeessä vielä kiusaat siskoasi ja soittelet hänelle jatkuvasti?!? Eikö se kerran viikossa riitä? Ja oletko koskaan antanut siskollesi puheenvuoroa? Voiko hän uskoutua sinulle, ihan todella siis ?

Itsellänikin on sekä siskoja että veli. Laitoin välit poikki yhden siskon kanssa, koska en jaksanut hänen puhelinsoittoja ja valitusvirsiä. Parhaina päivinä saattoi tulla useita puheluita, se haittasi jo omaa elämää. Vähintään joka pv oli puhelu. Aiheet oli samoja, samaa vikinää ja valitusta puhelusta toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
nyt hän otti minuun yhteyttä, noin 2 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Keskustelunaiheet olivat edelleen ne samat: mikään ei ollut muuttunut.
Hän ei ole ollenkaan kiinnostunut minun asioista, vaikka nytkin, 2 vuoden tauon jälkeen, esitti tutun kysymyksensä: mitäs sulle kuuluu? En ennätä kertoa, miten lapsi on kasvanut, millainen on elämäntilanteeni, mitä tein viime viikolla, mitä aion tehdä ensi kuussa. Hän siirtyy nopeasti puhumaan itsestään.
Aiemmin ahdistuin hänen huolistaan. Koin, että pikkusiskoa pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Lisäksi en jaksanut hänen valheitaan. Siinä syyt, miksi laitoin välit poikki.

Oma lukunsa on meidän erilaiset näkemykset lapsuudesta. MINUN LAPSUUSKOKEMUKSENI on minun kokema todellisuus. SISKON LAPSUUSKOKEMUS on hänen kokema lapsuuden todellisuus. JA VAIKKA olemme sisaruksia, meillä todentotta on erilainen lapsuus! Minulle tapahtui eri asioita kuin siskolle, minua kohdeltiin eri lailla kuin siskoa. Äiti toimi eri tavalla siskon kanssa kuin minun kanssani !!!

Siis: hellitä vähän ja anna tilaa siskollesi. Soita hänelle max kerran viikossa, niin välinne säilyvät hyvinä vielä, ja hän jaksaa sinua. Jos sinulla on kerran muitakin ystäviä, niin "pommita" heitä samaan tahtiin kuin siskoasi. He varmaan kestävät sen.

 

[Ihmettelevä]

Olen soittanut ehkä joskus enimmillään 3 keraa viikossa, nykyään aikas harvoin....enole niinkään enää valttanut yms...se on ollu toisin päin taas....mut viime viikol pyysin et saisin tulla käymään, ja menin kuse kävi..mut sit meni sukset ristiin kun en mukatajunnu kuin väsyny hän on ku hän kerto siitä ja aloin puhua mun kaverista jonka joka oli nukkunu topsi vähän...Joskus mun sisko oli masentunut eikä halunnu juuri puhua puhelimeen aina oli kiire ja kun kävi oven takana ei ovea avattu yms,,,seoli vaikeaa kun se viel asu lähel.Mut se on jo mennyttä aikaa se...tosin hänon aina ollu sellanen et ei tiedä aina mitä sieltä takas tulee ja kärjistää asioita ja nuorempana veratili kauheesti/kilpaili...Olen mun milelstä antanu paljon hälle mahdollisuuksia puhua, olen kyselly kysymyksiä ja joskus kyselly et miks et puhu asioitas ym...En mä siskoani kiusaa, mä haluan olla oma itteni ja sisko on tosi tärkeä....mut ny ollaan anteeks pyydetty yms...Ei me tosiaankaa mitään yksityiskohtia omasta elämästä puhuta, vaan enemmän joku asia vaan mikä on saattanu sinä päivänä masentaa tai jotain muuta...sekin on liikaa. Mun pitää vaan olla varovainen häntä kohtaan ja välttää kovaa puheen pulinaa...tosin joudun ehkä poikkeamaan omasta itsestäni...siksi se onkin ihmiselle kova vaatimus....sen tiedän et mitä nyt puhua ja mitä ei...Onneks meil ei ny ihan noin kävis et tulis välirikko, koska mun sisko haluaa ehdottomasti et meidän välinen suhde on hyvä. Tänään sain silt tekstarin et unohda kaikki !! Niin se oma elämä vaan kotiäidillä ei aina ole kovin mahdollista, kun on ne samat kuviot...onhan mullakin muskari, puistot, äiti kaverit, ja muitakin kavereita mut sisko vaan sattuu olemaan niin läheinen et sille on kiva puhua.....no onneksi on niit ystäviäkin, Mut on siinä joku ero, mulle sisko on ollu niiden edel, tosin ehkä ei enää.NYYH. Sanoisin sulle et koita tajuta et kun laitoit välis poikki siskosui kans, niin varmaan sun sisko on välittäny susta niin paljon et on halunnu puhua juuri sulle, olisit iloinen..mut jos se on päiv'äs useita ni sit kyl ymmärrän..ei ketään voi sellaseen alentua.Mut koita luoda suhde hänen kans, tehkää yhdes vaik jotain kivaa...tollanen käy itsetunnollekkin jos pistää välit poikki...ja jos toisiin sisaruksiin et, aika ikävästi olet tehnyt, ettekö vois te sisarukset yhes keksiä jotain tekemist säännöllisesti ni tääkin yksi vois olla vähemmän valittelija sulle tai jotain.

 

[Kukkuluuruu]

Kuulosti kans aika tutulta muuten, mut mä en oo isosiskooni paljoo viittiny "vaivata". Päätin jo aikoinaan et ku kert on kiireinen ym. ni soitelkoon ite ku soitttelee. ......Ittelleni tuli vaan niin useesti paha mieli hänet nähtyään, ni parempi näin.