Epätietoinen
Meillä on sellainen tilanne, että meillä on 3kk vauva ja miehellä on edellisestä liitostaan 19-vuotias tytär, joka on jo vuoden verran asunut omillaan, lähti silloin opiskelemaan toiseen pk-seudun kaupunkiin. Tytär siis miehen nuoruudenliitosta, mies kasvattanut tyttären yksinhuoltajana. Minulla ja tyttärellä on välit kunnossa olleet aina, enempi sellainen toverillinen suhde mutta läheiset välit joka tapauksessa.
Tytär suhtautunut vauvaan tosi hyvin, ei ole tullut mitään "mustasukkaisuusjuttuja" kun hällä jo ikääkin kerran on. Hän odotti tosi kovasti vauvan syntymää, oli tohkeissaan ja hehkutteli kavereilleen asiasta.
Kun vauva sitten syntyi, on tytär aina halunnut nähdä ensitöikseen vauvan kun on vanhaan kotiinsa tullut käymään, ottanut syliin ja pelle illytjne. Lupasi myös toimia lapsenlikkana kun sellaiselle tulee tarvetta. Mutta nyt kun tarvetta olisi esim. sille että vauva viedään tunnin mittaiselle vaunulenkille, niin aikaa ei olekaan. Vaikka tytär on parhaillaan kesälomalla, majailee poikakaverinsa luona täällä Hesassa eikä kesätöitä ole, joten aikaa kyllä olisi. On myös erittäin haluton opettelemaan mitään vauvanhoitoon liittyvää, vaikka olen hieman varovaisesti siihen suuntaan häntä yrittänyt viedä, jos vaikka tosiaan hänestä olisi vauvan kaitsijaksi jossain vaiheessa.
En kuitenkaan viitsi ihan ensitöikseen häntä käskeä vaippoja vaihtamaan kun hän lapsuudenkotiinsa tulee, ei tämä nyt mikään työleiri ole, mutta joskushan hänen olisi opeteltava jos aikoo lasta vahtia.
Miten tästä nyt tulisi edetä etten ainakaan saisi mitään kriisiä aikaan, pistänkö tyttären vaan rivakasti vauvaa hoitamaan vai miten etenen? Vai pitääkö vain hyväksyä, että ehkä siltä suunnalta ei sitten olekaan apuja tulossa? En edes tiedä, missä määrin tytärtä voi velvoittaa vauvaa hoitamaan, ei kai minkään vertaa kun aikuinen ihminen on, asuu omillaan ja tekee omat valintansa, mutta kuvittelimme miehen kanssa että tyttärestä voisi olla kivaa puuhailla vauvan kanssa. Tuntuu tosin että hän haluaa vain rusinat pullasta kun on ilmoittanut että odottaa kovasti vauvan tulevan 1-vuotiaaksi jotta "sen kanssa voi alkaa puuhailla jotain". Miten tästä pitäisi jatkaa, kun en halua minkäänlaista kriisiä aikaiseksi?
Tytär suhtautunut vauvaan tosi hyvin, ei ole tullut mitään "mustasukkaisuusjuttuja" kun hällä jo ikääkin kerran on. Hän odotti tosi kovasti vauvan syntymää, oli tohkeissaan ja hehkutteli kavereilleen asiasta.
Kun vauva sitten syntyi, on tytär aina halunnut nähdä ensitöikseen vauvan kun on vanhaan kotiinsa tullut käymään, ottanut syliin ja pelle illytjne. Lupasi myös toimia lapsenlikkana kun sellaiselle tulee tarvetta. Mutta nyt kun tarvetta olisi esim. sille että vauva viedään tunnin mittaiselle vaunulenkille, niin aikaa ei olekaan. Vaikka tytär on parhaillaan kesälomalla, majailee poikakaverinsa luona täällä Hesassa eikä kesätöitä ole, joten aikaa kyllä olisi. On myös erittäin haluton opettelemaan mitään vauvanhoitoon liittyvää, vaikka olen hieman varovaisesti siihen suuntaan häntä yrittänyt viedä, jos vaikka tosiaan hänestä olisi vauvan kaitsijaksi jossain vaiheessa.
En kuitenkaan viitsi ihan ensitöikseen häntä käskeä vaippoja vaihtamaan kun hän lapsuudenkotiinsa tulee, ei tämä nyt mikään työleiri ole, mutta joskushan hänen olisi opeteltava jos aikoo lasta vahtia.
Miten tästä nyt tulisi edetä etten ainakaan saisi mitään kriisiä aikaan, pistänkö tyttären vaan rivakasti vauvaa hoitamaan vai miten etenen? Vai pitääkö vain hyväksyä, että ehkä siltä suunnalta ei sitten olekaan apuja tulossa? En edes tiedä, missä määrin tytärtä voi velvoittaa vauvaa hoitamaan, ei kai minkään vertaa kun aikuinen ihminen on, asuu omillaan ja tekee omat valintansa, mutta kuvittelimme miehen kanssa että tyttärestä voisi olla kivaa puuhailla vauvan kanssa. Tuntuu tosin että hän haluaa vain rusinat pullasta kun on ilmoittanut että odottaa kovasti vauvan tulevan 1-vuotiaaksi jotta "sen kanssa voi alkaa puuhailla jotain". Miten tästä pitäisi jatkaa, kun en halua minkäänlaista kriisiä aikaiseksi?