O
onnellinen ex-sinkku
Vieras
Olen seurannut Elleissä tätä palstaa ja Sinkkupalstaa jo jonkin aikaa ja ajattelin kirjoitella tarinaani rohkaisuksi muille saman kohtalon omaaville ihmisille. Eli olen nyt melkein 30-vuotias iloinen menevä nainen jolla on elämässä ollut aina kaikki tosi hyvin. Ainoa mikä on puuttunut on ollut se "kokonaisen ihmisen" mittari eli mies viereltä. Yhtä vajaan vuoden suhdetta parikymppisenä lukuunottamatta en ole onnistunut parisuhdetta muodostamaan, joskus se vaivasi ja tietyt ajat esim. juhlapyhät olivat joskus vähän ärsyttäviä mutta päällisin puolin en ole koskaan masentunut sinkkuudestani. Muita se varmaan vaivasi enemmänkin kyselyjen perusteella mutta en antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa elämääni. En tahtonut siihen että hankin jonkun miehen vierelleni "väkisin" eli vaikka ei tunnu missään niin silti vain yrittäisin siksi että "pitäisi".
Tietenkin epäilin joskus omia ajatuksiani mutta nyt jälkeenpäin katsoen niin olen onnellinen että pidin oman pääni ja pysyin sinkkuna. Koska viime kesänä tapasin sen ihmisen joka ensimmäistä kertaa tuntuu toiselta puoliskolta. Alusta asti suhteemme on ollut mun mittakaavassa juuri sitä mitä pitääkin eli rehellisyyteen perustuva, nauramme paljon ja juttelemme avoimesti kaikesta ja molemmat tuntevat että saa olla oma itsensä toisen seurassa. En olisi ikinä itsekkäänä sinkkuna uskonut pystyväni avautumaan toiselle kunnolla ja päästää hänet elämääni, näkemään kaikki ne hyvät ja huonot puoletkin. Se mitä haluan tällä sanoa on että ei koskaan saa luovuttaa ja menettää toivoa, etsimällä ja pakottamalla sitä omaa rakasta on vaikea joskus löytää mutta sitten kun se mies joka kolahtaa, osuu kohdalle niin ei saa pelätä vaan antaa mahdollisuus rakkaudelle. Oli sitten sinkkuutta takana vuosi tai kymmenen...
Tietenkin epäilin joskus omia ajatuksiani mutta nyt jälkeenpäin katsoen niin olen onnellinen että pidin oman pääni ja pysyin sinkkuna. Koska viime kesänä tapasin sen ihmisen joka ensimmäistä kertaa tuntuu toiselta puoliskolta. Alusta asti suhteemme on ollut mun mittakaavassa juuri sitä mitä pitääkin eli rehellisyyteen perustuva, nauramme paljon ja juttelemme avoimesti kaikesta ja molemmat tuntevat että saa olla oma itsensä toisen seurassa. En olisi ikinä itsekkäänä sinkkuna uskonut pystyväni avautumaan toiselle kunnolla ja päästää hänet elämääni, näkemään kaikki ne hyvät ja huonot puoletkin. Se mitä haluan tällä sanoa on että ei koskaan saa luovuttaa ja menettää toivoa, etsimällä ja pakottamalla sitä omaa rakasta on vaikea joskus löytää mutta sitten kun se mies joka kolahtaa, osuu kohdalle niin ei saa pelätä vaan antaa mahdollisuus rakkaudelle. Oli sitten sinkkuutta takana vuosi tai kymmenen...