Sini Ariell avautuu kovasanaisesti vauva-arjesta Facebookissa: ”Ei kiinnosta jeesustelu tämän asian

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Maanantai 11.12.2017 klo 11.36

Sini Ariell ei säästele sanojaan vauva-arjen ”iloja” listatessaan.

  • Sini Ariell ja Stuart Bonds saivat esikoistyttärensä syyskuussa.
  • Jo Sinin raskaus oli rankka.
  • Nyt hän avautuu vauva-arjesta Facebookissa.

Australiassa puolisonsa Stuart Bondsin kanssa asuva pin up -malli ja tatuoija Sini Ariell avautuu Facebookissaan lapsiperhearjesta. Sinin ja Stuartin esikoinen, Penny Blue, syntyi syyskuun lopussa.

- VITTU MITÄ PASKAA tämä arki oikeesti vastasyntyneen kanssa on. Todellakin, kodista tulee vankila. Unta tulee pari tuntia yössä. En edes muista, milloin olen nukkunut illasta aamuun. Automatkat muuttuu mukavan rattoisiksi kun kuuntelet motarilla 2 h kiljuntaa, etkä viitsisi jälleen pysähtyä kun matkaa on enää 180 km jäljellä. Hereilläoloaika on jatkuvaa kamppailua selvitellessä, mitä se itkee tai kiljuu tällä kertaa ja mikään ei todellakaan helpota... Sini avaa sanaista arkkuaan Facebook-postauksessaan.

Hän kertoi jo pitkin matkaa odotusaikana sosiaalisessa mediassa avoimesti tuntemuksistaan, huolistaan ja peloistaan, sillä Sinin ei lääkäreiden mukaan edes pitänyt tulla raskaaksi. Kun raskaus kuitenkin alkoi, Sini päätti pitää lapsen, vaikka hänen miehensä ei alun perin halunnut lapsia. Raskausaika oli Sinille myös fyysisesti rankka.

Sini kirjoittaa pitkässä Facebook-postauksessaan nyt, ettei olisi voinut kuvitellakaan olevansa lapsen saatuaan yksi niistä, jotka linnoittautuvat kotiin vauvan kanssa, mutta niin vain on käymässä.

- Kaikki on pelkkää vauvaa. Sitten kun vihdoin pääset kahdeksi tunniksi ulos, vedät baarissa kaksin käsin viiniä eetteriin ja jokainen joka tulee juttelemaan, kysyy kuulumisia, jolloin jopa tuntemattomien kanssa käydyt keskustelut on sitä pelkkää vauvapaskaa!! Sitten tilaat taksin jotta pääset jatkamaan hyssyttelyä, johon viimeksi jäit. Jee, Sini kirjoittaa.

Hän valittelee myös sitä, miten vatsa näyttää edelleen isolta, kasvot ja hiukset vaatisivat hoitoa ja koko nainen näyttää vanhentuneen kymmenellä vuodella.

- Olo on lähinnä järkyttynyt. Minulla on siis vain yksi vauva. Hatunnosto teille, joilla enemmän. Tämä on aivan vitun perseestä. Ajan on kullattava muistot vauva-arjesta jotta äidit vielä tekevät niitä lisää. Tai sitten kaikki vaan jeesustelee näissä asioissa ja antaa muille erilaisen kuvan tän ajan raakuudesta, Sini lataa.

Hän toteaa pitkän Facebook-postauksensa lopussa kirjoittaneensa purkauksen osin huumorilla ja nauraen. Hän toivoo, ettei kukaan huolestuisi postauksesta liikaa tai lähettäisi vihameilejä, sillä niitä Sini ei aio lukea.

- Ei vittu kiinnosta jeesustelu tämän asian kanssa, hän päättää kirjoituksensa.



(PASI LIESIMAA)">
Sini Ariell toteaa kirjoittaneensa osin huumorimielellä ja nauraen. (PASI LIESIMAA)
Sini on kirjoittanut avautumisensa myös blogiinsa.

Sinin Facebook-postauksesta uutiosi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201712112200595264_vd.shtml
 
Sini Ariell Bonds
10. joulukuuta kello 18:04 ·

Mä olin aina ennen se tyyppi joka valitti, et "heti ku jengi saa vauvoja ni ne vetäytyy himaan ja niist ei enää kuulu mitää", et vittu minkä takia, ihan ku elämässä ei muka olis mitää muuta ku vauva. Ja sit ne valittaa et mihkää ei voi lähtee eikä mitään tehä ku on se vauva...
Noh arvatakin saattaa miten kovan koulun Karma minulle hoitikin noista puheista.
VITTU MITÄ PASKAA tämä arki oikeesti vastasyntyneen kanssa on. Todellakin, kodista tulee vankila. Unta tulee pari tuntia yössä. En edes muista milloin olen nukkunut illasta aamuun. Automatkat muuttuu mukavan rattoisiksi kun kuuntelet motarilla 2h kiljuntaa, etkä millään viitsisi jälleen pysähtyä kun matkaa on enää 180km jäljellä. Hereillä olo aika on jatkuvaa kamppailua selvitellessä mitä se itkee kitisee tai kiljuu tällä kertaa ja mikään ei todellakaan helpota... Ei katsekontaktia juurikaan vielä joten on hyvin rasittavaa henkisesti hengailla elävän nuken kanssa. Joo yksi hymy silloin tällöin ja sitten itkua ja vikinää loppu hereillä olo aika.
Kun tisseistä valuu maitoa solkenaan ja kaikki vaatteet pitää suunnitella sen mukaan et voi imettää.
Kaikki on pelkkää vauvaa. Sitten kun vihdoin pääset kahdeksi tunniksi ulos, vedät baarissa kaksin käsin viiniä eetteriin ja jokainen joka tulee juttelemaan kysyy kuulumisia, jolloin jopa tuntemattomien kanssa käydyt keskustelut on sitä pelkkää vauva paskaa!! Sitten tilaat taksin jotta pääset jatkamaan hyssyttelyä johon viimeksi jäit. Jee.
Maha pömpöttää omissa vaatteissa, näytät edellen raskaana olevalta ja tukka sekä kasvot tarvitsisivat hoitoa ja pian. Kasvojen ihoa koristaa parit isot hirmoneista johtuvaa maksaläiskää ja näytät ikääntyneen 10 vuotta kahdessa kuukaudessa.
Olo on lähinnä järkyttynyt. Minulla on siis vain yksi vauva. Hatunnosto teille joilla enemmän. Tämä on aivan vitun perseestä. Ajan on kullattava muistot vauva arjesta jotta äidit vielä tekevät niitä lisää. Tai sitten kaikki vaan jeesustelee näissä asioissa ja antaa muille erilaisen kuvan tän ajan raakuudesta.

Toki voihan olla että monilla tämäkin aika on leppoisaa samoin raskaus. Huh heijaa.
Tuntuu vaan niin raskaalta koko tämän vuoden koettelemukset. Parisuhde on kaatunut pohjamutiin ja tässä nyt riivitään pieniä hetkiä tai keskusteluja rakkaudesta. Ollaan molemmat niin vitun loppu. Tekis vaan mieli ottaa ja lähtee.
Oon aina sanonu et mä en tykkää vauvoista, et ne on hyödyttömiä vikiseviä otuksia joista valuu kaiken väristä limaa joka reijästä. Olin oikeassa sen suhteen.
Kaikki sanoo "se muuttuu pian paremmaksi". No vittu toivon mukaan sillä tää on ihan perseestä.
Parasta toki kaikessa on se, että et missään nimessä saa sanoa, että vihaat tätä touhua. Että kyllä, vauva-arki on täysin perseestä. Ei mua paljoo vituta, ainoastaan yksi asia, kaikki. Eniten vituttaa kaikki. Kiitos ja anteeks.

Tämä on osin kirjoitettu huumorilla ja nauraen, eli älkää huolestuko liikaa. Kyl tää tästä
1f602.png
1f44c_1f3fd.png


Kaksi tuntia tämän postauksesta myöhemmin-----
kun nyt näköjään Mediat olivat jälleen repineet tämänkin postauksen uutisiinsa, niin totean tähän vielä, että rakkainta maailmassani on minun pieni Penny tyttöni
2764.png


Älkää pistäkö vihameilejä minulle, en aio niitä lukea tai niihin reagoida. Ei vittu kiinnosta jeesustelu tämän asian kanssa.

#rakaspenny #reality #kiitollinen

848 tykkäystä93 kommenttia60 jakoa
 
Ihan asiaahan tuo puhuu. Miksi ihmeessä aina pitäisi kaunistella asioita. En ole koskaan ollut niin kovilla kuin vauva-aikoina. Unenpuute on täyttä kidutusta ja saa melkein hulluksi. Jos siinä ei saa toiselta vanhemmalta apua, niin ei ihmekään, että pinna kiristyy.

Vauvat ovat suloisia pieninä annoksina, mutta se valehtelee, joka väittää että vauvan ympärivuorokautinen hoitaminen on pelkkää auvoja ja vaaleanpunaista höttöä.
 
No mulla oli rehellisesti ensimmäiset kuukaudet lähinnä sitä, että vauva nukkui ja söi ja itsekin lähinnä nukuin siinä vieressä. Olin omassa vauvakuplassa ja oma lapsi oli tosi hyväuninen. Kerran huolestuin, kun nukkui liikaa ja soitin terkkarille, pitäisikö vastasyntynyt herättää syömään, jos nukkuu liikaa. Etten kyllä osaa samaistua tohon vauva perheen rankkaan arkeen.

Tietysti jossain vaiheessa vauva oli vähän itkuisempi, kun tuli vähän ikää ja alkoi olemaan hereillä pidempiä aikoja. Meillä silti nukuttiin yöt tosi hyvin. Toki oli se alun 4 tunnin yöunipätkät, mutta ei ne kauan kestäneet ja sillon sai itsekin nukkua päikkäreitä.

Mulle uhmaiät on olleet niitä hermoja raastavimpia, kun kantaa lumihangessa koirankakkaan astuneen lapsen kotiin, koska se lapsi ei suostu kävelemään tai juoksee autotielle, jos en kanna. Tai riehuu kaupassa tai nukkumaan mennessä, ei suostu pesemään hampaita, heittää ruuat lattialle, tyhjentää laatikot, huutaa, koska halusi itse kuoria sen banaanin, mutta ei osaakaan ja pitää seistä hiekkalaatikolla huonolla ilmalla ulkona vittuuntuneena, jotta olisit hyvä äiti, vaikka mieluummin makaisit sohvalla kahvikupin kanssa peiton sisällä ja katsoisit telkkaa.

Kouluikäiset alkaa olla sitten jo mukavempaa seuraa uhman jälkeen. Mä nautin eniten siitä vauva ajasta ja sen jälkeen tulee kouluikä. Murrosikäisten kanssa en ole vielä joutunut selviämään.
 
Juu. Eipä siinä unia vedellä illasta aamuun. No,onneksi unet ehkä pitenee iän karttuessa. Itse en kyl lähtis vapaalla kiskoo viiniä vaan saatana NUKKUISIN! Niin se ärtymys pikkasen kääntyisi. Ja kyllähän vauvat ottaa katsekontaktia ja jos ei niin jotain on vikana pikkunukessa. Tsemppiä vaan. Kyllä se painajainen kultaantuu vaikkei siltä tunnu.
 
Kouluikäiset alkaa olla sitten jo mukavempaa seuraa uhman jälkeen. Mä nautin eniten siitä vauva ajasta ja sen jälkeen tulee kouluikä. Murrosikäisten kanssa en ole vielä joutunut selviämään.

Sitten hyvässä lykyssä saa "tapella" läksyjen, koulutehtävien ja kokeisiin lukemisien kanssa.
Murrosiässä miettiä missä lapsi menee, mitä tekee ja koska tulee, tuleeko silloin kun pitäisi. Kotoa pois muutettuaan miettiä miten lapsella/lapsilla menee.
 
Kyllä meillä se vauva-arki oli yhtä juhlaa verrattuna siihen aikaan, kun lapsi oli 1,5v-7,5v! :D Sen jälkeen helpotti ja nyt odotellaan sitten teini-ikää oikeen innolla...

Että onnea vaan Sinille, voi olla vielä paskempaa paskaa tiedossa! :D
 
Ihan asiaahan tuo puhuu. Miksi ihmeessä aina pitäisi kaunistella asioita. En ole koskaan ollut niin kovilla kuin vauva-aikoina. Unenpuute on täyttä kidutusta ja saa melkein hulluksi. Jos siinä ei saa toiselta vanhemmalta apua, niin ei ihmekään, että pinna kiristyy.

Vauvat ovat suloisia pieninä annoksina, mutta se valehtelee, joka väittää että vauvan ympärivuorokautinen hoitaminen on pelkkää auvoja ja vaaleanpunaista höttöä.
Tää riippuu vauvasta, mulla on kahden kanssa ollut sitä hattaraelämää. :D Taaperoaika on kyllä poikkeuksetta ollut vähän rasittavaa aikaa ajoittain, mutta menee onneksi melko nopeaan ohi sekin ja valtaosa siitäkin on ollut mukavaa ...kahden kanssa.. :D
 
Totta kai Sinin on kirjoitettava hurjan provosoivasti ja "rehellisesti", koska jos hän kirjoittaisi normaalin tylsästi, ei kukaan hänen kirjoituksiaan vaivautuisi lukemaan. Jos Sinistä ottaa pois tatskat ja tuon korostetun raatorehellisyyden, niin jäljelle jää vain tylsä perusmamma. Eikä kukaan sellaisen blogeja lue, joten on pakko liioitella.
 
  • Tykkää
Reactions: .....
Kyllä meilläkin esikoisen vauva-aika oli helvettiä, kun ekat 3kk itki kaikki illat suoraa huutoa ja kitisi loppuajan. Alkuun nukkuin 2h pätkiä, mutta sitten enää 50min kerrallaan heräillen läpi yön seuraavat 6kk. Ja sitten kun on ollut nukkumatta yhtään kunnolla 10kk putkeen niin elämä alkaa olla aika synkkää...
 
Jos äiti ei jostain syystä kiinny vauvaansa normaalisti (mihin kahden tunnin autohuudatus viittaa jos se ei ole liioittelua), niin vauvan hoidosta puuttuu se merkityksellisyyden ja palkitsevuuden tunne, joka saa useimmat vanhemmat sietämään sitä että omista tarpeista tulee toissijaisia ja arki voi olla rankkaa.

Vauva-ajan ovat perseestä, yöimetykset ovat perseestä, vain sylissä nukkuminen on perseestä. Mutta hormonit ja sokea kiintymys vauvaan auttaa jaksamaan sitä ja vahvistaa niitä pieniä hyviä hetkiä, näin on luonto suunnitellut. Aina luonto ei toimi.
 
  • Tykkää
Reactions: .....
Totta kai Sinin on kirjoitettava hurjan provosoivasti ja "rehellisesti", koska jos hän kirjoittaisi normaalin tylsästi, ei kukaan hänen kirjoituksiaan vaivautuisi lukemaan. Jos Sinistä ottaa pois tatskat ja tuon korostetun raatorehellisyyden, niin jäljelle jää vain tylsä perusmamma. Eikä kukaan sellaisen blogeja lue, joten on pakko liioitella.

Näin just. Toisaalta mua ei kiinnosta lukea lainkaan. Ärsyttää tuollaiset "kovismimmit", mikä ihme on tarve nykyään esittää tuollaista räväkkää, kun kuoren alta löytynee ihan muuta. Yäk.
 
Sini Ariell järkyttyi vauvakirjoituksen vuoksi saamistaan vihaviesteistä – aikoo ilmoittaa poliisille: ”Facebook-päivitys ei tee minusta hirviöäitiä”
02741ccfe8524fdda7a28a259f92dde8.jpg

Julkaistu: 13.12. 10:30

äitiys
Pin up -malli Sini Ariell kertoo IS:lle olevansa syvästi järkyttynyt siitä, kuinka hänen humoristiseksi tarkoitettu Facebook-kirjoitus tulkittiin ja mitä siitä seurasi.
Pin up -malli ja tatuoija Sini Ariell kertoo IS:lle järkyttyneensä syvästi saamastaan vihamielisestä palautteesta kirjoittamansa Facebook-päivityksen vuoksi. Ariell julkaisi maanantaina Facebook- ja blogikirjoituksen, jossa kirjoitti äitiydestä ja vauva-arjesta raadollisen rehellisesti huumorilla höystettynä. Ariellilla ja hänen miehellään on kaksikuinen tytär.

Ariell kirjoitti tekstissään kodistaan tulleen vankilan ja että arki vauvan kanssa on ”paskaa”. Ariell kuvaili tekstissään vauvojen olevan ”hyödyttömiä vikiseviä otuksia, joista valuu kaiken väristä limaa joka reiästä.” Hän myös kertoi, kuinka avioliitto Stuart Bondsin kanssa on vauva-arjen myötä pohjamudissa. Päivityksensä lopussa Sini kirjoitti tekstinsä olevan kirjoitettu osin huumorilla.

Nyt Ariell kertoo IS:lle olevansa järkyttynyt siitä, kuinka hänet on tekstin saaman näkyvyyden myötä ”pommitettu alas julkisesti.” Hän myös kertoo tekevänsä julkisesta mollauksestaan poliisitutkinnan.

– Tuntuu, että nykyään mistään ei saa valittaa. Väsyneen äidin olotilaa riepotellaan kuin lihapalaa koirien nenän edessä. Olen shokissa, miten järkyttävällä kansamme äidit hyökkäsivät kimppuuni. En ole tehnyt mitään pahaa yhtään kenellekään, Australiassa asuva Ariell sanoo.

Sini Ariell kuvattuna esikoisensa Pennyn ja miehensä Stuartin kanssa. Sini kertoo, ettei Stuartia voisi vähempää kiinnostaa ”suomalaiset nillittäjät”. –Stuart on yhdessäoloaikamme aikana huomannut sen eron, mikä suomalaisissa kommentoijissa on australialaisiin verrattuna. Miten suomalaisilla on ääretön tarve lytätä toisiaan surutta, Sini sanoo. (KUVA: StudioDC3 Jamie Gilmore)

Ariell sanoo olevansa tällä hetkellä erittäin väsynyt vauva-arkeen ja ihmettelee, eikö aiheesta saa puhua ääneen.

– Toiseksi postaukseni oli huumorilla kirjoitettu. En vain ollut lyönyt sitä täyteen hymiöitä. Aika brutaalia toimintaa äideiltä toista äitiä kohtaan. Toki olen saanut sadoilta myös kannustusta. Julkisesta mollauksestani aion tehdä poliisitutkinnan, Ariell sanoo ja kertoo että tarkoituksena on selvittää täyttääkö osa nettiherjaamisesta rikoksen merkit.

– Olen järkyttynyt siitä millaisia aikuisia Suomessa on. Ja eritoten millaista esimerkkiä he antavat omille lapsilleen lapsellisella käytöksellään. Itseni on opetettu siihen, että jos ei toisesta ole mitään hyvää sanottavaa niin jättää sanomatta.

Sini on kertonut avoimesti siitä, kuinka hänen aviomiehensä Stuart ei koskaan halunnut lapsia. Sinillä puolestaan oli lääkäriltä diagnoosi lapsettomuudesta, minkä vuoksi hän oli tehnyt suurta surutyötä vuosien ajan hyväksyäkseen asian. Siksi järkytys oli suuri, kun Penny ilmoitti tulostaan. (KUVA: Sini Ariell)

Sini painottaa olevansa vauva-arkeen ajoittain väsynyt, mutta ei tietenkään koko ajan.

– Tyttäreni on ihaninta maailmassa ja rakastan häntä sekä miestäni niin paljon. Jos kirjoitin päivitykseni sarkastisen huumorin kylvämänä, ei se minusta tee hirviöäitiä, päinvastoin. Olen sinut tunteideni kanssa ja ymmärrän milloin tulee mitta täyteen.

Sini sanoo hänen ja Stuartin parisuhteen olevan tällä hetkellä erittäin hauras elämänmuutoksesta ja rankasta vuodesta johtuen.

– Stuart käy valtavaa prosessia itsensä kanssa asian suhteen ja haemme molemmat tällä viikolla apua terapiasta. Yksin sekä yhdessä. Haluamme käydä tämän taipaleen yhdessä läpi.

Sini muistuttaa yllätysvauvansa Pennyn olevan hänelle tärkeintä maailmassa rehellisistä kirjoituksista huolimatta. Hän kertoo Pennyn olevan ilmeikäs vauva, mikä saa hänet nauramaan usein. (KUVA: Sini Ariell)

Sini sanoo olevansa rehellinen ihminen, joka haluaa kirjoittaa blogiaan itselleen uskollisesti.

– Kerään blogipäivitykseni talteen, jotta voin niitä myöhemmin lueskella ja käydä tarinaa läpi tyttäreni kanssa hänen kasvaessaan isommaksi. Olen siunattu saadessani elää tätä elämää. Saan erittäin paljon tukea tuntemattomilta sekä ystäviltämme. Moni pitää minua esimerkkinä ja tsemppaa jatkamaan omalla tyylilläni.

– Äideistä monet ovat myöntäneet kamppailleensa samojen asioiden ja fiiliksien kanssa. Heillä on vain ollut liian suuri pelko puhua väsymyksestä ääneen, juuri tämän takia, mitä nyt minullekin kävi.

Facebook-kirjoituksen julkaistuaan Sini ei ajatellut, että asiasta seuraisi mitään kummempaa.

– Kirjoitin sen hymyssä suin, naurahdellen. Samalla imettäen pikku-Pennyä. Olen niin väsynyt tällä hetkellä, ettei pää toimi kunnolla. Olen nukkunut viimeksi kokonaisen yön tammikuussa, vaikeasta raskaudesta kärsinyt Sini sanoo.
Mira Hurmas

Ota kantaa
Saako Suomessa mielestäsi puhua avoimesti äitien väsymyksestä?
47% 53%
Ääniä yhteensä 1597

https://www.is.fi/viihde/art-2000005488338.html
 
Tää riippuu vauvasta, mulla on kahden kanssa ollut sitä hattaraelämää. :D Taaperoaika on kyllä poikkeuksetta ollut vähän rasittavaa aikaa ajoittain, mutta menee onneksi melko nopeaan ohi sekin ja valtaosa siitäkin on ollut mukavaa ...kahden kanssa.. :D
Vauvavuosi oli parasta aikaa elämässäni. Samoin päivät taaperon kanssa, nautin suunnattomasti kun saan viettää aikaa lapseni kanssa. Mielelläni hidastaisin ajankulua, jos se vain olisi mahdollista.

Ja kyllä, myös meillä on ollut ongelmia esim vauvan nukkumisen ja imetyksen suhteen. Tällä hetkellä tapellaan taaperon kanssa unikoulua ja takana aikas monta huonounista yötä. Päivistä nautin silti älyttömästi. Tätä lasta on toivottu niin kauan ja hän on äärimmäisen rakas.
 
Vaikea ylipäänsä nähdä tuota tyyppiä äitinä. Hän ei todo ole perinteistä äitimateriaalia. o_O
Joo, no minusta kaikista huvittavimmat ovat just ne, jotka höpsähtävät ihan totaalisesti vauva-arjen astuttua kuvioihin. Yksikin niin lapsivastainen muuttui aivan totaalisesti erilaiseksi ihmiseksi lastensaannin jälkeen, ja hänenkin piti hankkia niitä vielä useampia mahdollisiman lyhyillä ikäeroilla. Joillakin luonne muuttuu ihan täysin jostakin syystä.
En tiedä mikä tämän pointtina oli, elämä muuttuu radikaalisti kun perheenlisäystä tulee
 
Pakko huomauttaa että riippuu kyllä kovin paljon vauvasta!

Jotkut nukkuvat melkis koko ajan ja jotkut eivät milloinkaan. Toiset ovat tyytyväisiä ja hymyilevät päivät läpensä ja toiset taas karjuvat lähes tauotta.

Samoin vauva-arkeen myös oppii. Siis kun on jo kolme pientä joita pitää kuljettaa kerhoihin tai eskariin tai neuvolaan tai hammaslääkäriin niin on pakko pukea vauvakin matkaan, ei voi jäädä kotiin koko päiväksi.

Ja mä allekirjoitan esikoisen kohdalta sen että vauva-aika oli täysin perseestä. Esikoinen ei nukkunut eikä ruoka kelvannut eikä mikään ollut milloinkaan hyvin. Huvittavinta -ja samalla vittumaisinta- oli se, ettei kukaan edes uskonut. "Alkaa se syödä ja nukkua". Ja paskat alkanut! Ei nuku vieläkään. Ikää on sentäs jo 19-vuotta joten voi tuosta olla jo varma.
 
Väsymystä ja vaiva-arjen tylsyyttä saa toki valittaa, ja hyvä että valittaakin.
Mutta väkisin ihmetyttää, jos jo 2kk jälkeen on noin vittuuntunut ja huolissaan vain parisuhteestaan. Samoin tuo autossa huudattaminen ärsytti.
Yleensä tuossa vaiheessa vielä hormonit auttavat hommaa, tyyppi lienee pulassa, kun ne lakkaavat.
 
Ymmärrän täysin Sinin avautumisen. Itselläni on myös ollut rankka vauva aika ja typerää ettei näistä asioista saisi puhua!!! Ihan kun pitäisi elää jossain pumpulissa. Ja joku tuosa ylempänä kirjoitti että" ei ole äiti materiaalia tämä nainen". Jokainen on äiti omallla tyylillään. EI OLE YHTÄJA AINOTA TAPAA OLLA HYVÄ ÄITI. Ja montakohan kertaa on itsestä tuntunut samalta kun sinistä ja niin tuntuu muistakin äideistä välillä mutta ne ei vaan sano sitä äneen koska sillon leimataan paskaksi mutsiksi. Ei se tarkoita että rakastaisi lastaan yhtään sen vähempää. Kyllä ymmärärn että nillä on sitä ruusutanssia kenen lapset nukkuu!! mutta sitä kun ei saa itse valita. Lisäksi siinä on synnytyksen jälkeen ja valmiiksi aika moiset univelat plus se hormonimyrsky että eise helppo paikka ole!
 
Vauva-ajan rankkuuteen vaikuttaa heti se millainen on lapsen isä. Tässähän lapsen isä ei halunnut lasta. Kotona on aivan erilainen ilmapiiri äidille ja vauvalle, jos on arkea jakava mies ja sellainen mies joka ymmärtää ettei se parisuhde ja seksielämä ole nyt hetkeen jalustalla.

Silti aika monella tuntuu olevan kovat paineet saada parisuhde toimimaan kuten ennenkin, seksiä pitäisi olla kuten ennen, omaa aikaa ja tilaa, puolison pitäisi vetää puoleensa vaikka univelassa, jne.

Olisiko nyt vain niin, ettei se kumppani/puoliso ole riittävästi tukena ja apuna? Että odotukset on liian korkealla? Vauva-aika kestää lyhyen aikaa. Huono parisuhde taas voi kestää kauemmin, mutta kuten kaikissa huonoissa suhteissa, ne karikot tulevat pintaan heti kun eteen tulee uusi kriisi tai elämäntilanne jossa jyvät poimitaan akanoista.

PS. Ja kyllä, olen eronnut vauva-aikana, syy siihen että miestä kiinnosti enemmän muut naiset ja parisuhdekriisi kuin meidän kahden tukeminen sekä rakastaminen. Mutta - toisenlaisiakin miehiä on. Nykyinen kumppani on ihana, rakastava, osallistuva ja luotettava. Sellaisen kanssa vauva-arkikin on iloisempaa univelasta huolimatta.
 

Yhteistyössä