Silloin tunnen olevani hyvä äiti...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sumppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sumppi

Vieras
Hyvä äiti tunnen olevani tällaisena päivänä:

Herään aamulla klo 8 vauan (10 kk) iloiseen höpötykseen. Mennään tekemään aamutoimet ja vaihdetaan päivävaatteet ylle. Poika leikii lattialla sen aikaa kun keitän puurot. Puuro maistuu hyvin ja sen jälkeen hampaiden pesu sujuu ilman kitinää. Imetän sohvalla hetken. Sitten poika leikkii keittiön lattialla dubloilla sen aikaa kun teen omat aamutoimet, syön itse puuroni ja siivoan keittiön. Puen pojalle vaatteet ylle ja hän on innolla lähdössä ulos. Mennään hetkeksi keinumaan sitten laitan pojan rattaiiin ja lähdemme kauppareissulle. Tulomatkalla kaupasta poika nukahtaa rattaisiin ja jätän hänet ulos nukkumaan. Sillävälin ehdin tehdä itselleni lounaan, syödä, siivota keittiön, järjestellä kotia ja tehdä pientä siivousta. Poika herää iloisena päiväunilta. Vaihan vaipan ja laitan hänelle lounaan. Ruoka maistuu taas hyvin ja ruoan jälkeen tissimaitoa taas sohvalla. Päivällä lähdetään perhekerhoon ja pakkaan välipalaa mukaan. Kerhossa kaikki menee hyvin ja poika viihtyy. Välipala maistuu leikkien lomassa. Kotiin lähdetään kun toiset päiväunet lähestyvät ja poika nukahtaakin kotimatkalla rattaisiin. Ehdin pojan unien aikaan juoda rauhassa kahvit, tehdä itselleni ja miehelle päivällistä, siivota keittiön, laittaa pesukoneen pyörimään ja kääriä pyykkejä kaappiin. Poika herää taas tyytyviäisenä ja jäämme hetkeksi ulos nurmikolle tutkimaan luonnonn ihmeitä. Hetken päästä sisälle ja poika syö päivällisen hyvällä ruokahalulla ja sen jälkeen tissimaitoa. Leikimme lattialla hassutteluleikkiä ja tutkimme leluja. Kahdeksan maissa vien pojan iltakylpyyn ja kuivaus sekä yövaatteiden pukeminen sujuu ilman itkua. Iltapuuro maistuu taas ja hampaiden pesun jälkeen vien pojan sänkyyn. Otamme unirätin kainaloon. Imetän hetken ja sen jälkeen laulan unilaulun. Poika nukahtaa nopeasti ja nukkuu hyvin koko yön aamuun saakka (toiveajattelua...). Saan illalla rauhassa järjestää kotia, siivota keittön ja katsella telkkaria.


Tuollainen päivä sattuu ehkä kerran kahdessa viikossa. Huono äiti tunnen olevani kun kaikki menee juuri päinvastoin. Yleensä päivät on jotain siltä väliltä.
 
Mulla hyvä äiti -kokemus liittyy munakastikkeen tekoon. Joo, luitte oikein, se valkokastike, johon tulee pilkottua kananmunaa. Ja en siis yhtään ymmärrä miksi.

Tai ehkä se on hyvä emäntä -kokemus. Joskus en erota niitä.
 
Tai sitten voisi olla hyvä äiti, jos lapsi on kiukutellat, parkunut ja raivonnut koko päivän, kieltäytynyt päikkäreistä, huutanut äidilleen, että suksi kuuseen... ja on silti selvinnyt menemättä itse tuohon mukaan ;)
 
No joo myönnetään, että ehkä tuossa oli pientä liioittelua. Ei tuommoista päivää taida oikeastaan koskaan olla. Aina päivään kuuluu jotain kitinää tai muuta vastoinkäymistä. Mutta voihan sitä unelmoida.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No joo myönnetään, että ehkä tuossa oli pientä liioittelua. Ei tuommoista päivää taida oikeastaan koskaan olla. Aina päivään kuuluu jotain kitinää tai muuta vastoinkäymistä. Mutta voihan sitä unelmoida.

Aika pelottavaa oikeastaan, tai ahdistavaa. Miksi pitää unelmoida yhdestä täydellisestä päivästä kun voisi tykätä jokaisen päivän yhdestä hyvästä hetkestä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Toisilla on helppoa kun lapsi nukkuu kahdet noin pitkät päiväunet :) Meillä ei nukuta läheskään noin paljon :D

Meilläkin nukkui pienempänä vain 30 min kerrallaan. Siinä sitten mietti, että käviskö suihkussa vai tekiskö ruokaa vai siivoisko. Nyt tilanne vähän parempi ja nukkuu kerrallaan tunnin tai puolitoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Ap, entäs se sun mies? Mihin se unohtui? Ei taida saada juurikaan huomiota sulta?

No mä keskityin tuossa vain äitiyteen. Kyllä se saa huomiota. Nyt on vaan koko ajan töissä kun on kiireinen aika, joten ehkä siksi ajattelin että olis kuitenkin tuonakin päivänä töissä.
 
Mulle taas hyvä-äiti olo tulee siitä kun poika turvaa pelkonsa minuun. Halaa muutenvaan kun kulkee ohi, ottaa kädestä, antaa pusun, hymyilee, nauraa ja uskaltaa näyttää kiukkunsa pelkäämättä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Eli olet hyvä äiti kun molemmilla on hyvä päivä ja palaset loksahtaa kohdilleen?

joo siltä tuntuu. sitten jos on oikein huono päivä ja kotona kaaos, vauva ei suostu nukkumaan tai syömään ja itsekään en ehdi syödä kunnolla niin kyllä siinä hyvän äidin tuntemukset karisee. Silloin tuntuu että olen maailman huonoin äiti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rice:
Mulle taas hyvä-äiti olo tulee siitä kun poika turvaa pelkonsa minuun. Halaa muutenvaan kun kulkee ohi, ottaa kädestä, antaa pusun, hymyilee, nauraa ja uskaltaa näyttää kiukkunsa pelkäämättä.

Minulla ihan sama juttu, ihana pieni ihminen tulee kesken kaiken touhujen halaamaan ja antaa nykyään pusunkin, tosin vain pyydettäessä :D Ne arjen pienet hetket on ihanimpia, niiden avulla jaksaa huonommatkin päivät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No joo myönnetään, että ehkä tuossa oli pientä liioittelua. Ei tuommoista päivää taida oikeastaan koskaan olla. Aina päivään kuuluu jotain kitinää tai muuta vastoinkäymistä. Mutta voihan sitä unelmoida.

Aika pelottavaa oikeastaan, tai ahdistavaa. Miksi pitää unelmoida yhdestä täydellisestä päivästä kun voisi tykätä jokaisen päivän yhdestä hyvästä hetkestä?

niin no joo... onhan se noinkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No joo myönnetään, että ehkä tuossa oli pientä liioittelua. Ei tuommoista päivää taida oikeastaan koskaan olla. Aina päivään kuuluu jotain kitinää tai muuta vastoinkäymistä. Mutta voihan sitä unelmoida.

Aika pelottavaa oikeastaan, tai ahdistavaa. Miksi pitää unelmoida yhdestä täydellisestä päivästä kun voisi tykätä jokaisen päivän yhdestä hyvästä hetkestä?

niin no joo... onhan se noinkin.

Älä vaadi niin paljon itseltä ja päivältä, ainakaan täydellistä täydellisyyttä. Sellaista on aika vaikea saavuttaa etkä sitten ole koskaan tyytyväinen. Rentoudu vähän ja yritä etsiä niitä pieniä hyviä hetkiä enemmän. Ei ole helppoa, tiedän kun itsekin joskus olin ihan liian tiukka asioista. Mutta onnistuu kyllä =)
 
Muistapa sellainenkin asia, että tuo on vasta alkua äitiydessä. Äitiys ei lakkaa olemasta, vaikka lapsi vieroittuu rinnoilta ja katkoo napanuoraansa pikkuhiljaa enempi ja enempi. Pienet lapset, pienet murheet, sanoo vanha kansa ja tietää kyllä mistä puhuu. Äitoydessä pitää oppia sietämään huonouden ja syyllisyydentunnetta. Onni koostuu pienistä hetkistä. Minulla on 10-vuotias tyttö, jolla esimurkkuikä kurkistelee silloin tällöin elämässä jo.. viikonloppu oli pelkkää taistelua ja olimme tosi väsyneitä miehen kanssa. Mutta sitten eilen illalla kun menimme ravintolaan syömään niin lapsi olikin hurmaavaa seuraa myös meidän mielestämme. Pieni hetki ja taas elämä kirkastui ja tuntui hyvältä ohjata tuota ihmisenalkua elämässään eteen päin. Keskeneräisiä kun olemme me vanhemmatkin vielä niin miksi odottaa pieneltä liikoja?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja Rice:
Mulle taas hyvä-äiti olo tulee siitä kun poika turvaa pelkonsa minuun. Halaa muutenvaan kun kulkee ohi, ottaa kädestä, antaa pusun, hymyilee, nauraa ja uskaltaa näyttää kiukkunsa pelkäämättä.

Minulla ihan sama juttu, ihana pieni ihminen tulee kesken kaiken touhujen halaamaan ja antaa nykyään pusunkin, tosin vain pyydettäessä :D Ne arjen pienet hetket on ihanimpia, niiden avulla jaksaa huonommatkin päivät.

:heart: :)
 
Yksi viimeisimpiä hyvä-äiti hetkiä oli kun esikoinen töllöili sängyssään ja sanoin kaiken kärsineellä äänellä hänelle "Pyry rakas" ja huokailin loppuun. poika vastasi iloisella äänellä takaisin "äiti rakas kulta" ja nauraa hihittää päälle :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja myö:
Nää on niin suloisia nää ekan lapsen äidit :). Olin itsekin samanlainen.

Nyt sanot rivienvälistä, että vain monen lapsen äiti kasvaa henkisesti paremmaksi. Minä olen yhden lapsen äiti ja silti minäkin olen kasvanut äitiyden myötä, vaikka minulla on ollut vain se esikoinen eli eka lapsi kasvattamassa minua äidiksi.
 

Uusimmat

Yhteistyössä