yksinäinen äiti

[miu--]

Hei

- Päätin kirjoittaa viimeinkin tänne, ja hieman purkaa hartioiltani painoa..
Olen parikymppinen 8kk ikäisen pojan äiti ja avoliitossa mieheni kanssa. Päällisinpuolin hyvinkin onnellinen perhe Ongelmani on nyt vain se että tunnen olevani hyvin yksinäinen. Mieheni on paljon töissä ja vapaa-ajalla hänellä on paljon harrastuksia tai muita menoja. Itse en niinkään koskaan pääse mihinkään yksin, ja olenkin ihan sujut sen kanssa että poika kulkee matkassa missä vain. Viimeaikoina kuitenkin olen itkeskellyt todella paljon ja ollut alakuloinen. Tunnen olevani niin yksin vaikka minulla on ihana poika ja mies... haluaisin harrastaa pojan kanssa, mutta mieheni sanoo että pitää säästää rahaa. Hän saa kuluttaa rahaa omiin juttuihin, ja minun pitää säästää pienistä tuista jotka saan. pelkään että minusta tulee katkera, ja se pilaa suhteemme olen puhunut miehelleni, mutta se ei vaikuta mitään.

Joskus on huonoja päiviä, enkä jaksa siivota tai olla muuten hehkeänä. Niin saan sitä vain sanomista kun koti on epäjärjestyksessä. Pojan jaksan hoitaa hyvin, siitä ei ole kysymys.

Vanhempani asuvat kaukana, paljon soitellaan ja he yrittävät olla avuksi parhaansa mukaan. Appivanhemmat ovat myös paljon avuksi, vaikkakin kovin kiireisiä aina.

 

[lapsilauma]

miehelläsi on asenneongelma, kuten varmaan 75%:lla... Se on ikävää =( Jos keskustelut ei auta, etkä jaksa loppuelämääsi tämänkaltaisena elää niin ei ole kuin yksi vaihtoehto =/ Nimim. Vaihtamalla parani 1000%

 

["viivi"]

Tiedän tunteen kun päivisin yksin lapsien kanssa. Omat ystävät ja sukulaiset asuvat n. 250km päässä. Muutin noin vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja täältä ei ole löytynyt kuin pari kaveria joiden kanssa ei kuitenkaan niin usein soittele tai näe. Jotenkin kaipaan päivisin vaikka sitä ulkoilu kaveria tai ihan kahvittelemaan yms.. Mistäpäin AP olet? Niin ja itsekkin parikymppinen.

 

["psj"]

Ensin varmaan ois hyvä saada mies ymmärtämään, että kaipaat seuraa iltaisin. Entä voisitko käydä päivisin jossain avoimessa kerhossa tms. lapsen kanssa? Kesäaikaan niitä ei kyllä varmaan niinkään ole, mutta ehkä jotain puistotapahtumaan tai jotain löytyis? Sieltä löytyis ainakin samassa elämäntilanteessa olevia, kunhan vaan rohkenet reilusti lähestyä muita äitejä.

 

["Mä"]

kyllä kaipaan aikuista seuraa,vaikka nautin myös lapsen kanssa olosta.Onko lähistöllä puistoja? poikasi alkaa olla sen ikäinen,että viihtyy keinussa ja hiekkalaatikolla ja itse voisit hyvinkin saada juttuseuraa muista vanhemmista.Nyt taitavat olla jokapaikassa nuo kerhot kesätauolla,mutta syksyllä menkää ihmeessä mukaan,jos lähistöllä on esim. avoimia päiväkoteja,seurakunnankerhoja,mammakahviloita tms. Ja alatte myös haluamasi harrastuksen,muskari esim. on tosi kiva.

 

[miu--]

En kuitenkaan haluaisi luovuttaa meidän suhteessa näin helpolla.. Enkä ainakaan vielä pidä eroa vaihtoehtona. Sulla on käynyt tuuri kun vaihtamalla parani

Minullakin ystävät toisaalla, pari kyllä löytyy täältä mutta en voi kokoajan heihinkään ripustautua. Samaa itsekin kaipaisin, aikuista juttukaveria ja ulkoilukaveria. Olen itse rovaniemeltä.

Mieheni on joskus melko epäreilu minua kohtaa, ja ajattelee minun lomailevan kotona. Ja siksi myös hän ei oikein ymmärrä mihin tarvitsen myös aikuista juttukaveria. Hänellähän on omat kaverit ja harrastuksien puitteissa tulleet kaverit seurana vapaa-aikana.

Pitäisi kyllä rohkaista itseni ja lähteä muiden ihmisten ilmoille.

 

["Mä"]

rohkaise mielesi,viihdytte pojan kanssa paremmin,tekee teille kummallekkin hyvää saada muutakin seuraa. Ja kyllä joskus pitää saada hiukkasen omaakin aikaa,vaikka onkin kotona lapsen kanssa.Oletko kertonut miehellesi miltä sinusta tuntuu? tsemppiä.

 

[vie]

Onneksi sinulla vanhemmat henkisenä tukena. Toivottavasti asiasi helpottuvat kun lapsikin kasvaa joka päivä. Älä vielä mieti eroa.