Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

Sukula, joo voi toki jäädä pois, mutta mun alalla on sen verran vähän hommia tarjolla, että en haluaisi kesken määräaikasuuden jäädä pois koska sen jälkeen vielä varmasti hankalampi saada sijaisuuksia (pomoilla kun tapana puhua keskenään...) En varmaan aktiivisesti etsi sijaisuuksia syksylle enää, mikäli edes pieni todennäköisyys pienestä <3 eri asia jos vakkariduuneja tarjolla.
Eilen oli paneelikeskustelu ja biolapsille oma sijaissisaruustuokio. Omani ainakin tykkäsivät kovasti.

 

Meillä viimeinen palaveri toimistolla ohi ja nyt odotellaan lausuntoa postissa ja päästään oikeasti odottajiksi. Odottamaan SITÄ puhelua <3 Nyt koko homma pulkassa. Vihdoin ja viimein. Oih ja voih. Ihanaa ja jännittävää.

 

Tervehdys kaikille:wave:
Täällä olisi uusi "kasvo" liittymässä mukaan =)
Olemme mieheni kanssa aloittamassa syksyllä Priden ja sijaisvanhemmuuteen olisi tarkoitus valmentautua. Meillä on kaksi biolasta, 5 ja 7 -vuotiaat.
Innokkaana odotan mitä kaikkea valmennus tuo tullessaan. Tällä hetkellä tie, jolle olemme lähdössä tuntuu omalta ja oikealta.

Olen lueskellut teoria tietoa aiheesta, yksi asia mitä jäin miettimään, että millainen on yleensä välimatka : kuinka kaukaa/läheltä lapsi tulee sijaisperheeseen? Olen käsittänyt (voin kyllä hyvinkin olla väärässä) että samasta kunnasta lapsi ei tulisi, muttei myöskään hirveän pitkän matkan takaa, tapaamisten vuoksi.
Kertokaahan kokemuksia, millainen noin suurinpiirtein on välimatka lapsen aikaisempaan kotikuntaan?

Niin ja Peata: Onnea Odotukseen :heart:

 

Tervetuloa joukkoomme Tiuku! Ja kiitos onnen toivotuksesta <3

Minä olen ymmärtänyt, että välimatka vähän riippuu myös siitä mikä taho valmentaa. Meille nimittäin kaupungin sijaishuollosta puhuivat, että mahdollinen lapsi tulisi tästä kaupungista tai viereisistä kunnista joihin heillä on sopimus.
PeLa taas (missä me kävimme valmennuksen) sanoi, että heidän kauttaan lapsi voi tulla meille kaukaakin koska heidän toiminta-alueensa on niin laaja, ainakin tämän meidän alueen toimiston. Välimatkat voivat olla pitkiäkin, useampia satoja kilometrejä. Välimatkoissa voikin olla sitten haastetta tapaamisten suhteen... Toisaalta kiva, ettei ihan "naapurista" tule, mutta kurjaa lapsen kannalta jos välimatka on kovin pitkä.

Tsemppiä teille tulevaan prosessiin! Se onkin monisäikeinen matka itseen ja parisuhteeseenkin

 

Kiitokset vastauksesta Peata ja tsempistä =)
Teillä onkin nyt jännittäviä aikoja siellä, olen iloinen teidän puolesta. Mielenkiinnosta kysyn, minkä tyylinen on tuo loppulausunto, joka tehdään Priden lopuksi. Onko se vain tyyliin "hyväksytty" vai onko siinä kattavakin analyysi sijaisperheestä.. Mielenkiintoista=)

Me tosiaan kävimme jo tammikuussa sosiaalityöntekijän luona täyttämässä esitietolomakkeet ja keskustelemassa sijaisvanhemmuudesta. Silloin aika valmennuksen alkuun tuntui loputtoman pitkältä. Nyt kuitenkin ollaan jo kesässä ja nautiskellaan siitä. Syksyllä sitten aloitetaan tämä uusi matka, yhdessä.

 

Se loppulausunto vaikutti nimenomaan kattavalta ja analyysi perheestä kuulostaa osuvalta tulkinnalta kyseisestä nivaskasta ei siis sen tarkemmin vielä sitä nähty, mutta kouluttajat lukivat meille omia pohdintojaan meistä ja nämä päätyvät myös siihen lausuntoon. Olivat kertoneet kattavasti valmiuksistamme ja vahvuuksistamme sekä yleisesti millainen perhe olemme, taustat, elämäntilanne yms.

Tämä lausunto on sitten sijaisperhettä miettiville sosiaalityöntekijölille avainasemassa kun luonnollisesti eivät ole (kouluttajiamme lukuunottamatta) tavanneet meitä. Totesimme kouluttajillemme, että hyvin ovat oppineet matkan varrella meidät tuntemaan, kun kuulosti ihan tutulta ja omalta ne asiat, joita olivat meistä kirjoittaneet Olimme siis lausuntoon enemmän kuin tyytyväisiä!

Tiuku, minkä tahon kautta te lähdette kouluttautumaan?
Te olettekin joutuneet odottamaan jo tovin! Meillä kävi tuuri, kun alkuhaastattelun aikoihin oli alkamassa valmennus ja pääsimme sitten heti aloittamaan prosessia.

Tsemppiä odotteluun! Onneksi tosiaan kesä edessä ja sitä kautta varmasti monenlaista mukavaa Syksy tulee yllättävän nopeasti!

 

Peata: Sehän on upeaa, että loppulausunto oli enemmän kuin onnistunut ja "omannäköinen" :flower:
Me olemme lähdössä oman kotikuntamme valmennukseen, Pride järjestetään täällä kerran vuodessa. Juuri kun otimme yhteyttä oli edellinen Pride juuri loppunut. Aika valmennuksen alkuun on tosiaan tuntunut pitkältä.

Sitten heittäisin kysymyksen kaikille, eli missä vaiheessa olette kertoneet projektista läheisille? Heti päätöksen synnyttyä, ennen valmennuksen alkua tai sen aikana?

Me emme ole vielä puhuneet asiasta kuin ihan lähimmälle ystäväpariskunnalle. Vaikka päätös tehtiin jo tammikuussa, emme ole tahtoneet vielä "julkistaa" asiaa sillä valmennuksenkin alkuun oli silloin vielä 9 kk. Valmennuksen alettua sitten viimeistään haluan kertoa omille vanhemmilleni, toivon mukaan ilahtuvat meidän päätöksestämme

Entäs te joilla on lapsia ennestään, missä vaiheessa olette kertoneet lapsille mahdollisesta sijaissisaruudesta?

 

Mä vastaan kans tuohon kysymykseesi

Elikkäs meillä taisi olla niin, että pari läheistä ystävää tiesi millaiseen prosessiin olimme alkamassa kun valmennus oli aivan alussa. Kerroimme silloin myös vanhemmillemme ja omille läheisille sisaruksillemme.

Kävimme varmaan puoleen väliin asti aika hissukseen prosessiä eteenpäin ja sitten alkoi tuntumaan siltä, että kerromme pikkuhiljaa kaikille heille, jotka elämässämme ovat läheisesti tekemisissä. Rohkenimme puhua koska tämä polku tuntui kokoajan enemmän meidän jutulta ja omat ajatukset sijaisvanhemmuutta kohtaan vahvistuivat.

Näin ystävät ja läheiset ovat pystyneet valmistautumaan meidän kanssa tulevaan muutokseen tässä matkan varrella. On pystynyt avoimesti juttelemaan omista ajatuksista, joita tämä prosessi on herättänyt, mutta myös läheiset ovat jo etukäteen voineet kysellä asioita, jotka mahdollisesti askarruttavat. Kenellekkään läheiselle ei lapsen tulo sitten ole yllätys/ihmetys vaan kaikki tietävät jo odotuksestamme ja ovat kovasti mukana tässä jutussa!

Mä koen, että näin on hyvä. Sitten kun lapsi tulee, ei tarvitse käydä läheisten ja ystävien kanssa läpi niitä "perusjuttuja" sijaishuollosta jne vaan voimme kaikki yhdessä keskittyä pelkästään lapseen ja meidän uuteen elämäntilanteeseen

 

Peata; Olen aika samoilla linjoilla siis kuin sinä
Eli tuonne valmennuksen alkuun ainakin odotellaan, ennen kuin juurikaan kenellekään vielä uskalletaan kertoa.
Tosiaan haluan myös varmistella, että vielä valmennuksen aloituksenkin jälkeen polku tuntuu oikealta, meistä molemmista. Ja onhan sitä itsekkin koko ajan valmennuksen myötä viisaampi ja tietää asioista enemmän. Osaa sitten paremmin avata läheisille, millaisesta asiasta on kyse.

Minua jännittää eniten omien vanhempien reaktio, uskon kyllä että se on positiivinen, mutta silti jännittää. He ovat kuitenkin läheisesti meidän elämässä mukana ja ovat lapsillemme isovanhempia isolla Iillä:heart:

 

Hei taas ja tervetuloa TiuKu! Mitähän kaikkea tässä piti sanoa..? No ainakin se, että me odotimme lasta ensisijaisesti samasta kaupungista, mutta naapurikaupungista sitten kuitenkin tuli. Oman kaupungin valmennus siis käytiin. Tapaamiset on kyllä ihan meidän omassa kaupungissa, se oli meille kynnyskysymys, koska miehen ollessa töissä joudun hoitamaan tapaamisasiat julkisilla ja usein nuo omat lapset mukanani. (Tai siis tällä hetkellähän tapaamisia ei ole, mutta näyttäisi siltä, että nekin tässä piakkoin pyörähtävät käyntiin. ) Ja sitten sijaissisaruudesta: Lapset saivat sellaiset tehtäväkirjat, joiden kanssa käytiin läpi uuden lapsen saapumista perheeseen. Niitä on sekä kouluikäisille että alle kouluikäisille (joita meidän lapset kumpikin ovat) omansa.

Niin ja vielä sitä, että me kerroimme monelle valmennukseen lähdöstä jo etukäteen. Siinä sitten tunteet vaihteli puoleen ja toiseen koko prosessin ja kyllä ihan avoimesti kerrottiin niistä ja siitäkin, että välillä toisella oli positiivisempi tunne asiasta kun toisella ja jossain vaiheessa päinvastoin. Ja lapset myös asiasta tiesivät (kerroimme, että olemme koulutuksessa ja sitten kun se päättyy, niin JOS halutaan, niin meille voi tulla lastenkodista lapsi asumaan, sitä käsiteltiin paljonkin). Tietenkään kaikki eivät asiasta tienneet, mutta läheisimmät ystävät, vanhemmat ja osa työkavereista. Ja se oli meille ihan hyvä ratkaisu.

 

Me taas emme halua lasta samasta kaupungista (niin pieni tämä asuinkunta). Mielellään 100km säteeltä.

Saimme suosittelijan, joten täytyy toivoa, että se pistäisi vähän eloa tähän prosessiin. En kuitenkaan uskalla toivoa liikoja, odoteltu on jo yli vuosi.

 

Hei Tiuku ja muut ketjulaiset! Olen tässä innolla lukenut mielenkiintoisia kirjoituksia -niin innolla, että vielä silmät ristissä yritän vähän itsekin kommentoida. Meille on tullut ensimmäinen lahjalapsi yli 7 vuotta sitten (silloin 6kk ikäinen) ja viimeisin lainalapsi on asustellut meillä muutamia kuukausia. Biologisia lapsia meillä on 4 ja meistä on tärkeää, että heidän kanssaan jutellaan heti kun ajatus sijaisvanhemmuudesta on herännyt. Meillä lapset olivat tottuneet jo aiemmin uusiin lapsiin ja eripituisiin vierailuihin kodissamme, kun meillä ollut paljon lomalapsia ja tukilapsia, mutta sijaislapsen tuleminen on aina pysyvämpää, sitouttavampaa ja pitkäjänteisempää kuin nämä ns. vierailevat tähdet, joten on todella tärkeää että syntymälasten kanssa jutellaan asiasta ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon, jotta homma toimii. Lähisukulaisille (lähinnä omat vanhemmat) myös kerroimme heti ja se olikin hyvä, koska prosessimme eteni niin vauhdilla ja kaikki ehtivät valmistautua perhetilanteen muutokseen. Ymmärrän kuitenkin hyvin myös niitä, jotka eivät halua kovin laajasti asiasta etukäteen kertoa, koska joskus odotusprosessi kestää ja olen kuullut osan kokevan kiusallisenakin jatkuvat kyselyt lähipiiriltä; "Miten teille ei ole vielä tullut lasta? JOko jouluksi/ensi kesäksi tulee? "jne. Tämä on hyvin henkilökohtainen asia ja osa haluaa avoimesti kertoa odotuksesta, osa taas ei ja ymmärrän asian varsin hyvin - jokainen tekee oman ratkaisunsa, mikä perheelle parhaiten sopii. Sitten vielä Tiukun kysymistä välimatkoista. Meillä toinen lapsi on noin 100km päästä ja toinen omasta kunnasta, molemmat toimivat. Riippuu paljolti siitä mikä on sijoituksen ajatus. Jos kyseessä pitkäaikainen sijoitus, ei haittaa vaikka biologiset vanhemmat vähän kauempanakin, esim. meillä toinen lapsi tapaa vanhempaansa kerran kuukaudessa. Jos taas kyseessä mahdollinen palaaminen takaisin bioperheeseen, on tärkeää, että ollaan mahdollisimman lähellä, jotta tapaamisia voi olla jopa useamman kerran viikossa ja pieni lapsi ei unohda vanhempiaan ja yhteydet säilyvät tiiviinä. Pitää kirjoitella joskus paremmin ajan kanssa, sillä nyt lähden itsekin levähtämään, jotta jaksan aamulla olla virkeänä pikkupiiperöiden kanssa. Mukavaa kesän jatkoa ja aurinkoa kaikille toivoen...

 

Mukava kuulla muidenkin kokemuksia tiram! Täytyy sanoa, että meillä ei kyllä kukaan onneksi kysellyt että onko lapsesta jo tietoa, mutta itselleni oli tärkeää saada asiasta puhua ääneen. Ja tosiaan, tarpeeksi ajoissa käsitellä asia lasten kanssa.

 

Kiitoksia kaikille vastauksista, mukava lukea muiden kokemuksia=)

Meillä on tarkoitus kertoa valmennuksesta viikonloppuna, kun käydään minun kotikonnuilla.
Valmennuksen alkuun enää pari viikkoa. Asia on ollut pinnalla ja paljon ollaan nyt miehen kanssa juteltu asiasta ja etsiskelty tietoa. Olisiko teillä antaa mitään kirja yms. vinkkejä sijaisvanhemmuuteen liittyen?
Dokumentin, ikuisesti sinun katsoimme.

 

Jyväskylän kaupunki: Sosiaalipalvelut: Linkkejä ja vinkkejä tuon linkin takaa löytyy lista aihetta käsittelevistä kirjoista Tiuku. Itse olen lukenut noista "Kohdakkain" ja "Terveisiä sijaisperheestä". Olen ollut mieheni kanssa jo useamman vuoden sijaisvanhempana ja nuo antoivat hyvin keskustelunaiheita. Kumpikin oli hyviä ja suosittelen lämpimästi niiden lukemista. Niiden kautta sai tunteen vertaistuesta, sitä kun tässä hommassa ei aina muuten ole helppoa saada vaitiolovelvollisuuksineen yms. Etenkin kun nettikeskustelut ovat lähes poikkeuksetta täynnä provoviestejä, jolloin niiden kautta ei vertaistukea kyllä tule juuri lainkaan. Iloa ja onnea valmennukseen ja koko prosessiin!

 

Kaunis kiitos sinulle, tuue =)

 

Hei!
Ilmoittaudun mukaan uutena ryhmäläisenä.
Meillä alkaa Pride valmennus toivottavasti elokuussa. Ensin on tapaaminen ja kurssille hyväksyminen kotikäynnin muodossa meillä kotona. Ollaan jo esitiedot lähetetty. Meillä asuu minun 3 lasta 8,12 ja 12.v. ja mieheni kanssa meillä ei yhteisiä ole eikä helpolla tule. Lapsettomuus tutkimukset takana.
Ollaan jo useamman vuoden harkittu sijaisvanhemmuutta, mutta nyt se tuntuu oikealta. Jännittää miten selvitään kaikesta kirjallisesta ja ylipäätään hyväksytäänkö meidät koulutukseen. Ollaan Kaupungin kautta ja toiveissa pieni lapsi/sisarukset. Maalla asutaan ja kotieläimiä pihassa. Kiitos kirja vinkeistä, taidan minäkin mennä katselemaan josko kirjastosta löytyis jotain kivaa lainattavaa esim. näitä kirjoja.
Ollaan tukiperheenä jo oltu pian kaksi vuotta kahdelle eri perheelle.

 

Tervetuloa Mutsikka81 :wave:
Jokos teillä on kotikäynti takanapäin? Kuinka sujui?
Itse jännitin kotikäyntiä ihan mahdottomasti, jälkikäteen mietittynä ihan turhaan hermoilin. =)

 

Hellurei pitkästä aikaa ja tervetuloa joukkoon mutsikka81!

Meidän tämän hetkisiä kuulumisia matkalta sijaisvanhemmaksi:

Meidän lausunto ei olekaan vielä valmis, sosiaalityöntekijän kiireestä ja lomasta johtuen. Virallisesti olemme siis odottajia vasta kun olemme saaneet lausunnon allekirjoitettavaksi ja lähettäneet sen takaisin Pelalle. Sitten pääsemme ns. odotuslistalle.
Hetki siis menee ennenkuin prosessimme saadaan päätökseen... Kovin meinaa itsellä olla malttamattomuutta ja harmitti kieltämättä kun lausunto ei valmistunutkaan (lupauksesta huolimatta) ennen sossun kesälomaa. Odottelua odottelua..sitähän tämä tällä hetkellä on..
Kesäloma menikin aikalailla miettimättä näitä asioita, nauttien kesästä ja ystävistä!

Mitäs teille muille kuuluu?

 

Peata Meille kävi samalla tavalla silloin, olisi voitu valmistua Pridestä jo kesäkuussa, mutta kaikki oli valmista vasta elokuussa. Silloin se harmitti, kuten myös odottaminen sen jälkeen, kun tietoa meidän valmistumisesta ei ollutkaan sijoittajalla, kun tammikuussa soitin.. Kuitenkin näin jälkeenpäin ajatellen uskon siihen, että se oikea lapsi tulee silloin kun on tarkoitettu, aikaan ei pysty itse vaikuttamaan

 

Sharlin, ai teilläkin! Aluksi harmitti muakin tosi paljon prosessin päätökseen viemisen viivästyminen mutta alkupettymyksen jälkeen ajatukset ovat kääntyneet positiivisemmaksi. Se oikea lapsi tulee meille heti kun sen aika on, uskon näin. Eikä kyseinen "takapakki" vie meitä kauemmaksi tulevasta lapsesta <3. Nyt vain malttia ja iloista mieltä niin odotusaikakin sujuu joutusammin

 

Meille ei oo vielä soitettu koska tulevat sossusta tekemään kotikäynnin. Sillai jännittää, mut on meillä tässä muutamassa vuodessa ollut jo kaks kotikäyntiä kun tukilapsia on tullut tutustumaan. Kyllä se varmasti hyvin mnee tulisivat vaan jo ja pääsis pride kurssin alkuun pian. Onkohan epärealistista ajatella että ens kesänä meillä vois olla jo lahjalapsi kotona?!? Kesä on mennyt nopeasti ja lapset jo aloitti koulunkin eilen.
Onko teillä ollut jo kotikäynti vaiheessa oma huone osoittaa lapselle vai voiko se olla esim. työn alla. Meillä on "työhuone" "leikkihuone" josta sitten muokkaamme lapselle oman kun tiedämme tarviiko pinnasänkyä tai isompaa ja mitö kaikkee muuta.
Mitä ootte hommanneet etukäteen? saako laspen mukana mitään esim. rattaita tms...
kaikkee kysymyksiä pyörii mielessä vaikka se onkin vielä tosi aikaista.

 

Heippa! Kesälomat lähes ohi ja maanantaina alkaa arki esikoisen kouluineen kaikkineen.

Meillä on tirppana ollut nyt puolisen vuotta ja on kotiutunut oikein hyvin. Tapaamiset rullaa vaihtelevasti, silloin kun niitä on, ne menevät loistavasti. Kesän reissut menivät ihan yli odotusten, ei mitään ongelmia. Väsyneitä toki oltiin, kun vieraissa paikoissa piti herätä kukonlaulun aikaan, vaikka muuta perhettä olisi vielä nukuttanut. Nautimme nyt viimeisistä lomapäivistä lämpimissä tunnelmissa

mutsikka: Ei tarvitse olla omaa huonetta ollenkaan, ainakaan meidän kaupunki ei sellaista vaadi, tosin pieni lapsi on hiukan eri asia kun vaikkapa kouluikäinen tai teini. Tässä voi toki olla paikkakuntakohtaista vaihtelua. Meilläkin on "tyttöjen huone" ja "poikien huone" ja se riittää. Toki pikkuinen nukkuu meidän kanssa vielä, kun ikää on vasta pari vuotta. Ja tosiaan, meidän koti ei ole neliömäärältään suurensuuri (4h+k) ja kaksikin lasta lisää olisi ollut ok, siis kahta odotettiin, mutta yksi sitten vain tuli. Eli olemme nyt kolmilapsinen perhe.

Tavaroista, "meidän" lapsen mukana tuli vain vaatteet jotka oli päällä ja muutama vaihtovaatekerta, sekä leluja, ei mitään muuta, mutta se riippuu hirveästi lapsesta. Lapsen muuton jälkeen rynnättiin ostamaan nokkamukit, lisää lakanoita ja vaikka mitä, joita ei oltu osattu ottaa huomioon. Pinnasänky, turvaistuin ja syöttötuoli oltiin valmiiksi ostettu ja muutamia vaatteita.

 

Meillä on nyt yhden tukilapsen sijaan kolme tukilasta ja lisäksi yhden lapsen verran muunlaista tukitoimintaa. Viikonloput alkavat olla siis täynnä.

Sijoitusta edelleen toivotaan ja odotetaan. Ehkä ensivuonna sitten.

 

Heips:wave:
Kuulisin mielelläni kokemuksia siitä kuinka moni on jäänyt töistä hoitovapaalle/ pois töistä. Ja kuinka pitkäksi ajaksi?