Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

Täälä sitä the puhelua odotellaan! Kysymys kuuluukin kuinka kauan teillä meni valmistumisen jälkeen että soittivat mahdollisesta lapsesta?! Joo joo tiedän että on niin yksilöllistä,mutta silti kyselen. Tän vuoden puolella tuskin enää soittoa tulee mut ens vuonna toivottavasti. Lisäkoulutus kiinnostais meitäkin.
 
Nuhainen: Toivottavasti lisäkoulutus tuo jotain tullessaan! Eli onko kyseessä koulutus, joka valmentaa kriisiperheeksi? Onko se minkä mittainen / tyylinen koulutus? Olen miettinytkin, miten tuo lyhytaikaisen ja pitkäaikaisen perhehoidon koulutukset eroavat toisistaan, joten olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi :)

Mutsikka: Onnea odotukseen :) Omakohtaista kokemusta ei vielä ole, mutta tuttu sijaisperhe sai soiton puolentoista kuukauden päästä "valmistumisesta".
 
Ei olla vielä koulutukseen saakka ehditty, mutta kerron toki kokemuksia kurssista :). Kurssia tai ei, sitten kun tapahtuu, tapahtuu nopeasti. Saatiin lainalapsi kriisisjoituksena. Kyllä tämä on juuri sitä mitä haluaisin tehdä jatkossakin, jos vain elämä siihen suuntaan kuljettaa. :)
 
Ihanaa kuulla Nuhainen että saitte lapsen kriisi sijoituksena. Minkä ikäinen hän on? onko toivomanne ikäinen? voiko hän olla kauankin teillä?
Meillä jäi pride porukasta hyvä henki ja mukavat pariskunnat ja ollaankin jo kerran tavattu omatoimisesti ja jatkossakin tavataan. sen lisäks meillä on facen suljettu ryhmä jossa jaamme ajatuksia kaikesta. Vertais tuki on niin tärkeää tässä asiassa.
rauhaisaa joulua teille kaikille ja onnekasta uutta vuotta 2015!
 
Hei. Pitkään tätä keskustelua jo seuranneena, päätin liittyä joukkoon. 1 vuosi pride-kurssin päättymisestä ja paperit lähtivät jo kahteen paikkaan oman alueeni lisäksi. Nyt jännittää taas mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Tämä vuosi toi kolmen biologisen seuraksi 3 tukilasta. Mutta haave kotiäitiydestä elää. Ja sitä sijoituspuhelua odotellaan. Kamala suunnitella elämää ja esim lomareissua tms pidemmälle kun ei tiedä kuinka iso perhe lomailee esim ensi kesänä. Mielelläni lukisin teidän ajatuksista ja tunteista joilla jo sijoitettu lapsi on. Onko matkalla ollut negatiivisia ajatuksia, miten niistä on päässyt yli? Entä onko kellään sijoitettu isompaa lasta 5-8 v. miten se on sujunut, mietin vaan noita tukilapsia ja sitä lasten ikävää kun ikävöivät äitiä, vaikka äiti ei aina jaksa kovin hyvin heistä huolehtia. Tulee välillä ajatus että jos tällainen lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen että miten se kiintymyssuhteen luominen onnistuu, aikaa varmasti vie. Jos jollain kokemuksia niin kertokaa. Pienemmät varmaan helpompia tässä suhteessa. Paljon onnea kaikkien odotukseen! Kuulemma hyvää kannattaa odottaa!
 
Tämä meidän kriisisijoitus oli siis sellainen lyhytaikainen, kesti viikon, vaikka oli meidät valmistettu siihen, että voi kestää pidempäänkin. Lapsi oli tosi ihana, meidän kriteereihin tosin aivan liian vanha. Lapsen kannalta tietenkin mahtavaa, että asiat lähtivät kotona selviämään ja pääsi kotiin.

Sen sijaan, nyt meiltä kysyttiin kiinnostusta omaa lasta nuoremman pitkäaikaissijoitukseen! En malta odottaa, että sosiaalitoimi soittaa uudelleen ja kertoo lisää :).
 
Kiitos. Voi, että ku taas pystyisi unohtamaan tän aiheen vähäks aikaa. Kun siitä on haaveillu jo 1,5 vuotta ja vieläkään ei pysty unohtamaan. Pitäisi keksiä jotain muuta ajateltavaa ja uskoa, että se puhelu tulee joskus, sitten kun on oikea hetki.... niin sitä nuorenakin haaveili miehestä ja luuli ettei se koskaan osu kohdalle... sitten se kuitenkin tuli, silloin kun sitä ei osannut yhtään odottaa. =)
 
Voi kun jaksaisi odottaa.... meillä loppui tukiperhe suhde yht. äkkiä perheen puolelta ja nyt olis niin sopiva hetki tulla se puhelu meille sijoitettavasta lapsesta, mutta ei se taida tulla kello kaulassa vaan sitte ku sitä vähiten odottaa.
odottavan aika on piiiiitkä...hoh...
 
Tsemppiä puhelun odottajille <3

Meillä muutama viikko loppuarviointiin ja jännittää tosissaan :|
Te, jotka olette jo käyneet Priden; Millaisella "prosentilla" teidän kursseilta perheitä on hyväksytty sijaisvanhemmiksi?
 
Olen kyllä kaikkien odottavien kanssa hengessä mukana!

Kävi nyt niin, ettei se lapsi tullutkaan meille, josta aiemmin mainitsin. Sensijaan lähiaikoina saamme lisätietoa sisaruksista, joille saattaisimme olla sopiva perhe. Saa nähdä, turhan toiveikas en uskalla olla.
 
En osaa sanoa että oliko ketään joka ei päässy läpi kurssista. Mut tiedän et kaikki ei jäänyt ainakaan heti lasta "jonottamaan" mutta oliko se heidän oma päätös vai kurssin vetäjien suositus, sitä en tiedä. Sitten oli kesällä sellainen odottavien perheiden tapaaminen, oli mukavaa tavata toisia odottajia. Ja nyt olen kuullut että osa on jo lapsen saanut. Sitä vaan miettii et pitäiskö odottaa hiljaa hissukseen vai ilmoittaa itsestään välillä etteivät unohda meitä. En tiedä kun ei haluaisi olla liian tunkeileva.
 
Tuuli-Maria: Meillä alkoi tapahtua, kun ihan reilusti soitin sosiaalityöntelijälle ja kysyin, millainen tilanne sijoitusten suhteen on ollut ja muistutin, että olemme käytettävissä.

Meille tulee tänäkeväävä alle kouluikäiset sisarukset, aikalailla 2-vuotta PRIDEn päättymisestä <3.
 
Paljon onnea Nuhainen teille koko perheelle! Ja voimia tuleviin haasteisiin. Itse myös soitin väliaikatietoja sosiaalityöntekijältä mutta masennuin lisää kun nyt kuulemma niin isoja sijoitettavia. Ja paperit lähetin taas uudelle taholle eli nyt ne ovat neljässä eri paikassa. Voi kun ei tarttis odottaa kahta vuotta. Mä toivoisin saavani lapsen ennen kesää, sitten ois äiti kotona kesän ku lapsilla lomaa koulusta. Haaveita vain.....
 
Hei kaikille!

Aika paljon lueskellut näitä palstoja ja tuntuu ettei monikaan ole valmis tarjoamaan kotia kouluikäisille, se tuntuu aika kurjalta.. Tarve kuitenkin on suuri.
Onko täällä kenenkään perheeseen sijoitettu kouluikäisiä lapsia?
 
Pinjuliinu: Se on kyllä harmillista, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Voidaan ajatella ( toisinaan paikkansakin pitää), että mitä vanhempi lapsi, sitä suuremmat vauriot ja haastavampi arki. Omat lapset voivat olla vielä sen verran pieniä (ehkä juuri itse kouluikäisiä), että ajatellaan perheen dynamiikan ja arjen sujuvuuden kannalta olevan jouhevinta, että perheeseen muuttaa alle kouluikäisiä lapsia. Kiintyminen voi olla helpompaa pieniin kuin isompiin lapsiin (ei voi tietenkään yleistää). Myös lasten kannalta ajateltuna, monesti toivotaan, että koululaisen ei tarvitsisi vaihtaa koulua, mikä voi tulla perhesijoituksen tielle, sillä perheitä ei välttämättä ole lähellä tarjolla tai perheet eivät halua asua aivan bioperheen naapurissa.

Tiedän kuitenkin useampia perheitä, joille on sijoitettu niin ala- kuin yläkoululaisiakin ja lähipiirissäni on perhe, joka nyt harkitsee aloittavansa koulutuksen ja ryhtyvänsä nimenomaan kouluikäisille perheeksi. Valitettavasti kaikki lapset eivät ole sellaisessa kunnossa, että heitä pystyisi perheeseen sijoittamaan. :/
 
Nuhainen: Tiedostan varsin hyvin mainitsemasi asiat, se on selvä. Toki se voi olla haastavampaa isomman lapsen kanssa. On myös paljon lapsettomia tai hieman vanhempia joilla olisi siinä mielessä mahdollista hoitaa isompaakin lasta. Mutta joo.. jotenkin vaan tuntuu harmilliselta, että pääasiassa toivotaan 0-2 vuotiaita.
Olisi vaan ihana kuulla kokemuksia heiltä joille on sijoitettu kouluikäisiä :)

Olemme itse vasta aivan alkutaipaleella, ja valmiita isommankin lapsen hoitamiseen joten siksi kyselen :)
 
Meillä tosiaan syynä se omien lasten ikä. Eli kurssilla suosittelivat, että sijoitettu olisi nuorin, niin sanotusti vauva tulee taloon. Siksi me odotamme alle 4 vuotiasta, tietysti en tiedä jos on esim kyse sisaruksista, että voisivatko he ehdottaa meille esim 3 ja 6 vuotiaita sisaruksia. Meillä kuopus 5 v ja kaksi isompaa koululaista.
 
Nuhainen: Hieno juttu, Onnea matkalle :heart:

Hui, olipas meillä loppukeskustelu..
Meidät hyväksyttiin ja loppuun tulikin jo lapsiehdotus. Aikamoinen yllätys, oltiin varauduttu odottamaan pitkäänkin. Nyt on pää vielä vähän pyörällä..
 
  • Tykkää
Reactions: Pinjuliinu
Onpas Tiukulla jännät paikat :), ihana kun ei tarvinnut odottaa pitkään :).

Täällä nyt kovasti mietinnässä, miten teemme jatkossa tukilasten kanssa, täytyykö lopettaa koko touhu, vai saadaanko aika ja tilat taipumaan...
 
Jos ei mene niinkuin stömsössä niin ei mene.

Ei toteudu sijoitus ja töihin on palattava, joten tukiperhehommatkin loppuu.

Kyllä elämä tuntuu ihan sanoinkuvailemattoman epäreilulta.

Toivotan muille hirveästi tsemppiä ja onnea sijaisperhetaipaleella.

En osaa sanoa, milloin asia on meille taas ajankohtainen, jos koskaan.
 
Hei!

Olen aktiivisesti lukenut kirjoituksia mutta oma kirjoittaminen on jäänyt kun pitää kirjautua sisään. Tämä kuitenkin on sen verran "elävä" paikka että mielellään pitäisi osaltaan paikan aktiivisena (täällä kun kirjoittelu on kuitenkin ollut ystävällistä vrt esim. suomi24 palsta)

Me toimimme siis juuri tuollaisen koululaisena sijoitetun sijaisperheenä, niin ja olemme myös tukiperheenä, kahdenkin perheen lapsille (lapset eivät samaan aikaan koskaan ole) ja näitä "itsetehtyjäkin" meillä on.

Nuhainen, olen kovasti pahoillani puolestasi että sijoittaminen on takkuillut vaikka teidän esimerkin kautta onkin helpompi tiedostaa että tälläistä tämä usein on.

On siis kovin yleistä että sijaisperhe alustavasti lupautuu sijaisvanhemmaksi lapselle "koko elämäksi" ja asennoituu lapsen tuloon, mutta sitten tapahtuukin jotain että sijoitusta ei tapahdu. Kyse ei useinkaan ole siitä että joku ei hoitaisi hommiaan vaan esim. lapsen lähipiiristä löytyykin joku läheinen joka alkaa sijaisperheeksi tai perheeseen sijoittaminen ei olekaan mahdollista tai lapselle ilmenee eläinallergia (ja sij.perheessä on lemmikkejä).

En tietysti osaa mitään lukuja sanoa mutta jo oman perheen ja muutaman tutun perheen perusteella USEIN käy niin. Se tekee tämän työn/elämäntavan haastelliseksi, pitäisi olla valmis ottamaan muutaman viikon/kuukauden sisällä lapsi tai toistaalta voi mennä vuosia ja ketään ei tule.

Miksi Nuhainen ette jatka tukiperheenä?

Pinjuliinu, meillä siis tosiaan on tuollainen teini-ikäinen, sijoitettiin meille suurinpiirtein 10-kesäisenä. Onhan siinä omat haasteena, juurikin se että lapseen kiintyminen on erilaista kun sellaista hoivaamista ja sylittelyä ei ole samoin kun pienen kanssa.

Isommat eivät myöskään ole samalla tavalla söpösiä ja höpsöjä vaan heillä on jo omat tavat ja jutut. Joidenkin haasteiden kanssa voi olla vaikeaa, esim. jos lapsi on tottunut että saa tehdä mitä haluaa, on aika vaikeaa isommalle opettaa sääntöjä.

Mutta onhan niitä kivojakin juttuja, lapsen kanssa jutella ja keskustella, voi tehdä asioita eikä tarvitse "pestä peppuja". Aina ei tarvitse veikkailla mikä on lapsen parasta vaan lapsi osaa jo itse sanoa haluaako tavata kummeja ja mummeja kuinka usein jne. Voi myös ajatella niin että jos lapsi olisikin superhankala niin häntä ei tarvitse hoitaa 18/21 vuotta vaan kenties 5 vuotta tai 3, se voi helpottaa jos murrosikä on kovin vaikea.

Me käytiin pride joskus 5 vuotta sitten, pidin myös koulutusta hyvänä vaikka meidän perheen aikuisilla on molemmilla koulutus joka tukee tätä työtä. Olen superiloinen että meillä mies on tässä touhussa myös mukana, niin henkisesti kun fyysisesti. Saunassa usein käydään läpi lapsen asioita ja siellä voi purkaa myös omaa turhautumista ja toinen ymmärtää (eikä riko vaitiolovelvollisuutta) puoliso myös hoitaa samalla tavalla lapsen asioita ja viettää hänen kanssaan aikaa vaikka päävastuu ehkä minulla onkin.

Käytiin myös tuo lyhytaik.sijaisperh. koulutus jossain vaiheessa, mutta sitä työtä ei olla tehty, tosin yhtenä kesänä oli sisarukset "kriisisijoituksena" meillä ja jäimme sitten heille tukiperheeksi.

Miten teidän muiden puolisot ovat sopeutuneet ajatukseen sijaisperheenä olosta?

Oletteko aloittaneet suoraan sijaisperheenä vai ensin tukiperheenä?
 
Tukiperheenä emme jatka, koska työni luonne on sellainen, ettei se mahdollista ole.

Toki mekin tiesimme, ettei sijoitus aina toteudu ja toteutuneetkin voivat päättyä erinäisistä syistä.

Koitan itse ajatella, että meidänkin aika tulee vielä jossainvaiheessa, että nyt asioiden piti vain mennä näin, syystä tai toisesta.
 

Yhteistyössä