Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

Hei Thandi, sinulle pikainen vastaus :) Yksinhuoltajaäitinä sain Priden käytyä hyvät valmiudet ja hyvän arvioinnin sijaisperheenä toimimiseen. Meillä Pridessa myös toinen yhden vanhemman perheestä ja tehtävissä on nimenomaan myös vaihtoehtoiset kysymykset parisuhteettomille ;).
 
Olen etsinyt kauan tälläistä keskustelupalstaa joka koskee sijaisvanhemmuutta. Me ollaan menossa ensi viikolla valmennukseen ja helmikuussa se on sitten käyty. Ouluun mennään. Ollaan lapseton pariskunta ja lapsettomuushoitojakin ollaan otettu mutta tuloksetta. Nyt sitten aloitetaan pride valmennus. Toiveena olisi saada pienen pieni lapsi. Saisi tuoksutella vauvan tuoksua. Olen niin onnellinen ja fiilikset on hyvät! :)
 
Liinu72 hyvä tietää!

Mulla on ensimmäinen tapaaminen sosiaalityöntekijöiden kanssa marraskuun lopulla heidän toimistollaan. Eli hakemus hyväksyttiin, yksinhuoltajuus ei lähtökohtaisesti siis este :) Vähän jo jännittää tapaaminen, mitä siellä keskustellaan jne..
 
Tapaaminen käyty sosiaalityöntekijä-sijaisvanhempi parin kanssa. Jäi tosi hyvät fiilikset siitä, käydyt kriisit nähtiin plussatekijöinä kuten suhteellisen nuori ikä (n.30v) ja yksinhuoltajuuskaan ei este. Pride alkaa tammikuussa!
 
Heippa!
Täällä remmiin liittyy sijaisvanhemmaksi hakua käynnistelevä yh-äiti. Yhteydenottoja ollut useampaankin paikkaan ja nyt odottelen soittoja eri sossuista. Itsellä kolme muksua.
Lueskelin koko viestiketjun läpi ja hienoja sekä rankkoja kokemuksia teillä. Kiva löytää paikka, missä voi keskustella sijaisvanhemmuudesta ihan maallisella tasolla ja saada erilaisia näkemyksiä hommasta :)
 
Hienoa!! Saitteko pienen lapsen vai tuliko toivomusta vanhempi? Kuinka kauan odottelittekaan lasta priden käymisen jälkeen? Mulla on tuolla yksi hakemus täytettävänä ja muutamaa sossun soittoa odottelen. Ei ainakaan ole mua heti tyrmätty, vaikka yh olenkin :)
 
Paljon onnea Teealaura! Kerrothan kokemuksistasi, kun ehdit ja jaksat. Tosi ihanaa kuulla että sait soiton näin nopeasti ja ilmeisesti sopivan ikäisenkin! Erityisesti kiinnostaisi, miten suhde biovanhempiin on lähtenyt sujumaan. Ja tietysti, miten pikkuinen on teille kotiutunut.

Meillä on pride kohta käyty, on ollut hyvä kurssi ja tullut monia asioita käsiteltyä kurssin aikana, sekä itseensä että sijaislapseen liittyen!
 
Se sossujen alkukäynti kannattaakin käyttää hyväkseen ja kysyä kaikkea mieltään askarruttavaa kun kerran on tilaisuus tehdä se yksityisesti. Pridellakin on toki muutama kotikäynti mutta enimmäkseen ollaan ryhmässä ja joidenkin asioiden käsittely on vain helpompaa kaksin työntekijän kanssa.
Saako kysyä Riina miksi valitsit juuri sos-kylän eikä kuntaa/Pelaa?
Itse valitsimme kunnan koska toivomme nuorta ja ehkä helpompaakin sijoitettavaa kun olemme ensikertalaisia. Tosin helppoa sijoitettavaa tuskin löytyy, kun viimeeksi sos tt kunnasta mm. heitti arvioksi että noin puolet lapsista ovat 'päässeet' terapiaan (mitenköhän se toinen puolisko sitten voi...) ja yhdellä kymmenestä on päihteiden aiheuttama diagnoosi, ja diagnoosittomia siihen päälle varmaan saman verran...tämä siis 'helppojen' kunnan suoraan sijoittamien tilanne...?!
 
Mä olen ottanut yhteyttä muutamaankin eri tahoon. Tuolta sos-lapsikylästä nyt soitettiin ekaksi. Vielä en tiedä menenkö hommaan heidän vai jonkun muun kautta. Haluan selvittää rauhassa useammankin reitin päästä sijaisvanhemmaksi. Pelasta tehtiin mulle aika selväksi, että yh ei heidän kauttaan pääse sijaisvanhemmaksi. Ja sieltä lähetettiin niin vanhaa tietoa ja lehtileikettä kaikesta, että ei oikein innostanut :/ Mulla on itellä muksut 14v, 12v ja 1,8v. Ihan pientä en haluaisi, vaan mielellään ala-aste ikäisen. Kokemusta lapsista ja hoito-alan koulutus on. Kokemusta on myös haastavista omaisista.
 
Kas, en olekaan täällä käynyt pitkään aikaan!

Meillä on nyt semmoinen tilanne, että ihan kohtapuoliin olemme 5-henkinen perhe. Seuraamme liittyy ihan pian uusi pieni ihminen! Kaikki on tähän mennessä mennyt hirveän hyvin ihan kaikkinensa ja lapseen olemme todella hurmaantuneita :) uskon, että sillä selviämme sitten myös niistä mahdollisista vaikeuksistakin. Vähän kiirettä on tässä pitänyt, joissain asioissa nopeita käänteitä ja toisaalta taas hidasta ja rauhallista tutustumista kaikin puolin tiiviiseen tahtiin.

Mukavaa tätä vuotta kaikille :)
 
Olen myös yksi joka on pidempään pyöritellyt ryhtymistä sijaisvenhemmaksi miehensä kanssa.
Paljon olen lukenut, ja tämä ketju on ollut mainioa asiallisuuden vuoksi.
Kiitos siitä kaikille kirjoittaneille.

Mieltäni askarruttaa todellisten korvausten määrä.
Haaveena olisi kokonaan kotiäidiksi jääminen, jos se vaan on taloudellisesti mahdollista.
Kotiäitiys on tuttua omien lapsien ajalta, mutta nyt noista omista on jo kaksi lähtenyt pesästä.
Vielä kuitenkin jaksaisin hyvin, ikää kuitenkin vain 41v.
En ole lähdössä tähän "raha edellä" sillä kolme omaa lasta on tehnyt selväksi, ettei tässä helpolla pääse :)


Eli jos rohkenisitte kertoa summia ihan konkreettisesti ja suuntaa antavasti miksi tälläisen summan saatte?
Nuo minimi summathan on tiedossa, mutta tuttavapiirissäni ainakin kaikki saavat enemmän, syystä tai toisesta.
Oletteko hakeneet sijasivanhemmiksi kunnan vai yrityksen/yhdisyksen kautta? Miksi? Ja miten on sujunut?

Kiitoksia vastauksista etukäteen ja aurinkoisia talvipäiviä kaikille!
 
Pride-koulutus aloitettu! Tästä se lähtee. Mukana myös toinen yksinhakija. Mielenkiinnosta kyselisin, onko tämän ketjun sijaisvanhemmilla suomalaista syntyperää oleva lapsi sijoituksessa vai muuta etnistä alkuperää? Kouluttajat ensitapaamisessa jo sanoivat, että pitää huomioida, että kaikki sijoitukseen tulevat lapset eivät suomalaisia...Minkälaisia haasteita se tuo, jos lapsi toisesta kulttuurista? Itsellä halukkuus sijaisvanhemmaksi lapselle, joka etniseltä taustaltaan ei suomalainen, omatkaan lapset ei 100% suomalaisia..joten tietoa ja ymmärrystä kulttuuri-identiteetin säilyttämiseen ja rakentamiseen on...
 
Pakko vielä jatkaa. Meilläkin käytiin aika pitkää keskustelua lapsen taustoista kulttuurin ja etnisyyden osalta. Itse sanoimme, että me emme halua ryhtyä sijaisperheeksi vieraasta kulttuurista tulevalle. Siihen on yksinkertaisesti syynä se, että koemme ettei meillä olisi rahkeita ottaa selvää ja koittaa pitää lapsella mielessä oma kulttuurinsa. Ja lasta kohtaan olisi mielestäni väärin sulkea sitä pois tahtomattaan toki, vain sen takia, että itse ei ehkä jaksaisi. Ehkä jos tosiaan olisi taustaa ja kokemusta kulttuuri/etnisen identiteetin säilyttämisestä/ylläpitämisestä, se voisi tosiaan tuntua omemmalta. Tsemppiä matkaan! :)
 
  • Tykkää
Reactions: thandi
Löysin tämän ketjun hakiessani tietoa sijaisvanhemmuudesta. Mukava lukea muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia! Me olemme parhaillaan Pride-valmennuksessa ja kovasti haaveissa päästä sijaisvanhemmiksi jollekin pienelle. Olemme nuori aviopari ja perheeseemme mahtuisi uusi jäsen, sylissä olisi tilaa ja sydämessa rakkautta kotia tarvitsevalle pienelle ihmiselle. (Biologisia lapsia emme vuosien yrityksistä huolimatta ole saaneet.)

teealaura, me olemme myös lapsettomia. Olisi kiva, jos kertoilet kuulumisiasi täällä kuinka teillä lähtee sujumaan!

Mitä muut ootte olleet mieltä pridestä? Kävittekö kunnan kautta vai Pelan tai jonkun muun järjestön. Me käymme Pelan kautta ja meille sattui kyllä tosi mukavat kouluttajat. Muutenkin ihan rento ja lämmin tunnelma tapaamisissa.
 
Viimeksi muokattu:
Teilläkin taitaa teealaura, olla lapsi jo kotona! :)

Meillä on mennyt ihan ihmeen hyvin kaikki. Uusi perheenjäsen on kuin olisi meillä ollut aina! Lapsi on toki hyvin takertuva ja ihossa kiinni olisi vaikka vuorokauden ympäri, oikein ymmärrettävää kyllä, fyysisestihän tämä on tosi raskasta ja isommille lapsille toki myös, kun ovat vielä vähän sellaisia äidin kainaloisia. Ihmeempää mustasukkaisuutta ei ole ollut, huomio on onneksi riittänyt kaikille ja isommat ovat ymmärtäneet tilanteen tosi hyvin ja ottaneet "vauvan" hienosti vastaan. Onneksi on päiväuniajat ja puoliso.

Meidän mielestä Pride oli todella hyvä ja kattava paketti kaikesta aiheeseen liittyvästä. Oman kaupungin kautta kävimme, täällä suurin osa lapsista sijoitetaan juuri kaupungin systeemien kautta ja olen ymmärtänyt, että muut tahot (Pela yms) tulevat sitten kuvioon, jos lapselle on syystä tai toisesta vaikeuksia löytää perhettä.

Mitäs vielä... Me olimme valmiit miettimään myös vieraasta kulttuurista tullutta lasta vähän tapauksesta riippuen, mutta jätimme asian avoimeksi.
 
Minkäs ikäinen lapsi teille sukula saapui? Joko yhteistyöstä syntymävanhempien kanssa on jollain tasolla sovittu?

Meillä kans tähän asti ollut tosi kattava ja syvälle menevä tuo pride. Toisaalta rankkaakin (lähinnä kotitehtävät), mutta kuitenkin tosi hyvä käydä läpi ennen kaikkea tulevaa. Mielenkiintoinen matka itseen ja myös parisuhteeseen.

Mä soittelin silloin, kun tätä ryhdyimme viemään eteenpäin molempiin tahoihin eli meidän kaupungin sijaishuoltoon sekä Pelaan. Molemmissa olivat kiinnostuneita ja hyvin ottivat vastaan. Kaupungin alkuvuoden ryhmä oli jo täynnä ja seuraava sitten syksyllä.. Pelalle pääsimme peruutuspaikalle vuoden alusta. Kyselin silloin molemmista millä tavalla tahot toimivat ja miten eroavat toisistaan. Pelalta sanoivat, että heidän valttikorttinsa on palautteen mukaan ollut se, että heillä on enemmän resursseja pitää huolta perheistä myös sijoituksen jälkeen. Heiltä saa myös järjestön omaa asiantuntija-apua erilaisiin haasteisiin.

Toki ei voi yleistää, mutta kuulema kaupungilla on niin paljon sijaisperheitä ja sijoituksia, etteivät välttämättä ehdi paneutua jokaiseen perheeseen yksilöllisesti..? Ja taas Pelalla alue on niin laaja, että voi olla hyväkin, ettei lapsi tule "naapurista" ja myös se sulkee pois sen, etteikö Pelan kautta tulisi samalla tavalla sijoitukseen lapsia ja vauvoja kuin kaupungillakin (siis ei niin, että vain siksi koska lapselle olisi vaikeuksia löytää perhettä). Toimeksiannot tulevat Pelalle siis usein pienemmiltä kunnilta, jossa ei ole muuta tahoa, joka hoitaa sijoitukset. Näin minä ymmärsin.

Mutta varmasti molemmat tahot kaupunki ja muut järjestöt tekevät parhaansa ja hyvä, ettei lastenhuolto ole vain yhden organisaation harteilla.

Kuinka pian teille muuten tuli sijoitetut lapset priden jälkeen? Oletteko sukula ja teealaura hoitovapaalla töistä vai miten työkuviot järjestyi?

Mukava kuulla, että on lähtenyt hyvin sujumaan teillä sukulan perhe! :)
Jännä odottaa missä vaiheessa meidän elämä mullistuu.. ;)
 
Meille tuli alle kaksivuotias. Kaikki palaverit pidettiin jo ennen lapsen saapumista ja kohtuullisen selvillä ollaan puolin ja toisin, tässä pikkuhiljaa hioutuu nämä käytännöt ja kohta sovitaan taas jatkosta. Mielestämme ollaan onnistuttu kuuntelemaan vanhempia hyvin ja pitämään kontaktia sinne suuntaan ja sellaista palautettakin on hieman tullut :)

Varmaan vaikuttaa paljon, missäpäin asuu. Meillä on toiminut kaupungin kanssa asiat hyvin. Koulutukset toimivat myös hyvin, oltiin odotusaikanakin jo yhdessä päivän kestävässä ja sitten toisessa parin tunnin koulutuksessa ja nyt taas tuli kutsu, mutta jätämme sen nyt alkuvaiheessa väliin, kun on kaikkea muutakin. Lapsen oman sossun käynnit on sen kerran kuussa 2h, jos tarvetta niin kuulemma useammin, soitteli kyllä alkuvaiheessa ja kyseli kuulumisia ihan useasti viikossa. Työnohjaus toimii myös hyvin ja sitä saa vaikka kerran viikkoon, jos sattuu olemaan tarvetta, mutta meillä on nyt kerran kuussa tapaamiset kun ei ole mitään ongelmia :)
 
Sukula kiva kuulla hyvää palautetta kaupungin sijaishuollosta, kun sinne päin ollut ennakkoluuloja! Hienoa, että teillä on lähtenyt hyvin sujumaan niin lapsen kuin muidenkin tahojen kanssa :)

Meillä tässä lähiaikoina edessä kotikäynti sossujen puolelta, jännittää..! Samalla ilmeisesti käydään vähän läpi nuita meidän tehtäviä. Toisaalta tosi kiva päästä juttelee heille keskenään, kun nyt kaikki tapaamiset olleet ryhmätapaamisia pride ryhmässä.

Miten teillä muilla eteni priden jälkeen? Varattiinko aika loppuarviointiin ja oliko se valmennus sitten paketissa vai oliko vielä jotain muita tapaamisia?
 
Hei! En olekkaan tänne pitkään aikaan kirjoitellut. Meidän neiti on ollut meillä kohta vuoden jo. Ei ole kaduttanut, että tähän lähdettiin, lapsi on aivan ihana. Helppoa ei ole kuitenkaan ollut. Minulta saa kysellä, jos haluaa. Yritän parhaani mukaan vastata :)
 
Moi Sharlin :)

Kiinostaa kyllä kuulla sun kokemuksia, kun vasta näin alussa ollaan! Jonkin verran ollaan päästy juttelemaan muiden sijaisvanhempien kanssa juurikin koulutuksissa ja sitten tutustuttiin yhteen perheeseen tässä lähellä, joilla on ensimmäinen sijoitettu (+ pari omaa) muuttanut jo maailmalle ja nuorinkin jo teini-iässä.

Mikä sinusta on ollut kaikista vaikeinta? Tai vaikeaa ylipäätään?

Itse tässä vaiheessa koen yhteyden vanhempiin tavallaan vaikeaksi, vaikka meillä on tosi hyvät välit. Siis ajatus minulle siitä, että he ovat tekemisissä lapsensa "uuden äidin ja isän" kanssa, on tosi vaikea kestää. Tietysti on onnellinen siitä, että juuri tämä lapsi on meillä, mutta sitten on se suru siinä samalla. Tämä on asioita, johon en osannut etukäteen yhtään valmistautua!
 
Kyllä se on ehdottomasti vaikeinta se yhteydenpito biologisiin vanhempiin. Itse olen sellainen ihminen, joka haluaa helposti miellyttää kaikkia ja pelkään yhteentörmäyksiä. Vielä meidän suhteen on kaikki mennyt suht hyvin, tosin tiettyjä turvajärjestelyjä olemme joutuneet tekemään. Pieni pelko on mukana kuvioissa.
Myös lapsen käytös on ollut ajoittain haastavaa ja olen joutunut koville, mutta onneksi olen saanut työnohjausta, joka on auttanut. En tiedä olisinko selvinyt kaikista tilanteista yksin, olen todella iloinen, että puoliso on auttanut silloin, kun omat voimat ovat olleet loppu.
 

Yhteistyössä