Kiitti! Meijän sijoittaja on kunta. Toinen kouluttaja oli tämän kunnan sosiaalityöntekijä, mutta varsinaisen sijoittajatyöntekijän tapaamme vasta loppuarvioinnissa. Yritän vähän hiillostaa sitä noista odotusajoista, mutta pelkäämpä ettei se suostu mitään sanomaan.. On kyl vähän ärsyttävää, kun ei tiiä mitä voi nyt sit suunnitella, esim. kannattaako ottaa vastaan uutta työpaikkaa tai varata ulkomaanmatkaa. Vaikka toki ymmärrän, miksi se on niin.
Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat
- Viestiketjun aloittaja Sati
- Ensimmäinen viesti
Sen verran voisin kommentoida tuota odotusaikaa... "Hiillostaminen" ei periaatteessa auta, koska tänä päivänä laki vaatii ensisijaisesti perhesijoitusta lapselle ja näin ollen sosiaalityöntekijä ottaa HETI yhteyttä, kun tulee lapsi, joille juuri te olette perheenä sopivin vaihtoehto. Sossuilla ei ole lapsia ns. "jemmassa" odottelemassa, vaan kaikki lapset laitetaan "lähtöön" uuteen kotiin niin pian kuin se on lapsen kannalta parasta. Meidän ryhmäläisille on tullut soitto muutaman päivän/viikon sisällä siitä, kun lapsi on huostaanotettu. Lapsi ei mene laitokseen edes yhdeksi yöksi, jos lapselle itselle se ei ole tarpeen.
Itse kuvittelin myöskin, että tosiaan soittaminen auttaa asiaan, mutta nyt olen tosiaan ymmärtänyt, ettei niillä puheluilla ole ollut mitään merkitystä. Saimme soiton heti seuraavana päivänä, kun lapset oli päätetty huostaanottaa...
Tsemppiä odottamiseen =) Alku on ehkä pahin, mutta se tasoittuu muutaman kuukauden sisällä. Voihan olla, että puhelu tulee todella nopeaankin. Me odotimme n.5kk:tta.
Itse kuvittelin myöskin, että tosiaan soittaminen auttaa asiaan, mutta nyt olen tosiaan ymmärtänyt, ettei niillä puheluilla ole ollut mitään merkitystä. Saimme soiton heti seuraavana päivänä, kun lapset oli päätetty huostaanottaa...
Tsemppiä odottamiseen =) Alku on ehkä pahin, mutta se tasoittuu muutaman kuukauden sisällä. Voihan olla, että puhelu tulee todella nopeaankin. Me odotimme n.5kk:tta.
Itsekkin mietin, että auttaako asiaan, jos on aktiivinen ja soittelee. No, toistaiseksi olen saanut hillittyä
itseni, mutta tammikuun alussa varmaan soitan, kun lähdemme matkalle..
Juu alkuun odottaminen on kaikkein raskainta, sitä haluaisi heti ostaa kaikkia tavaroita
ja odottaa sitä puhelimen soittoa.. Itsellä helpotti, kun varattiin matka, vaikka sitäkin toki
mietittiin, että uskalletaanko varata, mutta nyt on jotain muuta mukavaa odotettavaa tilalla.
Me valmistuttiin kesäkuussa ja elokuussa oli loppukeskustelu.
itseni, mutta tammikuun alussa varmaan soitan, kun lähdemme matkalle..
Juu alkuun odottaminen on kaikkein raskainta, sitä haluaisi heti ostaa kaikkia tavaroita
ja odottaa sitä puhelimen soittoa.. Itsellä helpotti, kun varattiin matka, vaikka sitäkin toki
mietittiin, että uskalletaanko varata, mutta nyt on jotain muuta mukavaa odotettavaa tilalla.
Me valmistuttiin kesäkuussa ja elokuussa oli loppukeskustelu.
Joo, pakkohan se on vaan hyväksyä, ettei siihen odotusaikaan kukaan osaa oikein mitään varmaa sanoa. Ja uskon kyllä, että ne sitten heti ilmoittaa meille, kun sopiva lapsi ilmaantuu. Jotenkin vaan toivoisin, että se sijoittaja osaisi edes JOTAIN suuntaa antavaa sanoa siinä loppuarvioinnissa...
Haluisin kans ostella kaikkia tavaroita, ja ehkä jotain ostankin ihan vaan omaksi iloksi.
Haluisin kans ostella kaikkia tavaroita, ja ehkä jotain ostankin ihan vaan omaksi iloksi.
Ostelkaa tytöt ihan rauhassa vain =) Tieten, kun lapsen tarkkaa kokoa ei tiedä, niin vaatteita on turha ostella. Me laitoimme tytön huoneen valmiiksi, tapetoimme ja kalustimme, tietämättä vielä meidän tulokkaasta mitään =) Olimme joka tapauksessa päättäneet pitää toiveistamme kiinni.
Lapset viettävät joulun kotona. Ei varmaan tule olemaan koskaan tilanne niin, että edes keskusteltaisiin joulun vietosta muualla, kun meidän luona.
Lapset viettävät joulun kotona. Ei varmaan tule olemaan koskaan tilanne niin, että edes keskusteltaisiin joulun vietosta muualla, kun meidän luona.
Kyllähän sitä on tullut mietittyä, vaikka ei sitä varmaan voi kuvitella etukäteen, millaista se on... Ja varmaan sekin vaihtelee aika paljon eri perheissä. Tapasimme koulutuksen aikana erään sijaisäidin, jonka lapsi ei ollut vuoden aikana tavannut äitiään kertaakaan. Tosin ei tuokaan varmaan ainakaan lapsen kannalta ole kauhean toivottava tilanne. Kuinka usein teillä Joanna78 on niitä tapaamisia? Pitääkö teidän useinkin olla yhteydessä muihinkin sukulaisiin?
Mulle jäi kyllä koulutuksesta sellainen kuva, että suurin osa ajasta on kuitenkin "tavallista" lapsiperheen elämää, ja siihen toiveeseen nyt tarraudun.
Mulle jäi kyllä koulutuksesta sellainen kuva, että suurin osa ajasta on kuitenkin "tavallista" lapsiperheen elämää, ja siihen toiveeseen nyt tarraudun.
Meillä on tapaamisia kerran kuussa 2h valvotusti biovanhemman kanssa (ei siis paljoa) ja sitten kerran vkossa puhelinsoittoaika. Yhdet isovanhemmat toimii tukiperheenä kerran kuussa meille (sijaisvanhempien etu ja meille välttämätön). Muiden sukulaisten kanssa tapaamiset tulevat olemaan enemmänkin sitten kyläilymuotoisia, eli meillä kotona tapaa lapset. Aika normaalia perheenarkea olemme saaneet viettää ja näin tulee varmasti olemaan. Meitä sosiaalitoimi kuuntelee kyllä tarkoin ja jos sanomme, ettei joku asia ole lapsen edun mukainen, siihen puututaan. Meille esim. ehdotettiin joulukuun tapaamista mahdollisimman lähelle joulua. En suostunut, koska lapsi ei olisi ehtinyt "normaalisoitua" jouluun mennessä. Ja meitä uskottiin tässä...
Mutta, kuten Ksenia totesit, on TODELLA erilaisia perheitä ja sijoituksia. Meille on käynyt hyvä "tuuri" kun saamme pitää lapset melkeinpä 24/7 omanamme...
Mutta, kuten Ksenia totesit, on TODELLA erilaisia perheitä ja sijoituksia. Meille on käynyt hyvä "tuuri" kun saamme pitää lapset melkeinpä 24/7 omanamme...
Onpa täällä hiljaista...
Mua jäi jotenkin tosissaan vaivaamaan tuo Joannan edellinen kommentti. Itsehän olen siis biologisesti lapseton. Nyt joulun aikoihin nuo lapsijutut on olleet taas erityisen paljon mielessä, ja aloin miettiä että onko musta sittenkään tähän. Olenkohan tarpeeksi vahva? Kestänkö, jos omaa lasta ei koskaan tulekaan ja sijaislapsen oikeat vanhemmat yms. muut tahot muistuttavat jatkuvasti, ettei tämäkään lapsi ole omani, vaikka olisin antanut hänelle koko elämäni? En oikeesti tiiä... Laitoin kouluttajille viestiä, että halutaan vielä miettiä tätä kevään ajan ainakin.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Mua jäi jotenkin tosissaan vaivaamaan tuo Joannan edellinen kommentti. Itsehän olen siis biologisesti lapseton. Nyt joulun aikoihin nuo lapsijutut on olleet taas erityisen paljon mielessä, ja aloin miettiä että onko musta sittenkään tähän. Olenkohan tarpeeksi vahva? Kestänkö, jos omaa lasta ei koskaan tulekaan ja sijaislapsen oikeat vanhemmat yms. muut tahot muistuttavat jatkuvasti, ettei tämäkään lapsi ole omani, vaikka olisin antanut hänelle koko elämäni? En oikeesti tiiä... Laitoin kouluttajille viestiä, että halutaan vielä miettiä tätä kevään ajan ainakin.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Hyvää uutta vuotta kaikille
Me oltiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kahdestaan syömässä! Semmoinen lastenhoitajan testiajo Täällä oli mennyt kaikki oikein hyvin sillä aikaa ja lapset tykkäävät tosi paljon hoitajasta. Saatiin muutaman suosituksen perusteella oikein ihana hoitaja tänne! Ihanaa löytää ihminen, joka ei turhaan pelkää noita toisen lapsen jatkuvasti mukana kulkevia lääkkeitä, vaan lapsi on hänelle ihan yhtä tavallinen kuin toinenkin. Tämä on ollut meillä vähän ongelmana useiden sukulaisten yms kanssa, kukaan ei oikein ole uskaltanut jäädä lapsen kanssa "ilman valvontaa" kun ihan pieneksi hetkeksi ja ehkä kohdellut lasta sen vuoksi eri tavalla, ollut ylivarovainen tietyissä asioissa yms. Nyt tiedetään, että lapset ovat Pridekertojen ajan hyvissä käsissä ja varmasti tullaan sen jälkeenkin käyttämään joskus jos tarve tulee, samaa hoitajaa
Me oltiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kahdestaan syömässä! Semmoinen lastenhoitajan testiajo
Täällä oli mennyt kaikki oikein hyvin sillä aikaa ja lapset tykkäävät tosi paljon hoitajasta. Saatiin muutaman suosituksen perusteella oikein ihana hoitaja tänne! Ihanaa löytää ihminen, joka ei turhaan pelkää noita toisen lapsen jatkuvasti mukana kulkevia lääkkeitä, vaan lapsi on hänelle ihan yhtä tavallinen kuin toinenkin. Tämä on ollut meillä vähän ongelmana useiden sukulaisten yms kanssa, kukaan ei oikein ole uskaltanut jäädä lapsen kanssa "ilman valvontaa" kun ihan pieneksi hetkeksi ja ehkä kohdellut lasta sen vuoksi eri tavalla, ollut ylivarovainen tietyissä asioissa yms. Nyt tiedetään, että lapset ovat Pridekertojen ajan hyvissä käsissä ja varmasti tullaan sen jälkeenkin käyttämään joskus jos tarve tulee, samaa hoitajaa Hei taas! Alan jo päästä yli tosta joulunajan ahdistuksesta ja tulevaisuus sijaisvanhempana näyttää taas valoisalta
Tietäisikö joku kokeneempi, että milloin kotona oleva perhehoitaja katsotaan työssäkäyväksi? Eli jos saa kotona olevan perhehoitajan palkkiota, voiko tehdä esim. satunnaisia työkeikkoja ja miten ne tulot vaikuttavat palkkioon? Entä voiko opintopisteiden kertyminen jotenkin vaikuttaa, katsotaanko heti että on siirtynyt kotona olevasta perhehoitajasta opiskelevaksi perhehoitajaksi, jos käy jollain luennolla ja saa siitä merkinnän? Vai seuraako näitä edes kukaan?
Mietin näitä lähinnä teoriassa, tuskin kauheesti tulee käytyä töissä tai varsinkaan opiskeltua, jos on lapsen kanssa kotona päätoimisesti. Mutta kiinnostaa kuitenkin, kaikenlaisia tilanteita voi tulla eteen.
Tietäisikö joku kokeneempi, että milloin kotona oleva perhehoitaja katsotaan työssäkäyväksi? Eli jos saa kotona olevan perhehoitajan palkkiota, voiko tehdä esim. satunnaisia työkeikkoja ja miten ne tulot vaikuttavat palkkioon? Entä voiko opintopisteiden kertyminen jotenkin vaikuttaa, katsotaanko heti että on siirtynyt kotona olevasta perhehoitajasta opiskelevaksi perhehoitajaksi, jos käy jollain luennolla ja saa siitä merkinnän? Vai seuraako näitä edes kukaan?
Mietin näitä lähinnä teoriassa, tuskin kauheesti tulee käytyä töissä tai varsinkaan opiskeltua, jos on lapsen kanssa kotona päätoimisesti. Mutta kiinnostaa kuitenkin, kaikenlaisia tilanteita voi tulla eteen.
Ksenia, ainakin tässä minut valmentaneen kunnan monisteessa sanotaan, että kokoaikainen palkkio maksetaan kun lapsi on hoidossa kotona, eikä säännöllisessä päivähoidossa kodin ulkopuolella. Mikäli vanhempi on töissä 1-10 päivää/kk, katsotaan hoito kokoaikaiseksi, siis sijaisvanhemman kodissa. Työtulot eivät vaikuta käsittääkseni palkkioon muuten kuin verotuksen kautta.
Näistä taitaa olla eri käytäntöjä kaupungeissa. Käsittääkseni täällä on niin, että kokoaikainen palkkio samanlaisesta tilanteesta kun kotihoidontukikin tulisi, eli lapsella ei saa olla päivähoitopaikkaa, vaan hoito tapahtuu kotona. Vanhempi siis voi tehdä työkeikkaa jos toinen on sitten samaan aikaa kotona tms. Täällä tosiaan palkkio on ekan vuoden hiukan isompi ja kotonaoloa ihan velvoitetaan sinä aikana, keikoista en osaa sanoa... Ja alle kouluikäisen kanssa jos on kotona, niin saa sen pari sataa enemmän palkkiota kun jos on töissä, mutta vähemmän kun ekana vuotena. Jopas on selkeää Luulen kyllä, että se pari sataakin vaikuttaa merkittävästi siihen, voiko kotiin jäädä pidemmäksi ajaksi ja pidän hyvänä asiana että kotonaoloa arvostetaan.
Luulen kyllä, että se pari sataakin vaikuttaa merkittävästi siihen, voiko kotiin jäädä pidemmäksi ajaksi ja pidän hyvänä asiana että kotonaoloa arvostetaan.Kiitos vastauksista! Meidän sijoittaja maksaa kotona olevalle ja työssäkäyvälle/opiskelijalle eri suuruisen palkkion. Mutta hyvä tietää, että keikkoja voi tehdä kotona ollessaankin, sama sitten lienee opiskelun laita. Tuskinpa paljoa tulee töitä tehtyä, mutta esim. miehen loman aikana voisin kuvitella jonkun työkeikan tekeväni.
Täällä on nyt sitten ensimmäinen kerta Prideä takana! Ja mielenkiinnolla ja malttamattomana odotellaan seuraavaa Huh, mitä tunteiden vuoristorataa. Sitähän tässä miettii eniten, että miksi tähän ryhtyy, kun nyt on jo elämä hyvää ja täyttä, on ihana koti ja ihanat lapset, mukava työ ja kaikkea, niin miksi? No, siksi tietysti, kun vaan halutaan Ihan hullua. Halutaan se isompi perhe, ainakin yksi vielä, tai kaksi. Mukana tietysti tulee muutakin ja sitähän tässä mietitään nyt sitten, että ollaanko tarpeeksi vahvoja ihmisiä siihen. Ja se menettämisen pelko vielä, eihän se yhtäkkiä tuosta vaan sitten käy, mutta on ihan mahdollista. Ja tottakai se on hyväksyttävä! Niin voi käydä, enkä muutenkaan toivo kellekään äidille tai isälle sitä, ettei asioitansa saa kuntoon. Mutta halutaanko me ryhtyä tähän? Nyt juuri tuntuu, että halutaan.
Huh, mitä tunteiden vuoristorataa. Sitähän tässä miettii eniten, että miksi tähän ryhtyy, kun nyt on jo elämä hyvää ja täyttä, on ihana koti ja ihanat lapset, mukava työ ja kaikkea, niin miksi? No, siksi tietysti, kun vaan halutaan Ihan hullua. Halutaan se isompi perhe, ainakin yksi vielä, tai kaksi. Mukana tietysti tulee muutakin ja sitähän tässä mietitään nyt sitten, että ollaanko tarpeeksi vahvoja ihmisiä siihen. Ja se menettämisen pelko vielä, eihän se yhtäkkiä tuosta vaan sitten käy, mutta on ihan mahdollista. Ja tottakai se on hyväksyttävä! Niin voi käydä, enkä muutenkaan toivo kellekään äidille tai isälle sitä, ettei asioitansa saa kuntoon. Mutta halutaanko me ryhtyä tähän? Nyt juuri tuntuu, että halutaan.Hei!
Ilmoittaudun uudeksi kirjoittelijaksi keskusteluunne mukaan.
Perhetilanteemme on seuraavanlainen: perheeseemme kuuluu 35-vuotias isä ja 37- vuotiais äiti. Lapsia perheessämme on kolme joista kaksi biolasta (12kk ja 7 vuotta) ja esikoisemme kymmenvuotias joka on adoptoitu. Nyt olemme ottamassa uuden askeleen pride-koulutuksen kautta, joka alkaa maaliskuussa.
Itseämme aluksi ainakin kovasti kiinnostaisi kriisiperheenä toimiminen ja tästä yritikin netistä etsiä tietoa, mutta laihoin tuloksin..aiempia viestiketjuja luin läpi ja olisiko mustaruusu toiminut kriisiperheenä? Haluaisitko kertoa kokemuksiasi siitä millaista se on ollut?
Toinen juttu joka mietityttää, on tuo töihin meno? Miten pian olette palanneet töihin lapsen tulon jälkeen? Kriisiperheenä toimiminen edellyttää käsittääkseni toisen vanhemman kokoaikaista kotonaoloa, mutta tällä hetkellä olen hoitovapaalla.
Kiitokset vastauksistanne ja palaillaan
Ilmoittaudun uudeksi kirjoittelijaksi keskusteluunne mukaan.
Perhetilanteemme on seuraavanlainen: perheeseemme kuuluu 35-vuotias isä ja 37- vuotiais äiti. Lapsia perheessämme on kolme joista kaksi biolasta (12kk ja 7 vuotta) ja esikoisemme kymmenvuotias joka on adoptoitu. Nyt olemme ottamassa uuden askeleen pride-koulutuksen kautta, joka alkaa maaliskuussa.
Itseämme aluksi ainakin kovasti kiinnostaisi kriisiperheenä toimiminen ja tästä yritikin netistä etsiä tietoa, mutta laihoin tuloksin..aiempia viestiketjuja luin läpi ja olisiko mustaruusu toiminut kriisiperheenä? Haluaisitko kertoa kokemuksiasi siitä millaista se on ollut?
Toinen juttu joka mietityttää, on tuo töihin meno? Miten pian olette palanneet töihin lapsen tulon jälkeen? Kriisiperheenä toimiminen edellyttää käsittääkseni toisen vanhemman kokoaikaista kotonaoloa, mutta tällä hetkellä olen hoitovapaalla.
Kiitokset vastauksistanne ja palaillaan
Hei!
Olen lueskellut tätä ketjua parin päivän ajan ja ajattelin nyt kirjoittaa myöskin tänne. Katsotaan nyt onnistuuko...;D
Eli kävimme viimetalvena Priden. Meillä on kolme omaa lasta ja ajatus oli että meille vielä yksi tai kaksi mahtuisi ja haluaisimme antaa kodin sitä tarvitsevalle lapselle. Tarkkoja kriteerejä emme asettaneet. Aloitimme kriisiperheenä ja ensimmäinen kriisisijoitus meille tuli viime kesänä ja tämä 1-v jäi meille tukilapseksi. Nyt kolmas kriisisijoitus meneillään. Olen itse kotona nuorimmaisemme kanssa ihan kotimammana. Hän jo kohta 4-v. Isommat jo koulussa. Kriisiperheistä on kova pula ja nyt ajatus onkin että jatkammekin kriisiperheenä, ellei nyt sitten aivan "meille tarkoitetun oloinen" lapsi satu kohdalle. Pitkäaikaista sijoitusta meille ei ole vielä edes tarjottu. Kriisiperheenä toimiminen on sekä fyysisesti että henkisesti aika rankkaa. Riippuen tietysti tapauksesta. Toisaalta myös erittäin antoisaa.
On ollut mukava lukea ajatuksianne ja kokemuksianne täältä!
Olen lueskellut tätä ketjua parin päivän ajan ja ajattelin nyt kirjoittaa myöskin tänne. Katsotaan nyt onnistuuko...;D
Eli kävimme viimetalvena Priden. Meillä on kolme omaa lasta ja ajatus oli että meille vielä yksi tai kaksi mahtuisi ja haluaisimme antaa kodin sitä tarvitsevalle lapselle. Tarkkoja kriteerejä emme asettaneet. Aloitimme kriisiperheenä ja ensimmäinen kriisisijoitus meille tuli viime kesänä ja tämä 1-v jäi meille tukilapseksi. Nyt kolmas kriisisijoitus meneillään. Olen itse kotona nuorimmaisemme kanssa ihan kotimammana.
Hän jo kohta 4-v. Isommat jo koulussa. Kriisiperheistä on kova pula ja nyt ajatus onkin että jatkammekin kriisiperheenä, ellei nyt sitten aivan "meille tarkoitetun oloinen" lapsi satu kohdalle. Pitkäaikaista sijoitusta meille ei ole vielä edes tarjottu. Kriisiperheenä toimiminen on sekä fyysisesti että henkisesti aika rankkaa. Riippuen tietysti tapauksesta. Toisaalta myös erittäin antoisaa. On ollut mukava lukea ajatuksianne ja kokemuksianne täältä!
Heippa! Miten muilla menee? Meillä on valmennus puolivälissä ja nyt alkaa nämä omat ajatukset vahvistua tässä Kuukausi sitten olimme varmoja, että valmennus käydään loppuun, mutta sijaisvanhemmiksi emme ryhdy. Pelotti liikaa jotkut asiat. Nyt ne möröt on hiipuneet pois ja on ihan toiveikas olo, tää on ehdottomasti meidän tehtävä. Ja lapsetkin on asiassa mukana hienosti, paljon on heidän kanssa asiasta puhuttu, varsinkin nyt viimeiset kolme viikkoa. Pride on kyllä ehdottomasti hieno kokemus! Ja porukka on tosi kiva meillä. Tosin ryhmä meillä on tässä matkan varrella pienentynyt, kaksi pariskuntaa on jo jättänyt kesken. Näillä eväin mennään. Tästä omasta kehityksestä vielä tässä matkan varrella: Ihanaa huomata, että itseltä se kiire on nyt mennyt pois, ei ole mikään kiire kasvattaa perhettä, en ole malttamaton, vaan haluan nauttia nyt tästä elämäntilanteesta niin kauan kun sitä kestää, oli se kaksi kuukautta tai kolme vuotta. Elää se aika mahdollisimman hyvin! Ja sitten kun se aika tulee, niin olen valmis vastaanottamaan sen lapsen. Olisin valmis jo vaikka viikon päästä, mutta kiire ei ole.
Kuukausi sitten olimme varmoja, että valmennus käydään loppuun, mutta sijaisvanhemmiksi emme ryhdy. Pelotti liikaa jotkut asiat. Nyt ne möröt on hiipuneet pois ja on ihan toiveikas olo, tää on ehdottomasti meidän tehtävä. Ja lapsetkin on asiassa mukana hienosti, paljon on heidän kanssa asiasta puhuttu, varsinkin nyt viimeiset kolme viikkoa. Pride on kyllä ehdottomasti hieno kokemus! Ja porukka on tosi kiva meillä. Tosin ryhmä meillä on tässä matkan varrella pienentynyt, kaksi pariskuntaa on jo jättänyt kesken. Näillä eväin mennään. Tästä omasta kehityksestä vielä tässä matkan varrella: Ihanaa huomata, että itseltä se kiire on nyt mennyt pois, ei ole mikään kiire kasvattaa perhettä, en ole malttamaton, vaan haluan nauttia nyt tästä elämäntilanteesta niin kauan kun sitä kestää, oli se kaksi kuukautta tai kolme vuotta. Elää se aika mahdollisimman hyvin! Ja sitten kun se aika tulee, niin olen valmis vastaanottamaan sen lapsen. Olisin valmis jo vaikka viikon päästä, mutta kiire ei ole.Hiljaista on palstalla, kiva kun kerroit kuulumisia sukula
Minulla odotusvaihe menossa. Tammikuussa oli loppuarviointi ja kesäkuun alusta sanoin voivanin jäädä töistä pois. Talvella tuli uudestaan joku epäröinnin ja panikoinnin vaihe. Lähinnä mietin kuinka vaikeiksi ja kuormittaviksi suhteet biologiseen sukuun vaan voivat käydä. Luin kirjoja, katsoin dokkareita ja haastattelin kaikkia ketkä vain tiesin asiasta jotain tietäväni...
Nyt sitten on jotenkin rauhoittuneempi olo odotukseen. Ajattelen että se hetki kun soitto tulee, on se arvioinnin hetki. Kysyä kaikki mahdollinen tieto ja tehdä niiden pohjalta itselleen rehellinen päätös.
Minulla odotusvaihe menossa. Tammikuussa oli loppuarviointi ja kesäkuun alusta sanoin voivanin jäädä töistä pois. Talvella tuli uudestaan joku epäröinnin ja panikoinnin vaihe. Lähinnä mietin kuinka vaikeiksi ja kuormittaviksi suhteet biologiseen sukuun vaan voivat käydä. Luin kirjoja, katsoin dokkareita ja haastattelin kaikkia ketkä vain tiesin asiasta jotain tietäväni...
Nyt sitten on jotenkin rauhoittuneempi olo odotukseen. Ajattelen että se hetki kun soitto tulee, on se arvioinnin hetki. Kysyä kaikki mahdollinen tieto ja tehdä niiden pohjalta itselleen rehellinen päätös.
Hei!
Sellaisia kuulumisia tänne, että 3vk on nyt meillä asunut 1v 8kk lapsi. Aivan ihastuttavan lapsen olemme saaneet. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin.
Sellaisia kuulumisia tänne, että 3vk on nyt meillä asunut 1v 8kk lapsi. Aivan ihastuttavan lapsen olemme saaneet. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin.
No mutta Sharlin!!! Mun oli pakko kaivautua tänne palstoille puolen vuoden tauon jälkeen onnittelemaan sua. Halaus ja tsemityksiä! :heart: :flower:
Meillä oli adoptiohomma tauolla talvella, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa. Pitkään välttelin palstoja, nyt olen alkanut taas vähän seurailla. Nitkutellen mennään eteenpäin. Aina lämmittää kuulla, että joku pääsee "perille".
Kevätterkuin
Polkka
Meillä oli adoptiohomma tauolla talvella, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa. Pitkään välttelin palstoja, nyt olen alkanut taas vähän seurailla. Nitkutellen mennään eteenpäin. Aina lämmittää kuulla, että joku pääsee "perille".
Kevätterkuin
Polkka