Sijaissynnytys Suomessa tai ulkomailla

Minä ymmärrän sen, että asia voi tuntua loukkaavalta, mutta toisaalta moni hankkii myös adoptiolapsia, vaikka voisi itse synnyttää. Moni hankkii useamman lapsen, vaikka naapurissa saattaa olla joku lapseton tai vain yhden lapsen äiti. Esimerkkejä on lukuisia. Mielestäni sijaissynnytyksen pitäisi olla vaihtoehtoinen lapsenhankintatapa ilman, että siitä syyllistetään.

esikoisen sain clomifenhoidoilla vuosien yritysten jälkeen,kesken mennyt raskaus ns yllätysraskaus ja tämä kuopus sai alkunsa luomuna ja minkään raskauden kohdalla ei ollut hankkimisesta kyse vaan saamisesta,mutta ehkä adoptio ja sijaissynnytyksen kohdalla voisi puhua hankkimisesta.

 

esikoisen sain clomifenhoidoilla vuosien yritysten jälkeen,kesken mennyt raskaus ns yllätysraskaus ja tämä kuopus sai alkunsa luomuna ja minkään raskauden kohdalla ei ollut hankkimisesta kyse vaan saamisesta,mutta ehkä adoptio ja sijaissynnytyksen kohdalla voisi puhua hankkimisesta.

Tavallaan myös "tavallinen raskaus" on hankkimista, koska siinä kuitenkin itse yritetään asiaa edesauttaa, ei se lapsi taivaasta tule ilman omia toimenpiteitä. =)

 

Tavallaan myös "tavallinen raskaus" on hankkimista, koska siinä kuitenkin itse yritetään asiaa edesauttaa, ei se lapsi taivaasta tule ilman omia toimenpiteitä. =)

Mitä jos kokeilisit sitä hankkimisen yrittämistä, voisit pitää siitä. Ja sitä kautta häipyisi pelkosikin raskautta ja synnytystä kohtaan, kun koko sukupuolielämä ei olisi niin suuri tuntematon sinulle.

 

Mietittiin kerran kaverin kanssa, että eihän tuo olis niin vaikeaa olla sijaissynnyttäjänä (teknisesti, ei henkisesti). Hän oli kotirouvana, naimisissa. Minä sinkku, olin vuorotteluvapaalla. Ei neuvolassa tai sairaalassa kysellä kuvallisia henkilöpapereita missään vaiheessa. Minä antaisin hänen sotun eka neuvolakäynnillä, olisin siis hän. Hän vois kertoa tuttaville ja sukulaisille odottavansa adoptiolasta, taikka pitää feikkimahaa .

Sitten vaan kävisin hänenä neuvolassa, ja synnyttäisin vauvan. Sairaalasta kotiuduttuani antaisin vauvan hänelle, ja jatkaisin omaa elämääni eteenpäin. Toki hedelmöityä pitäisi, joko muumimukilla tai sitten yksityisenä inseminaationa.

Tietysti, jos töissä käy niin täytyy vähän enemmän sumplia, voisihan sitä tietysti jättäytyä sairaslomalle hyvissä ajoin (siis se, joka on raskaana) ja palata mitään puhumatta takaisin sitten, kun vauva on syntynyt.

Pitänee kehitellä ideaa ja kirjoittaa vaikka jännitysromaani

 

Tavallaan myös "tavallinen raskaus" on hankkimista, koska siinä kuitenkin itse yritetään asiaa edesauttaa, ei se lapsi taivaasta tule ilman omia toimenpiteitä. =)

niin,kyllä mä sen tiedän mutta silti en miellä tuota raskaaksi tulemista ja vauvan saamista hankkimiseksi.

 

Tavallaan myös "tavallinen raskaus" on hankkimista, koska siinä kuitenkin itse yritetään asiaa edesauttaa, ei se lapsi taivaasta tule ilman omia toimenpiteitä. =)

Raskaaksi voi hankkiutua, mutta lapsi kyllä saadaan.

 

Huhhuh mitä paskaa!On se vaan niin väärin että tollasilla idiooteilla on mahdollisuus saada lapsia ja monilla normaaleilla ihmisillä ei..Vai vielä viis lasta haluaisit tietämättä mitä lapsenhoito todellisuudessa on...Joopa joo, kuulostat ihan teiniltä

 

Huhhuh mitä paskaa!On se vaan niin väärin että tollasilla idiooteilla on mahdollisuus saada lapsia ja monilla normaaleilla ihmisillä ei..Vai vielä viis lasta haluaisit tietämättä mitä lapsenhoito todellisuudessa on...Joopa joo, kuulostat ihan teiniltä

Onko sinulla sisävessa, internet, vesijohtovettä ja sähkö kotona? Jos on niin MIKSI? Miten voit elää luksuselämää, kun samaan aikaan moni muu kärsii köyhyydessä.

Ihan naurettavaa vetää taas tuo lapsettomuus tähän. Itse en ymmärrä sitä miten muiden lapset on lapsettomilta pois? En tajua miten joku lapseton tulee valittamaan siitä jos joku miettii vaihtoehtoisia tapoja saada lapsi. Mitä se on sinulta pois jos minulla olisi sijaissynnyttäjän synnyttämä lapsi?

 

Minulle ei väsymys ole ongelma, vaan siinä raskaudessa pelottaa ihan jo kuolema ja vammautuminen, itseni ja vauvan kohdalla.

Ymmärrän tuon pelon, mutta jotenkin se on mielestäni hieman suhteeton. Suurin osa synnytyksistä menee hyvin, ja neonataalikuolleisuus on Suomessa todella vähäistä. Samoin äitejä kuolee suhteessa synnytyksien määrään erittäin vähän. Toisaalta jos vauvan kuolema tai vahingoittuminen sattuu omalle kohdalle, ei tilastot ja todennäköisyydet paljoa lohduta. Toisaalta, voihan vauva kuolla vaikka se sijaissynnyttäjä hänet synnytäisikin. Tai pahimmassa tapauksessa kuolisivat molemmat. Voisitko elää sen syyllisyyden kanssa?

Kuitenkin elämässä on pakko hyväksyä tiettyä epävarmuutta. Pakko mainita tämä klisee, mutta kuollahan voi ihan missä ja milloin tahansa, vaikket kotoa ulos astuisi. Lapsen saatuaan täytyy myös hyväksyä, että hän on erillinen olento, jota et voi pitää valjaissa siihen saakka, kunnes hän täyttää 18 vuotta. Kaikenlaisia ahdistavia ja riskialttiita tilanteita tulee kohdalle varsinkin jos lapsi on vilkas, kun hän aloittaa tutustumaan maailmaan vauvaiän jälkeen. Miten tulet toimeen tuon epävarmuuden kanssa, jos pelkkä synnytys pelottaa noin paljon? Tarkoitukseni ei ole loukata, vaan antaa ajatuksia tulevasta ajasta lapsen kanssa, siihen (ja sen rankkuuteen) kun ei voi oikein valmistautua mitenkään.

 

[QUOTE="eepu";26178015]Ymmärrän tuon pelon, mutta jotenkin se on mielestäni hieman suhteeton. Suurin osa synnytyksistä menee hyvin, ja neonataalikuolleisuus on Suomessa todella vähäistä. Samoin äitejä kuolee suhteessa synnytyksien määrään erittäin vähän. Toisaalta jos vauvan kuolema tai vahingoittuminen sattuu omalle kohdalle, ei tilastot ja todennäköisyydet paljoa lohduta. Toisaalta, voihan vauva kuolla vaikka se sijaissynnyttäjä hänet synnytäisikin. Tai pahimmassa tapauksessa kuolisivat molemmat. Voisitko elää sen syyllisyyden kanssa?

Kuitenkin elämässä on pakko hyväksyä tiettyä epävarmuutta. Pakko mainita tämä klisee, mutta kuollahan voi ihan missä ja milloin tahansa, vaikket kotoa ulos astuisi. Lapsen saatuaan täytyy myös hyväksyä, että hän on erillinen olento, jota et voi pitää valjaissa siihen saakka, kunnes hän täyttää 18 vuotta. Kaikenlaisia ahdistavia ja riskialttiita tilanteita tulee kohdalle varsinkin jos lapsi on vilkas, kun hän aloittaa tutustumaan maailmaan vauvaiän jälkeen. Miten tulet toimeen tuon epävarmuuden kanssa, jos pelkkä synnytys pelottaa noin paljon? Tarkoitukseni ei ole loukata, vaan antaa ajatuksia tulevasta ajasta lapsen kanssa, siihen (ja sen rankkuuteen) kun ei voi oikein valmistautua mitenkään.[/QUOTE]

Sijaissynnyttäjä ottaisi itse sen riskin jos suostuisi sijaissynnytykseen. Tietenkin se olisi ikävä asia jos hänelle tai vauvalle kävisi jotain. En kuitenkaan kokisi siitä syyllisyyttä, sillä enhän minä siihen olisi syyllinen.

Itse pelkään raskaudessa ja synnytyksessä juuri sitä, ettei siihen pääse itse vaikuttamaan. Omassa elämässä voi muuten yrittää vähentää riskien määrää, vaikkei se tietenkään aina auta, esimerkkinä vaikka kamala Varkauden puukotus keskellä päivää.

 

Jotenkin tuo on vastenmielinen ajatus, että haluaisit jonkun muun ottavan ne riskit puolestasi (kun et edes itse halua yrittää, eri asia, jos lasta ei voi itse saada) ja jos se menisikin mönkään, niin kuulostaa kuin ajattelisit, että no eipä voi mitään, ei ole minun syyni. Antaa todella epämiellyttävän kuvan, vaikket varmaan sellaista tarkoita, mutta sanavalintasi ovat puistattavia. Enkä vieläkään käsitä, miten mies suostuisi ikinä tekemään osaansa lapsensaamisesta tuollaisessa kuviossa.

 

[QUOTE="vieras";26178058]Jotenkin tuo on vastenmielinen ajatus, että haluaisit jonkun muun ottavan ne riskit puolestasi (kun et edes itse halua yrittää, eri asia, jos lasta ei voi itse saada) ja jos se menisikin mönkään, niin kuulostaa kuin ajattelisit, että no eipä voi mitään, ei ole minun syyni. Antaa todella epämiellyttävän kuvan, vaikket varmaan sellaista tarkoita, mutta sanavalintasi ovat puistattavia. Enkä vieläkään käsitä, miten mies suostuisi ikinä tekemään osaansa lapsensaamisesta tuollaisessa kuviossa.[/QUOTE]

Asiasta tehtäisiin kunnollinen sopimus ja mielestäni siinä ei ole mitään väärää.
Ihan yhtä lailla adoptiolapsen hakevat perheet ottavat riskejä, "entä jos lentokone putoaa, kun tullaan lapsen kanssa kotiin" ja samalla tavalla siinä on joku nainen uhrannut itsensä, jotta rikkaat länsimaiset saavat lapsen kehitysmaasta.

Se nyt vaan on niin, että jos joku suostuu sijaissynnyttäjäksi, niin hän luonnollisesti hyväksyy asiaan kuuluvat riskit. Mitä minun pitäisi silloin tehdä? Tappaa itseni jos sijaissynnyttäjä kuolisi synnytykseen? Mennä vankilaan? Kun ei asia millään lailla olisi minun syyni. Onko sinun mielestäsi lapsen isän vika jos joku ihan tavallisesti lapsen hankkinut nainen kuolee synnytykseen? Lapsen isän pitäisi tuntea koko loppuelämä asiasta syyllisyyttä, vaikka nainen oli itse halunnut raskaaksi.

 

Logiikkasi on niin kiemuraista, ettei siinä ole mahdollista pysyä kärryillä. Vaikka onhan se inhimillistä, ettei omassa toiminnaan tai ajatuksissaan näe mitään kummallista, vaikka ne ulkopuolelta vaikuttavat aivan omalaatuisilta ja jossain määrin jopa huolestuttavilta, sikäli kuin niihin spekulaatioihin liittyy muitakin ihmisiä.

 

kuka voisi auta kun minulla on synynäinen vika ei ole kutuva ..... onko kelan kokemusta eta kanatoko osta siynytys paketi ulkomailta olen minosa en kuusa hoitaman asija tamara.blomerus@hotmail.com

 

Joku aikaa sitten telkkarista tuli ohjelma sijaissynnyttämisestä. Siinä sijais äiti oli venäläinen. Ongelmaksi oli tulla saada syntynyt laspi Suomeen. Ilman passia ja viisumia ei voi tulla ja koska sijaissynnytys on kielettyä, niin kuinkas todistat lapsen olevan sinun.

 

Kyllä sektion saa ihan helpostikkin joten turha on pelätä että "joutuu" synnyttämään. Mutta ehkä kannattaisi nyt istua miettimään onko elämän reaaliteetit muutenkaan sellaisella mallilla että on viisasta niitä lapsia saada.
Paitsi että tämähän on onneksi ihan provo joten ei hätää että joku lapsiraasu oikeasti olisi joutumassa kotiin jossa hänet halutaan saapuvaksi valmiina pikku pakettina. Paketit kun voi aina palauttaa lähettäjälle...

 

onko kelän maholista kertova etä kuka on ulkomaila tehnyt pelkat hoidot minun sako postin voi laita vestijä tamara.blomerus@hotmail.com

 

Itselläni on lapsia jo 7 ja mielelläni auttaisin sijaissynnyttämällä jollekkin lapsettomalle pariskunnalle sen oman pienokaisen.
Tietenkään en haluaisi käyttää omia munasolujani,vaan koeputkihedelmöityksenä lapsi saisi alkunsa.
Hänessä(lapsessa)han ei olisi minun geenejäni, minä vain kantaisin hänet,ns."vuokraisin" kohtuni,miksei?!
Mikäli tulevat vanhemmat haluisivat minun olevan tulevaisuudessa osa heidän ja heidän lapsensa elämää,se olisi minulle ok.En nostaisi itseäni siitä pallille,"MINÄ ANNOIN HÄNET TEILLE".Höpsis,minähän olisin vain kantanut HEIDÄN lapsensa!!!
Miksei lapsellekkin voisi myöhemmin kertoa,ett joku toinen hänet kantoi,mutta hänen omat vanhempansa ovat ne ainoat ja OIKEAT?!!

Toivottavasti laki tuli voimaan ja voisin auttaa edes jotakin pariskuntaa.

 

Mua oksettaa Suomen kaltainen holhous- ja moralisointivaltio. Suomi on todella jälkeenjäänyt Junttila verrattuna muihin Pohjoismaihin ja tekisi mieli sanoa että joidenkin asioiden osalta melkeinpä jopa Eestiin ja Venäjäänkin verrattuna. Miten helv***ssä kenellekään on oikeus moralisoida toisten syitä ja keinoja! Mitä hittoa sen on väliä, jos joku haluaisi sijaissynnytksen pelkästään mukavuussyistä, sillä tärkeintä olisi se lapsi. Puhumattakaan siitä, että nykyään edes he, jotka eivät lasta muutoin voi saada, eivät saa nyt ollenkaan. Etenkin valtiossa, jossa on aivan liian vähän kansalaisia, pitäisi tällaiset idioottilait ja rajoitukset kieltää ja lisääntymisestä tehdä halukkaille mahdollisimman helppoa. Sitä paitsi sanoisin tämän lain olevan moraaliton jopa siinäkin mielessä, että se siirtää sijaisynnytykset (tai sukupuolen valinnat jne) vain muualle, myös niihin maihin joissa kaikenlaiset ongelmat ja laittomuudetkin ovat mahdollisia (kaupankäynti, pakottaminen, köyhyyden hyväksikäyttäminen jne). Eikö olisi paljon parempi, että jos joku lapsensa haluaa sijaisynnytyksen kautta (tai he jotka eivät lasta itse voi saada/olla raskaana), se olisi turvallisesti mahdollista ihan omassa kotimaassa? Sitä paitsi se raskaus ja synnyttäminen eivät tee kenestäkään äitiä tai ole edellytys hyvälle suhteelle (tämänhän jo kaikki adoptoineet, sateenkaariperheet sekä ennen tätä typerää lakia sijaisyynnytystä käyttäneet jo tietävätkin). Itse toivoisin löytäväni juuri suomalaisen sijaissynnyttäjän (aika mahdotonta?), koska haluaisin myös seurata raskautta koko ajan tai ainakin useammin kuin jos nainen asuisi ulkomailla. Tuntuisi todella epävarmalta ja pelottavalta, jos oma lapsi kasvaisi kohdussa jossain kaukana ja tuntemattomissa olosuhteissa. Samalla tietysti luulisin olevani hyödyksi ja tueksi myös lähellä asuvalle sijaissynnyttäjälle itselleen, muutoinkin kuin rahallisesti (kaikki kulut ja ehkä joku keskinäinen korvaus lain ulkopuolella). Synnyttäminen on sikäli kysymysmerkki, että ilmeisesti Suomessa lapsen joutuisi adoptoimaan. Ulkomailla synnyttäessä menisin tietysti mukaan (ja kaikki kulut tietysti). Sitä olen itse(kin) miettinyt, että olisiko joku maa, missä paperit tehtyä lapsi olisi virallisesti heti synnyttyä minun eikä tarvitsisi adoptoida...

 

Mielenkiintoinen keskustelu. Olen kahden pienen lapsen äiti ja joskus miettinyt, että voisin toimia sijaissynnyttäjänä joillekin. Raskausaika on ollut todella ihanaa molempien kohdalla, olen voinut hyvin. Olisi ihan hauskaa tehdä se tietäen, että pesti loppuu lapsen syntymään, eli se rankin vaihe, pikkuvauva-aika ei mulle tulisikaan Tietenkin hommasta pitäisi maksaa hyvä korvaus, vaikkapa vuoden asuntolainalyhennykset tms. Mielestäni on jokseenkin outoa, että kohdunvuokraus on Suomessa kielletty, kun toisaalta hedelmöityshoidoilla sitten tehdään naispareille ja sinkuille lapsia?

 

Mua oksettaa Suomen kaltainen holhous- ja moralisointivaltio. Suomi on todella jälkeenjäänyt Junttila verrattuna muihin Pohjoismaihin ja tekisi mieli sanoa että joidenkin asioiden osalta melkeinpä jopa Eestiin ja Venäjäänkin verrattuna. Miten helv***ssä kenellekään on oikeus moralisoida toisten syitä ja keinoja! Mitä hittoa sen on väliä, jos joku haluaisi sijaissynnytksen pelkästään mukavuussyistä, sillä tärkeintä olisi se lapsi. Puhumattakaan siitä, että nykyään edes he, jotka eivät lasta muutoin voi saada, eivät saa nyt ollenkaan. Etenkin valtiossa, jossa on aivan liian vähän kansalaisia, pitäisi tällaiset idioottilait ja rajoitukset kieltää ja lisääntymisestä tehdä halukkaille mahdollisimman helppoa. Sitä paitsi sanoisin tämän lain olevan moraaliton jopa siinäkin mielessä, että se siirtää sijaisynnytykset (tai sukupuolen valinnat jne) vain muualle, myös niihin maihin joissa kaikenlaiset ongelmat ja laittomuudetkin ovat mahdollisia (kaupankäynti, pakottaminen, köyhyyden hyväksikäyttäminen jne). Eikö olisi paljon parempi, että jos joku lapsensa haluaa sijaisynnytyksen kautta (tai he jotka eivät lasta itse voi saada/olla raskaana), se olisi turvallisesti mahdollista ihan omassa kotimaassa? Sitä paitsi se raskaus ja synnyttäminen eivät tee kenestäkään äitiä tai ole edellytys hyvälle suhteelle (tämänhän jo kaikki adoptoineet, sateenkaariperheet sekä ennen tätä typerää lakia sijaisyynnytystä käyttäneet jo tietävätkin). Itse toivoisin löytäväni juuri suomalaisen sijaissynnyttäjän (aika mahdotonta?), koska haluaisin myös seurata raskautta koko ajan tai ainakin useammin kuin jos nainen asuisi ulkomailla. Tuntuisi todella epävarmalta ja pelottavalta, jos oma lapsi kasvaisi kohdussa jossain kaukana ja tuntemattomissa olosuhteissa. Samalla tietysti luulisin olevani hyödyksi ja tueksi myös lähellä asuvalle sijaissynnyttäjälle itselleen, muutoinkin kuin rahallisesti (kaikki kulut ja ehkä joku keskinäinen korvaus lain ulkopuolella). Synnyttäminen on sikäli kysymysmerkki, että ilmeisesti Suomessa lapsen joutuisi adoptoimaan. Ulkomailla synnyttäessä menisin tietysti mukaan (ja kaikki kulut tietysti). Sitä olen itse(kin) miettinyt, että olisiko joku maa, missä paperit tehtyä lapsi olisi virallisesti heti synnyttyä minun eikä tarvitsisi adoptoida...

Onko muissa Pohjoismaissa sijaissynnytys mahdollista? Entäpä koko Euroopassa, kuinka monessa maassa sallittua?

Ukrainassa ja Venäjällä tietääkseni on, samoin Intiassa. Intiassa on mahdollista saada lapsi "omiin nimiin" joten ei tarvitse adoptoida.

 

Onko muissa Pohjoismaissa sijaissynnytys mahdollista? Entäpä koko Euroopassa, kuinka monessa maassa sallittua?

Ukrainassa ja Venäjällä tietääkseni on, samoin Intiassa. Intiassa on mahdollista saada lapsi "omiin nimiin" joten ei tarvitse adoptoida.

Suomen viranomaiset tosin eivät katso hyvällä noita kehitysmaiden ihmiskauppahommia.

Hyväksyn kohdunvuokrauksen tietyissä tiukasti rajatuissa tilanteissa. Mutta yllä olevan "oksentajan" kaltaisten ihmisten piittaamattomuus järkyttää minua. Minäminäminä...

 

Lapsesta maksaminen= uusi sijoitusperhe kustantaa lapsen matkakulut ja siirron uuteen parempaan kotiin
kyse ei ole ihmiskaupasta sanassa mitassa harmillista nähdä miten joku on hairahtunut herjaan ihmiskauppa

Rautalangasta vääntämällä

 

60-luvulla lehdissä oli ilmoituksia joissa tanskalaiset perheet etsivät suomesta lapsia uuteen kotiin sijoitettavaksi haluamalla turvata suomessa huonoissa olosuhteissa olevan lapsen tulevaisuuden, jossain yhteyksissä luvattiin maksaa lento tanskaan ja koko synnytyshoito ja kulut jos joku suomalainen nainen haluaisi synnyttää lapsen siellä,joskus ne oli tanskalaisten perheiden laittaimia, joskus heidän ystävien.Kaupunkien sosiaalityöntekijät suomessa suosittelivatkin tätä jos olosuhteet suomessa oli huonot.

Kyse ei ole ollut ihmiskaupasta vaan lapsen mahdollisesti syntyvänkin sijoittamisesta parempiin olosuhteisiin joissa uusi perhe vastasi kaikista uuden tulokkaan sijoittamiseen liittyvistä kuluista.

Nyt 2000 luvulla jotkut vääristyneet medianhaarat suomessa ovat herkutelleet raa`alla herjalla että kyse olisi ollut ihmiskaupasta.

Ainakin yksi Ylen erhe on saanut pataan aiheen kanssa tökerö "Vaiettu lapsikauppa"
tietääkseni joku onneton viikkolehteenkin kirjoitellut hörhö eksyi erehdyttämään työnantajaansa samalla aiheella ja samalla skeidalla mutta palataan siihen myöhemmin.

Huvittavinta että Yle on pakkaa sotkeakseen viitannut 60- luvun tapahtumia 1900- luvun huutolaisiin, totta on että lapsia myytiin huutolaisiksi 1900 alussa mutta ei enää 1960,
ei siis todellakaan enää 1960- luvulla piste.

väliin jää siis yli viisikymmentä vuotta http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/minut_myytiin_11304.html#media=11311



Yle on itsekin myöntänyt kahdestikin 1990 luvulla että puheet lapsikaupoista 1960- luvun suomessa ei ole totta eli missä mennään hei halou jos poimii maailmankatsomuksensa fantasiakirjallisuudesta niin kannattaisi hakeutua hoitoon ja äkkiä


Jungnerin aikana Ylellä oli kaikki järjettömyys mahdollista ukko tosiaan lähtikin pallilta kuin leppäkeihäs
ja nyt ukko anelee almuja sokeilta ja kuuroilta saadakseen itselleen eduskunnasta eläketurvaa,
kuinka kauan. Milloin äänestäjät näkevät että ukko on tyhjänpantti tehtävässään.

 

http://www.1960-luku.blogspot.fi