Mun täytyy sanoa, että ahdistun ap:n kaltaisten ihmisten luona kyläilystä. Ne "pakkopullat", ylpeästi itse leivotut, ja muut itse suoritetut tarjoilut saavat mut jotenkin surulliseksi. Vaattet on silitetty, kauluspaidat päällä miespuolisilla, miehellä solmio, rennommin kuitenkin voi olla siinä mielessä, että pikkutakinon saanut jättää pois. Vaimo on antanut luvan.
Paremmat astiat esillä. Kaitaliina pöydällä.
Kaikki nämä asiat ovat hienoja ja perinteisiä,mutta minulle ne tekevät ahdistavan olon ja tunteen, että todella olen VIERAS. Omat ystäväni kutsuvat juhliin, joissa on välitön ja tuttu tunnelma, ja tarjoilun suhteen pääasia on, että jotakin kivaa on tarjolla. Oli se sitten itse tehtyä, pakastealtaasta, tilattua tai jopa vaikka vieraiden mukanaan tuomaa.
Osaan leipoa, osaan tehdä hienoja kakkuja, osaan tehdä ruokaa. Osaan siivota, osaan tehdä kauniita kattauksia ja koristeluja. Mutta juhlatunnelman ja juhlan tekee mielestäni jokin muu, ehkä se, että isäntäväki aidosti iloitsee vieraistaan ja saa näiden olon tervetulleeksi. Pöydällä köllöttävä paistettu taikinämöykky, oli se taikina itse tehtyä tai pakastimesta, ei minusta tunnelmaa muuta suuntaan tai toiseen ap:n kuvaamalla tavalla.
Niin ja a.p., olen yliopistosta maisterin papereilla valmistunut, työelämässä hyvin palkatussa tehtävässä, osaan neljää kieltä sujuvasti, olen taiteellinen, maalaan ja ompelen ja luen paljon, urheilen, osaan korjata autoa ja ratsastaa hevosella ja ties mitä. Pullan leipominen vaan jotenkin ei elämässäni ole asia, josta KUKAAN saisi mitään suorituspisteitä tai "emäntäpisteitä".
Italian mammalle voin kertoa että kaikista hyveistäni huolimatta olen myös kärsimätön, siirryn joskus liian nopeasti asiasta toiseen ja kaiken lisäksi vielä hermostun helposti jos toiset ovat liian hitaita
opcorn:
