siis PAKKO....

..pistää mielipiteeni.
Käyn täällälin aina välillä lukemassa ja tappeluhan on aivan älytöntä!!
Juu, jokaisella on oikeus mielipiteeseen, siksi mäkin sen nyt kirjoitan.
Vanhemmat äidit haukkuu nuoria ja päinvastoin..
Muistakaa kuitenkin että meitä on moneen junaan, ei kaikki "vanhat" oo täydellisiä, on heissäkin alkoholisteja, narkkeja ja muuten kykenemättömiä hoitamaan lapsiaan mutta samoin on teineissä. Monelle teini-äidille iskee menovaihe päälle ja silloin kaduttaa koko lapsi, en yleistä enkä ketään sormella osoita mutta heitäkin mahtuu joukkoon.
Kaikenmaailman idiootit haukkujat voi jättää omaan arvoonsa, ne yrittää vaan ärsyttää,
sen olen kuitenkin huomannut että teinit ovat aika herkkä-nahkaisia, jos joku arvostelee (asiallisestikin) niin heti ollaan karvat pystyssä ja sanotaan et kyllä "vanhan" pitäis olla niin kypsä ettei tollasia kirjottele...
Siinä vaan nousee esille oma epäkypsyys, ja se on tosi asia että 3-kymppisellä on rutkasti enemmän elämänkokemusta kun alle 2-kymppisellä.

Toivotan kaikille äideille ikään katsomatta jaksamisia ja aurinkoista kevään odotusta! :flower:

 

itse olen "teiniäiti" eikä ole missään vaiheessa menojalka alkanut vipattaa suuntaan eikä toiseen.
olen kanssasi samaa mieltä että meitä mahtuu moneen junaan niin vanhemmista kuin nuoremmistakin äideistä.
eikä pitäisi arvostella iän perusteella kuka on hyvä ja kuka huono äiti.
kaikki hoitaa toivon mukaan lastansa parhaamman mukaan =)
joten hyvää päivän jatkoa myös sinulle :flower: B)

 

\

itse olen "teiniäiti" eikä ole missään vaiheessa menojalka alkanut vipattaa suuntaan eikä toiseen.
olen kanssasi samaa mieltä että meitä mahtuu moneen junaan niin vanhemmista kuin nuoremmistakin äideistä.
eikä pitäisi arvostella iän perusteella kuka on hyvä ja kuka huono äiti.
kaikki hoitaa toivon mukaan lastansa parhaamman mukaan =)
joten hyvää päivän jatkoa myös sinulle :flower: B)

Sä oot viä niin nuori, että ehtii se jalka ruveta vipattamaankin!!

 

\

Sä oot viä niin nuori, että ehtii se jalka ruveta vipattamaankin!!

\|O

 

mä voin ainaki rehellisesti myöntää et menojalka alko vipattaa ku lopetin imettämisen.. on sitä tullu käytyä ulkona muutamaan otteseen vaikka lapsi on 4 kk.. enkä tarkota ulkona käymisellä #&%£$!* vetämistä vaan yhdellä siiderillä käymistä tai sit vaan hengaamista jossain ilman lasta.. ja mun mielestä se on ihan luonnollista et haluu tehdä jotain asioita ilman lasta välillä..

 

mun menojalka on alkanut vipattamaan sen verran että haluan nykyisin mennä kauppaan ilman lapsia ja miestä.... noh, onhan tässä viimeisen seitsemän kuukauden aikana tultu käytyä muistaakseni jopa neljä ketaa jossain ilman lapsia.

 

alkaahan niillä vanhemmillakin äideillä se menojalka vipattamaan.. jopa yli 40-vuotiailla äideillä, eikä siinä musta ole mitään väärää, kunhan on lapsenn hoito ja muonitus järjestetty.. jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa!!

 

Elämänkokemus on sanana siitä melko ikävä, että sen pystyy kukin kohdallaan käsittämään ihan miten tykkää, siitä on aina yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Joten tässä asiayhteydessä en puhuisi elämänkokemuksesta mitään, henkilöä/löitä itse henkilökohtaisesti tuntematta.

 

\

\

itse olen "teiniäiti" eikä ole missään vaiheessa menojalka alkanut vipattaa suuntaan eikä toiseen.
olen kanssasi samaa mieltä että meitä mahtuu moneen junaan niin vanhemmista kuin nuoremmistakin äideistä.
eikä pitäisi arvostella iän perusteella kuka on hyvä ja kuka huono äiti.
kaikki hoitaa toivon mukaan lastansa parhaamman mukaan =)
joten hyvää päivän jatkoa myös sinulle :flower: B)

Sä oot viä niin nuori, että ehtii se jalka ruveta vipattamaankin!!

entä jos ei alakkaan?
minua ei mitkään pippalot eikä muukaan juhliminen kiinnosta.
olen ennen raskauttani mennyt ihan tarpeeksi..
ehkä sitten voi tuota baariin menoo tai juhlimista miettiä kun lapseni on isompi.
mutta koita sinä pärjätä oman elämäsi kanssa :flower:

 

\

Elämänkokemus on sanana siitä melko ikävä, että sen pystyy kukin kohdallaan käsittämään ihan miten tykkää, siitä on aina yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Joten tässä asiayhteydessä en puhuisi elämänkokemuksesta mitään, henkilöä/löitä itse henkilökohtaisesti tuntematta.

Oikeessa oot tavallaan. Meitä on niin monenlaisia ja monenlaisista lähtökohdista. Itsekin olin 20 ikävuoteen mennessä kokenut paljon asioita joita monet eivät ehkä koe koskaan, niin hyviä kuin huonojakin.
Mutta jos yleisesti puhutaan ja otetaan noin niinkun keskiarvo, niin VÄITÄN että ne 3-kymppiset on nähneet enemmän kun 2-kymppiset...
Enkä mä alunperinkään ketään henk.koht. tarkoittanut, mielipidehän tää vaan oli !! =)

 

\

\

\

itse olen "teiniäiti" eikä ole missään vaiheessa menojalka alkanut vipattaa suuntaan eikä toiseen.
olen kanssasi samaa mieltä että meitä mahtuu moneen junaan niin vanhemmista kuin nuoremmistakin äideistä.
eikä pitäisi arvostella iän perusteella kuka on hyvä ja kuka huono äiti.
kaikki hoitaa toivon mukaan lastansa parhaamman mukaan =)
joten hyvää päivän jatkoa myös sinulle :flower: B)

Sä oot viä niin nuori, että ehtii se jalka ruveta vipattamaankin!!

entä jos ei alakkaan?
minua ei mitkään pippalot eikä muukaan juhliminen kiinnosta.
olen ennen raskauttani mennyt ihan tarpeeksi..
ehkä sitten voi tuota baariin menoo tai juhlimista miettiä kun lapseni on isompi.
mutta koita sinä pärjätä oman elämäsi kanssa :flower:

sie ooot niiiiiin tekopyhäää!!!!!!!! \|O \|O \|O

 

\

\

Elämänkokemus on sanana siitä melko ikävä, että sen pystyy kukin kohdallaan käsittämään ihan miten tykkää, siitä on aina yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Joten tässä asiayhteydessä en puhuisi elämänkokemuksesta mitään, henkilöä/löitä itse henkilökohtaisesti tuntematta.

Enkä mä alunperinkään ketään henk.koht. tarkoittanut, mielipidehän tää vaan oli !! =)

Jep ymmärsin kyllä sen, samoin mä sanoin vaan oman mielipiteeni. =)

 

jahas, täällä taas tapellahan... nooooh..... ei kai sitä auta muuta ku sitte tapella...vaikken tänne ennee sillee kuulukkaan...

kyyyllä miulla on menojalka vipattanut... lapsen syntymän jälkeenkin... ja joskus jos on sopiva aika ollut niin olen mennyt lieventämään sitä vipatusta.... eikä ole yhtään huono omatunto....

ja tuosta elämänkokemuksesta.... mie olen aina käsittänyt sen että elämänkokemusta ois niinku huomattavasti vanhemmilla ihmisillä ja semmoisilla jotka on oikeasti joutunu tosi paikan eteen ja selvinny siitä....

jotenkin nyt tuli mieleen se klamydian biisi elämänkokemustas on turha tyrkyttää...no ikäähän sulla on muttet oo eläny päivääkään.... vaikkei se periaatteessa mitenkään aiheeseen liitykkään....

hey! aurinkoinen ilma! ei kuluteta sitä tappelemalla jostain aivan tyhmästä... :wave:

 

\

ja tuosta elämänkokemuksesta.... mie olen aina käsittänyt sen että elämänkokemusta ois niinku huomattavasti vanhemmilla ihmisillä ja semmoisilla jotka on oikeasti joutunu tosi paikan eteen ja selvinny siitä....

Hitsi, sä osasit pukea sanoiksi sen mitä mä vähän niinkun hain!
Eli just nää karikoista selviämiset sitä kokemusta lisää, jokaisella on varmasti siitäkin oma näkemys mikä on "elämän karikko" ja mikä ei mut toi oli mustakin vähän se pointti..

Ja samaa mieltä, tappelu on hanurista enkä mä sitä meinannut kun tän ketjun aloitin mut täällä on näitä muutamia ääliöitä joilla ei oo elämää....
Todellakin liian kaunis päivä hermojen menettämiseen!!! :wave:

 

\

\

ja tuosta elämänkokemuksesta.... mie olen aina käsittänyt sen että elämänkokemusta ois niinku huomattavasti vanhemmilla ihmisillä ja semmoisilla jotka on oikeasti joutunu tosi paikan eteen ja selvinny siitä....

Hitsi, sä osasit pukea sanoiksi sen mitä mä vähän niinkun hain!
Eli just nää karikoista selviämiset sitä kokemusta lisää, jokaisella on varmasti siitäkin oma näkemys mikä on "elämän karikko" ja mikä ei mut toi oli mustakin vähän se pointti..

Ja samaa mieltä, tappelu on hanurista enkä mä sitä meinannut kun tän ketjun aloitin mut täällä on näitä muutamia ääliöitä joilla ei oo elämää....
Todellakin liian kaunis päivä hermojen menettämiseen!!! :wave:

täällä niin käymelkein väistämättä... vaikka puhuis siitä että hey, kävinmpä eilen parturissa... ni eikös joku saa siitäkin riidan aikasiksi!

 

mitä on elämänkokemus???

minä jouduin eka kerran luopumaan ihmisestä josta välitin 10 vuotiaana ja kun olin 12 vuotias niin isäni tappoi itsensä ja tämän jälkeen äiti "meni raiteilta" ja alko juomaan, tai joi joka toinen viikonloppu kun pikkuveli oli omalla isällää(eri isät meillä)
ja minä elin periaatteessa omaa elämää, olin 13 ku olin jo joka viikonloppu kännissä, äiti kyllä välitti mutta oli itsekkin niin masentunut...
13 vuotiaana minut raiskattiin ja tapahtui kaikkea muutakin...
join ja join ja join ja join..ja loppujen lopuksi oli pakko saada pe.pullo käteen ja join 3 päivää putkeen ja välillä join viikollakin, koulu meni pilalle.
Kotona piilottelin puukkoja ettei äiti ala viilteleen kun tulee baarista kotiin..monta kertaa löysin äidin verissä keittiön lattialta, kerran valvoin äitini vierellä(oisinko ollu 12 vuotias) kun hänen suustaan vaan valui vaahtoa ja hän houri en tiennyt mikä oli ja juoksin veljeni isän luo aamulla ja pyysin hänet meille ja alkoholimyrkytyshän äitillä oli. .äiti heräsi ja kysyi että:"oonko kuollu...!"
kerran olin 2viikkoo setäni perheen luona kun äiti oli yrittänyt tappaa itsensä.
Loppujen lopuksi olin itsekkin niin masentunut että yritin itsemurhaa.

Löysin mieheni 15 vuotiaana ja sama jatkui hetken, kunnes muutimme yhteen kun olin 16 ja aloimme yrittämään lasta ja elämään perhe elämää, ja lapsi syntyi kun olin juuri täyttänyt 17.

Rämmin siis ylös kauheasta p askasta ja kun siitäs selvisin niin selviän kyllä melkein mistä vaan.

 

\
sie ooot niiiiiin tekopyhäää!!!!!!!! \|O \|O \|O

[/quote]

kerrotko minulle mitenkä olen tekopyhä?
ja toivon että ihan itse kirjoitat tämän vastauksen eikä kukaan muu :/

 

On se kumma kun toi yks tyttö on kerenny menee ja tekee vaikka mitä jo ennen kun on tullu raskaaksi, vaikka ikääkin vasta 16-17v.

 

\

On se kumma kun toi yks tyttö on kerenny menee ja tekee vaikka mitä jo ennen kun on tullu raskaaksi, vaikka ikääkin vasta 16-17v.

'

siis minä vai?

 

\

mitä on elämänkokemus???

minä jouduin eka kerran luopumaan ihmisestä josta välitin 10 vuotiaana ja kun olin 12 vuotias niin isäni tappoi itsensä ja tämän jälkeen äiti "meni raiteilta" ja alko juomaan, tai joi joka toinen viikonloppu kun pikkuveli oli omalla isällää(eri isät meillä)
ja minä elin periaatteessa omaa elämää, olin 13 ku olin jo joka viikonloppu kännissä, äiti kyllä välitti mutta oli itsekkin niin masentunut...
13 vuotiaana minut raiskattiin ja tapahtui kaikkea muutakin...
join ja join ja join ja join..ja loppujen lopuksi oli pakko saada pe.pullo käteen ja join 3 päivää putkeen ja välillä join viikollakin, koulu meni pilalle.
Kotona piilottelin puukkoja ettei äiti ala viilteleen kun tulee baarista kotiin..monta kertaa löysin äidin verissä keittiön lattialta, kerran valvoin äitini vierellä(oisinko ollu 12 vuotias) kun hänen suustaan vaan valui vaahtoa ja hän houri en tiennyt mikä oli ja juoksin veljeni isän luo aamulla ja pyysin hänet meille ja alkoholimyrkytyshän äitillä oli. .äiti heräsi ja kysyi että:"oonko kuollu...!"
kerran olin 2viikkoo setäni perheen luona kun äiti oli yrittänyt tappaa itsensä.
Loppujen lopuksi olin itsekkin niin masentunut että yritin itsemurhaa.

Löysin mieheni 15 vuotiaana ja sama jatkui hetken, kunnes muutimme yhteen kun olin 16 ja aloimme yrittämään lasta ja elämään perhe elämää, ja lapsi syntyi kun olin juuri täyttänyt 17.

Rämmin siis ylös kauheasta p askasta ja kun siitäs selvisin niin selviän kyllä melkein mistä vaan.

TÄÄ ON MUN Kirjottama ja aivan totta kaikki!

 

Älkää vannoko, ettette koskaan halu enää lähteä mihinkään. Itse sain esikon kun täytin 18. En todellakaan halunnut lähteä mihinkään ja kakkonen syntyi reilu puolitoista vuotta myöhemmin. Kakkonen oli 4kk kun vietimme serkun polttareita, tajusin että elämää on kodin ulkopuolellakin. Siitä asti olen n. kerran kuukaudessa käynyt baarissa, ja se on todellakin terapiaa väsyneelle äidille, kun saa laittaa paremmat vaatteet päälle, ilman että lapset kaataa niille jugurttia tai kaurapuuroa. Ja saa olla ikäistensä seurassa. Siinä ei ole mitään pahaa, jos on lapsella hyvä hoitaja esimerkiksi isänsä. Kotielämäänkin voi kyllästyä. Nyt ei sitten ainakaan vuoteen taas voi mihinkään mennä kun kolmas ilmotti tulostaan.

 

\

\

mitä on elämänkokemus???

minä jouduin eka kerran luopumaan ihmisestä josta välitin 10 vuotiaana ja kun olin 12 vuotias niin isäni tappoi itsensä ja tämän jälkeen äiti "meni raiteilta" ja alko juomaan, tai joi joka toinen viikonloppu kun pikkuveli oli omalla isällää(eri isät meillä)
ja minä elin periaatteessa omaa elämää, olin 13 ku olin jo joka viikonloppu kännissä, äiti kyllä välitti mutta oli itsekkin niin masentunut...
13 vuotiaana minut raiskattiin ja tapahtui kaikkea muutakin...
join ja join ja join ja join..ja loppujen lopuksi oli pakko saada pe.pullo käteen ja join 3 päivää putkeen ja välillä join viikollakin, koulu meni pilalle.
Kotona piilottelin puukkoja ettei äiti ala viilteleen kun tulee baarista kotiin..monta kertaa löysin äidin verissä keittiön lattialta, kerran valvoin äitini vierellä(oisinko ollu 12 vuotias) kun hänen suustaan vaan valui vaahtoa ja hän houri en tiennyt mikä oli ja juoksin veljeni isän luo aamulla ja pyysin hänet meille ja alkoholimyrkytyshän äitillä oli. .äiti heräsi ja kysyi että:"oonko kuollu...!"
kerran olin 2viikkoo setäni perheen luona kun äiti oli yrittänyt tappaa itsensä.
Loppujen lopuksi olin itsekkin niin masentunut että yritin itsemurhaa.

Löysin mieheni 15 vuotiaana ja sama jatkui hetken, kunnes muutimme yhteen kun olin 16 ja aloimme yrittämään lasta ja elämään perhe elämää, ja lapsi syntyi kun olin juuri täyttänyt 17.

Rämmin siis ylös kauheasta p askasta ja kun siitäs selvisin niin selviän kyllä melkein mistä vaan.

TÄÄ ON MUN Kirjottama ja aivan totta kaikki!

Lopettakaa jo toi pas--- jauhaminen! :kieh:

 

\

\

mitä on elämänkokemus???

minä jouduin eka kerran luopumaan ihmisestä josta välitin 10 vuotiaana ja kun olin 12 vuotias niin isäni tappoi itsensä ja tämän jälkeen äiti "meni raiteilta" ja alko juomaan, tai joi joka toinen viikonloppu kun pikkuveli oli omalla isällää(eri isät meillä)
ja minä elin periaatteessa omaa elämää, olin 13 ku olin jo joka viikonloppu kännissä, äiti kyllä välitti mutta oli itsekkin niin masentunut...
13 vuotiaana minut raiskattiin ja tapahtui kaikkea muutakin...
join ja join ja join ja join..ja loppujen lopuksi oli pakko saada pe.pullo käteen ja join 3 päivää putkeen ja välillä join viikollakin, koulu meni pilalle.
Kotona piilottelin puukkoja ettei äiti ala viilteleen kun tulee baarista kotiin..monta kertaa löysin äidin verissä keittiön lattialta, kerran valvoin äitini vierellä(oisinko ollu 12 vuotias) kun hänen suustaan vaan valui vaahtoa ja hän houri en tiennyt mikä oli ja juoksin veljeni isän luo aamulla ja pyysin hänet meille ja alkoholimyrkytyshän äitillä oli. .äiti heräsi ja kysyi että:"oonko kuollu...!"
kerran olin 2viikkoo setäni perheen luona kun äiti oli yrittänyt tappaa itsensä.
Loppujen lopuksi olin itsekkin niin masentunut että yritin itsemurhaa.

Löysin mieheni 15 vuotiaana ja sama jatkui hetken, kunnes muutimme yhteen kun olin 16 ja aloimme yrittämään lasta ja elämään perhe elämää, ja lapsi syntyi kun olin juuri täyttänyt 17.

Rämmin siis ylös kauheasta p askasta ja kun siitäs selvisin niin selviän kyllä melkein mistä vaan.

TÄÄ ON MUN Kirjottama ja aivan totta kaikki!

ja ylpeilet vielä, että oot ollu juoppo jo pienenä?

 

teille molemmille tiedoksi joiden mielestä tuo minjan elämän kertomuksensa on täyttä p*skaa ja että hän ylpeilee sillä että on juonut jo niin nuorena..
kaikkien elämä ei ole ollut helppoa vaikka teidän elämänne olisikin ollut pelkkää ruusuilla tanssimista!!!
tunnetteko te tuon minjan ja tiedätte kertoa että mikä on totta ja mikä ei??
jos että tunne niin älkää sanoko että tuo juttu on täyttä p*skaa..
olkaa kommentoimatta mieluummin.

 

Pakko kommentoida minunkin. Vaikeeta on ollut minullakin pienenä. Mulla oli sekä äiti että isä juoppoja. Isä tappoi ittensä ja melkeen äitenkin. Äitee joutu hullujen huoneelle ja minä ja isosiskoni jäätiin kahden. Olin sillon 15, sisko oli 18. Asuttiin millon milläkin sukulaisella, ja kun täytin 17 muutin yksikseni. Sillon päätin että hommaan paremman elämän itelleni ja tuleville lapsilleni. Hommasin työpaikan, kävin koulut ja valmistuin yliopistosta. Nyt olen 28 vuotias ja minulla on kaksi ihanaa lasta (3v, 10kk) ja elämä on ihanaa!

Hyvä sinulle Minja87 että selvisit ja älkää välittäkö noista tappelupukareista! :hug: :hug: teille kaikille!