siis PAKKO....

minja87
en minä reteillyt!!!
anteeksi jos sen käsityksen sai.
anteeksi että avauduin!
mutta asiat oli näin!
Nyt on äitini päässyt myöskin jaloilleen =)

Ja minä olen onnellisempi kuin koskaan! Ei nuo teidän kommentit minua masenna vaikk te kuinka yrittäisittte!

Minun elämäni ei ole ollut ruusuilla tanssimista!
Mutta pää asia on että nyt asiat sujuu ja asiat on hyvin :heart: !
 
minja87
minä en siis juomisillani reteile.
mutta kuten kirjotin, se aika jäi taakse, nyt minulla on ihana tytär ja avomies.
ja niin...minulla ja äidilläni on todella hyvät välit nykyään =)
 
sinnie harmaa
laitan tämän kysymykseni nyt tähänkin kun laiton myös tuonne +40 puolellekkin eli, kaikki kirjoittaa vain negatiivisia asioita kun kysytään elämänkokemuksesta, eikö sitä elämänkokemusta voi saada hyvillä asioilla?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.03.2005 klo 21:12 sinnie harmaa kirjoitti:
laitan tämän kysymykseni nyt tähänkin kun laiton myös tuonne +40 puolellekkin eli, kaikki kirjoittaa vain negatiivisia asioita kun kysytään elämänkokemuksesta, eikö sitä elämänkokemusta voi saada hyvillä asioilla?
Musta ehdottomasti voi, mutta myös mulla on henkilökohtaisesti sellanen olo ja kokemus, että ne ikävätkin asiat muuttuu voimavaraksi joka taas sinällään on positiivista, kun ne oikein osaa käsitellä ja pääsee niiden kanssa sinuiksi. Jos kukaan ymmärtää mitä tarkotan. Toisaalta taas, ilman hyviä kokemuksia ja asioita ei varmasti jaksa selvitä aina vain kaikesta vaikeasta: näitä ihmisiä on suomikin pullollaan, jolle yksinkertaisesti annetaan enemmän mitä ihminen kykenee kantamaan, ja seuraukset on melkolailla tuhoisia lähes aina. Eli kyllä ihminen tarvitsee hyvääkin eheytyäkseen vaikeuksista, eikä niihin aina riitä hyväksi tee ja sympatia. Vaan ihan jotain muuta ja paljon isompaa.. nyt en sano että mistä se elämänkokemus sitten kertyy, koska se katsotaan kerskumiseksi. ;)
 
minja87
no minun lapsuuteno oli hyvä ja minähän kirjoitin että nyt on hyvä, ja osaana arvostaa tätä elämää paljon enemmän nyt kun monta vuotta elämästä meni masennuksessa.

mutta ilman tuota kaikkea en olisi se kuka olen nyt!mutta nyt siis eletään tätä hetkeä, ei menneisyyttä!
 
Mamseli harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.03.2005 klo 16:48 höpö höpö kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.03.2005 klo 14:43 minja87 kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.03.2005 klo 11:40 äiti kirjoitti:
mitä on elämänkokemus???

minä jouduin eka kerran luopumaan ihmisestä josta välitin 10 vuotiaana ja kun olin 12 vuotias niin isäni tappoi itsensä ja tämän jälkeen äiti "meni raiteilta" ja alko juomaan, tai joi joka toinen viikonloppu kun pikkuveli oli omalla isällää(eri isät meillä)
ja minä elin periaatteessa omaa elämää, olin 13 ku olin jo joka viikonloppu kännissä, äiti kyllä välitti mutta oli itsekkin niin masentunut...
13 vuotiaana minut raiskattiin ja tapahtui kaikkea muutakin...
join ja join ja join ja join..ja loppujen lopuksi oli pakko saada pe.pullo käteen ja join 3 päivää putkeen ja välillä join viikollakin, koulu meni pilalle.
Kotona piilottelin puukkoja ettei äiti ala viilteleen kun tulee baarista kotiin..monta kertaa löysin äidin verissä keittiön lattialta, kerran valvoin äitini vierellä(oisinko ollu 12 vuotias) kun hänen suustaan vaan valui vaahtoa ja hän houri en tiennyt mikä oli ja juoksin veljeni isän luo aamulla ja pyysin hänet meille ja alkoholimyrkytyshän äitillä oli. .äiti heräsi ja kysyi että:"oonko kuollu...!"
kerran olin 2viikkoo setäni perheen luona kun äiti oli yrittänyt tappaa itsensä.
Loppujen lopuksi olin itsekkin niin masentunut että yritin itsemurhaa.

Löysin mieheni 15 vuotiaana ja sama jatkui hetken, kunnes muutimme yhteen kun olin 16 ja aloimme yrittämään lasta ja elämään perhe elämää, ja lapsi syntyi kun olin juuri täyttänyt 17.

Rämmin siis ylös kauheasta p askasta ja kun siitäs selvisin niin selviän kyllä melkein mistä vaan.
TÄÄ ON MUN Kirjottama ja aivan totta kaikki!

Lopettakaa jo toi pas--- jauhaminen! :kieh:


Kylläpä olet epäempaattinen ihminen. Minä tiedän esim. serkkuni elämää sivusta seuranneena kertoa, että myös tällaista tapahtuu. Serkkuni oli vain 11 vuotias, kun joutui ruveta huolehtia itsestään ja joutui narkkarin tielle, sai alaikäisenä lapsen, joka sittemmin otettiin huostaan. Mutta nykyään hänellekin elämä jo hymyilee.
 
minja87
juu...olen onnelline että nyt on kaikki hyvin ja elämä hymyilee =)

tyttäreni on tuonut niin paljon hyvää elämääni etten voisi kuvitellakkaan että hänet heitteille jättäisin.
rakastan tytärtäni :heart: ja miestäni!

nyt keväällä alkaa talon rakennus ja toinen lapsikin saa tulla jos haluaa :heart:

iloista kevään odotusta muillekkin!!!! =) =) =)
 

Yhteistyössä