Siis, mua nyt jäi vaivaamaan eräs kasvatukseen liittyvä asia, osaako joku vastata ?

Lapsi pois pöydältä ja laitetaan lautanen sinne minne se kuuluu, sen voi myös sanoa. Esim noin. Tai sitten vain sanotaan esim "laitatko lautasen takaisin, ettei se mene rikki" tmv,, ja juu u, kielto on siinä, mutta ei-sanaa ei ole.

Ja kun lapsi sanoo "en laita", tehdään mitä?

 

Lapsi pois pöydältä ja laitetaan lautanen sinne minne se kuuluu, sen voi myös sanoa. Esim noin. Tai sitten vain sanotaan esim "laitatko lautasen takaisin, ettei se mene rikki" tmv,, ja juu u, kielto on siinä, mutta ei-sanaa ei ole.

Ja kun lapsi sanoo "en laita", tehdään mitä?

No jos nyt minulta kysyt, niin sitten äiti laittaa. Ja lapsi pois sieltä pöydältä.

 

Sörhis, tiedän tiedän B) Mut mä vaan koitan järkeillä, et noinko se ny sit menee se vaistovanhemmuus tai mikä hemmetti ny onkaan Ja mun mielestä siis lapselle kyl VOI sanoa EI. Eli mä funtsin muuten vaa B)

Aivan aivan . Samaa mäkin koitan käsittää... sillä vaikka mä kuinka mietin, että miten tuo ohjaaminen tehdään ilman selkää sanallistamista, mä en käsitä, kun aina se implikoitu kielto löytyy sieltä takaa kumminkin. Ja se ei voi olla hyväksi pienelle lapselle, että sille ei koskaan sanota suoraan, että mitä siltä odotetaan, vaan se joutuu hakemalla hakemaan sen oikean ja väärän ja päättelemään itse.

 

Ihmetyttää myös kieltojen ja ei-sanan välttäminen. Mun 3-veellä on semmoinen vaihe menossa, missä kyselee kaikkien kieltokylttien (kuten liikennemerkkien ja tupakointi ja milloin mitäkin kielletty, ja vaara-merkkejä) bongaaminen. Haluaa tietää mitä saa missäkin tehdä, ja mitä ei. Minä olen kannustanut tätä ja ollut aika mielissäni kun toinen omatoimisesti opettelee yleisiä järjestyssääntöjä... Miten siis nää vapaasti kasvatetut, opetetaanko ne sitten ihan vaan hillumaan niin kuin huvittaa kouluun asti. En tajuu vaan.

 

Mä ajattelen tuon sillai, että ei-sanan välttelyllä pyritään sellaisen negatiivisuuden ns."negatiivisuuden hengen" välttämiseen kasvatuksessa. Sillä vilkkaan lapsen kanssa elämä menee ainakin mun kokemuksen mukaan helposti semmoisenn :älä tee tuota, ei saa sitä, ei saa tätä - meininkiin. Itsekäkin rasiittaa kuunnella omaa ääntä nalkuttamassa tuota eitä. Siksi väliin on hyvä sano esim. tule alas sieltä pöydältä, mennään leikkimään legoilla. Tai: astiat menee rikki, tule alas pöydältä.

Tietenkin se ei pitää sanoa ja opettaa, mutta sellainen negatiivisuuden kehä ei sekään ole hyväksi.

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

 

Mä taas on sitä mieltä, et lapselle riittä ettäsanotaan EI, astioita EI saa heittää ja piste. Ilman sen isompia selittelyjä! Jos vaatii selityksen, niin mahdollisimman yksinkertainen ja selitys kerrotaan vaih kerran/kerta!
Esim. Astioita EI heitellä, koska ne menevät rikki. Piste!

Näin meilläkin. 9v purnaa aina että miksi ja vastaan, siksi kun sanon :saint:

 

Mä taas on sitä mieltä, et lapselle riittä ettäsanotaan EI, astioita EI saa heittää ja piste. Ilman sen isompia selittelyjä! Jos vaatii selityksen, niin mahdollisimman yksinkertainen ja selitys kerrotaan vaih kerran/kerta!
Esim. Astioita EI heitellä, koska ne menevät rikki. Piste!

Musta toi taas kuulostaa siltä kuin koiraa kouluttais, se ei kaipaa selittelyjä. Kannatan ehdottomasti tapaa kielto + yksinkertainen selitys minkä lapsi voi ymmärtää. Mistäs se muuten oppii asioita ellei niitä kerrota?

Jos joka asiaan alkaa antaan selityksen, niin arkihan kuulostaa sit siltä, et tyttö ei saa tehdä sitä, se menee rikki, ei saa kiivetä koska tippuu, ei saa syödä kenkiä kun ne on likaisia.. jotkut asiat tarvitsevat selityksiä, mut joka asiaan ei tarvi olla selitystä, pelkkä ei riittää (ja ajattelen nyt lähinnä sellaista 1-2v:sta).

Isompi joka on vaik lähdössä ulos, ja sä et halua päästää, ni minun mielestä selitykseksi riittää. Ei, et lähde ulos koska on jo myöhä! (siis et ei tartte alkaa selittään, sitä et miks näin myöhään ei enään saa läheä ulos..) sit on eriasia jos laps sitä kysyy, voi sen kerran selittää, mut niihin toistuviin miksi miksi miksi kysymyksiin ei tarvi vastata (muutaku et sait jo vasauksen)!

 

Se tehdään kai niin, että annetaan sen lapsen napata se lautanen ja nopeesti otetaan sen kädestä ja lautasesta kiinni ja ohjataan lapsi laittamaan lautanen nätisti pöydälle tai tiskialtaaseen tm ja sanotaan että laitetaan se lautanen varovasti tähän näin :saint: Mutta siis ei meilä tehdä ihan näin...

Ja vaistovanhemmuudesta, ymmärrän kyllä mikä ero on sillä mitä sillä tarkoitetaan sekä sillä mitä ap tarkoitti että on rytmit ja ruoka-ajat. Mutta en ymmärrä mitä eroa niillä on lapsen kehityksen kannalta, jos molempia toteuttaa lasten parhaaksi -ei kai mitään.

 

Mä ajattelen tuon sillai, että ei-sanan välttelyllä pyritään sellaisen negatiivisuuden ns."negatiivisuuden hengen" välttämiseen kasvatuksessa. Sillä vilkkaan lapsen kanssa elämä menee ainakin mun kokemuksen mukaan helposti semmoisenn :älä tee tuota, ei saa sitä, ei saa tätä - meininkiin. Itsekäkin rasiittaa kuunnella omaa ääntä nalkuttamassa tuota eitä. Siksi väliin on hyvä sano esim. tule alas sieltä pöydältä, mennään leikkimään legoilla. Tai: astiat menee rikki, tule alas pöydältä.

Tietenkin se ei pitää sanoa ja opettaa, mutta sellainen negatiivisuuden kehä ei sekään ole hyväksi.

Olen samaa mieltä, mutta joissain tilanteissa se ÈI on sanottava.. esim. kun on nakkaamassa vaik kalikkaa päin ikkunaa! Mut tuollaisissa "ei kriittisissä" tilanteissa suosin ite myös tuota et tule alas sohvalta, mennään katton kissaa, missä kirja.. mut yleensä sit jossain vaiheessa tuo tiukka EI on otettava käyttöön!

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

 

Meillä "EI" tarkoittaa ei. Ja se myös toimii aika hyvin. Osa eistä perustellaan lapsille mutta osaa ei koska lapselle pitää myös riittää että vanhempi sanoo ei. Se vaan on niin ja sillä selvä.

 

Mä olen Zukun kans samaa mieltä. Ja tässä joku viikko sitten kuuntelin psykiatrinsairaanhoitajaa joka kouluttaa ja tekee työtä lasten puolella. Niin hän sano et lapsille selvät rajat. Ja kaikkea EI tarvi selitellä. Jos on sovittu et tietokone menee kiinni klo 20 niin se menee kiinni ilman joka iltaista neuvottelua. esim.
Ihan liian moni lapsi elää vapaasti ilman rajoja ja sääntöjä.

 

zuku, jep oon kyllä samaa mieltä että tilanteen mukaan ja selitykselle ei tarvii antaa lisäselityksiä. Toi pelkkä EIEIEI joka paikkaan kuulostaa vaan vähän karulta.

 

Meillä "EI" tarkoittaa ei. Ja se myös toimii aika hyvin. Osa eistä perustellaan lapsille mutta osaa ei koska lapselle pitää myös riittää että vanhempi sanoo ei. Se vaan on niin ja sillä selvä.

Kyllä.
Mä olen monesti miettiny et tekeekö moni vanhempi vanhemmuudesta suorittamista ja liian hankalaa?

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

Mä oon ymmärtänyt että saa sanoa, mutta on tilanteita joissa sitä kannattaa miettiä, voisko sanoa toisella tavalla. Siksi, että elämä ei mene ei-jankkaukseksi.

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

Taidan vetää johtopäätöksen että täällä keskustellaan Kasvatuksesta ilman että sitä osataan perustella

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

Mä oon ymmärtänyt että saa sanoa, mutta on tilanteita joissa sitä kannattaa miettiä, voisko sanoa toisella tavalla. Siksi, että elämä ei mene ei-jankkaukseksi.

Mä en kyllä monestikkaan kerkee miettiä tahi neuvotella et sanonko ei vai en.

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

Mä oon ymmärtänyt että saa sanoa, mutta on tilanteita joissa sitä kannattaa miettiä, voisko sanoa toisella tavalla. Siksi, että elämä ei mene ei-jankkaukseksi.

No mut jos lapsi on tunkemassa haarukkaa pistorasiaan niin onko aikaa lähteä miettimään mites nyt nätisti sanois ettei ole kovin suotavaa toimintaa..Aikuinen on aikuinen, jolla on valta kieltää ilman mitään kiertoteitä tai korulauseita.

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

Mä oon ymmärtänyt että saa sanoa, mutta on tilanteita joissa sitä kannattaa miettiä, voisko sanoa toisella tavalla. Siksi, että elämä ei mene ei-jankkaukseksi.

No mut jos lapsi on tunkemassa haarukkaa pistorasiaan niin onko aikaa lähteä miettimään mites nyt nätisti sanois ettei ole kovin suotavaa toimintaa..Aikuinen on aikuinen, jolla on valta kieltää ilman mitään kiertoteitä tai korulauseita.

No tietty noin. Mut tuo just ei olekaan sellainen tilanne, jossa ein kiertoa tartteis miettiä. Se koskee erilaisia tapauksia.

 

Entä jos lasta ei ole ikinä kielletty suoraan, vaan kierrellen ja kaarrellen selitelty, ja tulee tilanne että lapsi on ryntäämässä suoraan auton alle? Meidän lapset melko suurella todennäköisyydellä pysähtyvät mutta entä lähiön Nico-Pederi jota ei ole hennottu ikinä kieltää mistään? Voin melkein arvata miten kävisi...

 

zuku, jep oon kyllä samaa mieltä että tilanteen mukaan ja selitykselle ei tarvii antaa lisäselityksiä. Toi pelkkä EIEIEI joka paikkaan kuulostaa vaan vähän karulta.

näni juuri. Tuo Ei:n jakeleminenkin on varmasti paljon äitistä/lapsesta kiinni! Mä oon aikalailla sellanen, et annan touhuta ja sit kielletään, kun on oikeesti kiellettävää! Mut et meil saa levittää (ja sit yhdessä siivotaan), saa juosta (jos pysyy ihan ok rajoissa) jne. Kyl tuon 1v6kk ikäsen kans elämä olis yhtä EI:tä jos "sille tielle lähtis".. helpompi tehdä koti sellaiseksi, et siel on pienen turvallista touhta, ilman et pitää olla kokoajan vahti perässä :heart:

 

Entä jos lasta ei ole ikinä kielletty suoraan, vaan kierrellen ja kaarrellen selitelty, ja tulee tilanne että lapsi on ryntäämässä suoraan auton alle? Meidän lapset melko suurella todennäköisyydellä pysähtyvät mutta entä lähiön Nico-Pederi jota ei ole hennottu ikinä kieltää mistään? Voin melkein arvata miten kävisi...

Niinpä. Tai sitten jos sitä on hoettu niin ettei se enää tehoa.

 

Omasta kokemuksesta vois kertoa sen verran että kun poika alkoi liikkumaan, elämä oli 3 kk pelkkää "älä koske, älä vedä, älä mene, ei saa"-hokemista.

Nyt 1v8kk tietää tasan mitä saa tehdä eikä tee kiellettyjä, voin huoletta antaa touhuta omiaan kun uskon lapsen kykyyn erottaa oikea ja väärä. Eli nyt ei hirveesti enää tarvi mitään kieltää, joskus tulee kysymään saako näin tehdä vai ei.

 

No entä sitten ku ollaan hienossa juhlassa ja se 5vee Niko-Pederi menee ja sorkkii hienoa kermakakku ja joku muu tulee kieltään?
Äiti selittää ummet ja lammet vieressä ja poika vaan rääpii.
Olen aivan varma et tulee v...lua sille joka kieltää oikeesti.