Kyllä näitä elämäntapasiipeilijöitä on niin naisissa kuin miehissäkin. Miehissä kuitenkin valtaosin. Kerron esimerkin naispuolisesta siipeilijästä. Sukulaisnainen valitti, että kuukauden alkupäivinä hänellä on rahaa vain 20 senttiä, hän on sairaspäivärahalla, joten ymmärsin hänen hätänsä. Hän saa rahaa vasta kuukauden kuluttua. Korvauksissa saattaa mennä aikaa ja hätä ja rahavaje voi olla itsestä riippumaton.
Lupasin, että nainen voi syödä maksutta luonani yhden kuukauden ajan. Olen yh ja rahat ovat itselläkin tiukoilla. Nainen söi päivittäin, marmatti ruuasta, tuo ei maistu, tuota en syö jne. Kiitosta en kuullut kertaakaan, vaan nainen valitti kuin huippuravintilassa ruuan laadusta, kotini siisteydestä ja lasteni käytöksestä.
Kuukausi kului ja nainen katsoi, että ilmainen ruokailu luonani oli jo saavutettu etu. Hän jatkoi käymistään, kunnes kielsin sen. Hän suuttui ja välit menivät poikki. Nainen oli koko tuon ajan juossut haukkumassa minua, ruokiani ja kotiani yhteisille tuttaville.
Toinen tapaus on 2 luokkalainen tyttö, joka tuli joka päivä koulusta meille lapseni kanssa. Tyttö oli kovin nälkäinen kun tarjosin heille välipalaa. Tyttö söi niin paljon, että jouduin piilottelemaan ruokia, hedelmiä, leipää, keksejä yms. Viimein tyttö toi mukanaan yhtä nälkäisen pikkusiskonsa ja ruokaa meni. He menivät itse ottamaan jääkaapista ruokaa ja ahmivat kuin eivät olisi ruokaa ennen nähneet.
Kysyin, mikseivät he syö kotonaan ja vastaus oli, ettei heillä saa itse ottaa ruokaa ja vanhemmat ovat töissä. Kielsin myös tyttöjä meillä syömästä. Heillä on kotona kaksi hyväpalkkaista vanhempaa elättäjinä ja minä yksinhuoltaja jouduin näitä lapsia syöttämän päivittäin.
Siipeily on elämäntapa, luonnevika ja toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Taloudellisesti erittäin kannattavaa, mutta uhrille kallista ja kiusallista. Jokaisen on puolensa pidettävänäitä luonnevikaisia luusereita kohtaan.
