Mitäköhän nämä aloittajaneidit nyt sitten kihersivät, mietin.
Vaan mietin kyllä sitäkin, että vaikeaa olisi ollut minun nuoruuteni jos paremmintietävät aikuiset olisivat kieltäneet seurusteluni. Tiesin itse mitä halusin ja mitä en, mutta en tiennyt paljonkaan siitä mitä muut minusta halusivat. Siihen aikaan ei pedofiileista puhuttu. Törmäsin kuitenkin kahteen ennen kuin täytin neljätoista.
Koska minulla oli jo ollut 18-vuotias poikaystävä tuohon mennessä, tiesin miltä seksuaalisen kiinnostuneisuuden ja ujouden yhdistelmä nuoren miehen naamalla näyttää. Olin lukenut Uman kirjat ja totesin että vetoketjua ei avata -resepti riittää minulle mainiosti. Sen sijaan en ymmärtänyt ollenkaan että keski-ikäinen mies voisi kiinnostua minusta SILLEEN, enkä itse taatusti ollut kiinnostunut. Kun sitten hitaasti oivalsin että jostain sen tyyppisestä on kysymys, havaitsin myös että tässä ei ole sitä viehättävää arastelua vaan jotain ihan päinvastaista. Se varovaisuus oli leijonan hiivintää. Olin kuitenkin liian nuori ymmärtämään havaintojani. En uskonut silmiäni.
Mies oli kuitenkin tekeytynyt niin toverilliseksi etten osannut olla arvostamatta sellaista. Imartelihan se, kun toinen kertoili suunnitelmistaan ja kertoili kaikenlaista ja esitti herkkää. Ihmettelin vain, miksi sellainen herkkä ja mukava ihminen ei sitten muista nimeäni oikein. Ymmärsin sitten vasta kunnolla juosta, kun näin miehen valehtelemassa vaimolleen ja tajusin että kaikki oli laskelmoitua ja aloin arvailla mikä oli koko juonimisen tarkoitus.
Ennen neitsyyden menettämistä 15-vuotiaana olin ehtinyt seurustella lyhyehkösti mm. 20-vuotiaan ja 23-vuotiaan kanssa, ja omanikäisempien kanssa turhauduin itse heti. Minua oli myös yritetty kiristää suostumaan seksiin ja uhattu raiskata tai muuten vain pahoinpidellä ja osoitettu muuta naisvihaa, mutta nämä olivat satunnaisia tuttavuuksia. Nimenomaan useat hyvät seurustelunkaltaiset tutustumiset parikymppisten kanssa opettivat minulle, mikä ero on sioilla ja miehillä. Ja tästä syystä en alkanut pelätä tai inhota miehiä - opinpahan vain juottamaan huonostikäyttäytyville omaa lääkettään ennen kuin nämä itse sitä tajusivat. Minua ei pystynyt pelottelemaan, koska minulla ei ollut enää mitään harhakäsityksiä naisvihaajien suhteen. Olisi pitänyt käyttää väkivaltaa, ja olin valmistautunut vastaamaan siihen itsepuolustuskoulutusta myöten. Yksikään possu ei halunnut kokeilla, koska koko homman juoni ilmeisesti oli löytää helposti peloteltava uhri ilman riskejä. Absolutismini on tuon ajan peruja. Itsepuolustuskykyni perustui kirkkaaseen mieleen.
Jos minun suhteitani miessukukuntaan olisi rajoitettu, olisin altistunut ties mille. Eivät ne seurustelukumppanitkaan olleet niitä hyviä vävykandidaatteja, mutta harjoitusvastuksiksi ihan erinomaisia ja täydellisen painostamattomia. Olin tietämättäni senverran heitteillejätetty lapsi, että ilman näiden suhteiden luomaa lämpöä ja maailmankuvaa olisi ollut paljon vaikeampi kasvaa aikuiseksi. Raisa Cacciatore on sanonut samaa omasta kehityksestään telkkarihaastattelussa, eikä hän osannut pitää pahana varhaisia seurustelukuvioita sinänsä. Kaikki on kiinni niiden laadusta.
Siksipä tykkään, että tärkeämpää kuin ikäerojen tuijottaminen olisi tarkkailla, onko tyttö alistuvaa tai masokistista sorttia. Sitten tarvitaan erityishuomiota, että saataisiin tytölle itsetietoisempi asenne ajoissa. Lopultakin tässä on kysymys myös hengestä ja terveydestä, joten hyväksikäytön pelossa tapahtuva tyttöjen kaitseminen saattaa työntää ne viattomina suoraan suden suuhun.