Huhuu, missäs te kaikki olette ja mitkä tuntemukset?
Olen seuraillut (ns taustaillut) sivussa, kun erityisesti Justiinan ajatukset ovat tismalleen samoja kuin allekirjoittaneella, ja mieli velloo laidasta laitaan. Miehellä on vauvakuume, ihastelee kaikkien muiden lapsia ja osti jo isomman autonkin koska "sinne mahtuu sitten rattaat kätevästi" ja minä siihen, että "???mitkä rattaat???". Hän puhuu aina muodossa "kun meillä on lapsi...", mutta ei kuitenkaan mitenkään painosta. Pikemminkin joskus jos minä otan asian puheeksi, menee ikäänkuin takapakkia, että ei kai ihan NYT sitä lasta.
Hän tosin välillä kommentoi hieman ikävään sävyyn raskaana olevia naisia ("valaita") ja venyviä vatsanahkoja jne, eli itse lähinnä välillä ajattelen sitä, että sitten jos/kun olisin raskaana, loppuisiko kiinnostus siihen (olemme kyllä naimisissa
). Samoin hän on tosi huono kestämään mitään itkuja tai hormoniheittelyjä, eli luulen hänen olevan todella epäymmärtäväinen jos minusta tulisikin joku hirveä itkupilli ja herkistelijä tai potisin jotain baby bluesia tmv. Hän on aina niin menevä ja energinen&reipas, että ei oikein varmaan tajua, että raskaana oleva nainen voi olla väsynyt, yliherkkä tai muutenkin omituinen.
Hänellä on jo tosin ikää sen verran, että on lapsia toivonut jo monta vuotta, joten kaipa hänkin järjellä ajateltuna sen tajuaa, että jos nainen on raskaana, niin sitä on hieman suurikokoisempi kuin anorektikko (hänen naisihanteensa on langanlaihat luurangot). :/
Itse tykkään myös nukkumisesta ja olen aian tottunut tekemään mitä itse haluan. Eli lähinnä pelottaa olisiko minusta toisen huoltajaksi 24h/vrk, jos vaikka vauva olisi itkuinen ja valvottaisi.
Sitten pelkään sitä, että jos lapsi onkin vammainen tai jotenkin sairas, koska mies ei luultavasti oikein kestäisi sitäkään (kellään tutulla ei ole sairasta lasta, eli hänen "standardinsa" on terve lapsi).
Apua, nyt tästä tulee sellainen kuva, että mieheni olisi ihan joku hirviö
, mutta ei ole. Hän on vain myös aikamoinen kontrollifriikki ja työssään johtavassa asemassa, eli on tottunut, että asiat menevät niin kuin hän haluaa... ja raskauteen ja lapseen liittyy lähinnä vain niitä epävarmuustekijöitä.
Pelkään myös sitä, että hän tekisi tai sanoisi synnytyksessä jotain typerää, tai suuttuisi minulle, jos olisin jotenkin "hankala" ja pahantuulinen, ja lähtisi ovet paukkuen pihalle "kostoksi". Tekee tuollaista välillä normaalielämässä, kun pinna ei kestä sitä, että sanon vastaan tai en tee niin kuin hän sanoo. 8o)
Ja silti mietin, että pitäisikö ostaa tämän vuoden äitiyspakkaus varastoon, kun kerrankin on hyvät värit.
mikä mahtaisi olla vastaanotto.. mutta hei, jos me ensin keksittäisi sellaisia vähemmän pahoja, esim. raskausuteluihin liittyviä, joita voisi sitten itsekin koeajaa, luulisin että ainakin mulle ja justiinalle niitä taas kesän mittaan kertynee. Ja raivostuttavinta on, kun ei just sillä hetkellä keksi mitään nokkelaa tai edes asiallisen nokkelaa, vaan kiemurtelee ja väistelee kun ei halua intiimeimmistä asioistaan suoraankaan raportoida. Eikö jeh??
)
