No heippa taas!!En ajatellut tänne enää kirjoittaa, mutta kun huhuiltiin, niin pakkohan se on ilmoittautua!
Olen kyllä joka päivä käynyt lukemassa teidän kuulumisia, mutta koska täällä eräät kuulostaa aika ""lapsenvastaisilta"" EI MILLÄÄN PAHALLA, OIKEESTI....mutta kuitenkin niin en ole ""uskaltanut"" kirjoitella mitään.....
Meillä tilanne tämä: Esikoinen on nyt tasan vuodenikäinen ja yöt on edelleen yhtä rumbaa....viime yönä herätti 1,5h välein!!KYLLÄ!!Ja arvatkaa vaan onko äiti ja isä molemmat ihan nakit silmillä...ja miehen siis pitäisi vielä jaksaa käydä töissä.....Yöllä ollaan molemmat ihan raivoissamme, oikeesti, koska joka kerta kun oot nukahtanu niin taas se tenava huutaa.....MUTTA kun aamulla saa itsensä hinattua sängystä, niin voi että kun se oma lapsi on taas NIIIIN IHANA!!
Oon välillä (varmaankin menkkojen lähestyessä

)iltaisin itkeny koska oon niin onnellinen...mulla on aivan ihana lapsi, joka perkele herättää tunnin välein ja on joskus aivan tosi ärsyttävä, kun kaikki pitäs saada mitä äitillä tai isällä on kädessa (kännykkä, kalenteri, ruoka tms.) Ja sit tulee huuto jos ei saa...lapsi joka saa 30min raivareita, lapsi joka on koko ajan puntissa kiinni, niin etten saa mitään ""omia asioita"" tehtyä kun on hereillä, lapsi jonka kanssa lähdöt kestää aina 1h pidempään ja lapsi jota rakastaa niin paljon että sitä ei voi sanoin kuvailla...
Me ei koskaan osattu miehen kanssa pienessä mielessäkään tietää mitä tarkoittaa kun saa lapsen. Me oltiin ns. bilehileitä ja festarihirmuja....oltiin sen verran lapselllisia että kuviteltiin elämän jatkuvan ""aika samanlaisena"" Tottakai se oli selvää että juhlimiset on juhlittu (ainakin suurimmat) mutta muuten lapsen kanssahan voi tehdä mitä vaan.....PIELEEN MENI....
Kuitenkin uskokaa tai älkää, me yritetäään nyt siis toista. Meistä molemmista esikoinen on KAIKESTA HUOLIMATTA niin ihana, että pakkohan näitä on lisää saada!!

Ensimmäinen yrityskierto on päällä ja 2viikon päästä pitäis/ei pitäis alkaa menkat....saa nähdä miten menee...
Toisin sanoen....ei munkaan mielestä toisten vauvat mitenkään erityisen näkösiä oo, mutta arvatkaa ku saatiin synnärillä meidän ruttunaama syliin, niin se oli meistä maaaaailman sulosin pulleropoika!painoi yli 4kg, joten posket oli sitä luokkaa, että hyvä kun suun löysi jostain..

Enkä mä oo koskaan ""haaveillu"" lapsista....Tosi on, että kaikki ei oo mitään ""äitityyppejä"" mutta jollain se syttyy vasta sitten kun tulee äidiksi, jotkut taas ei muutu ollenkaan ja jatkavat esim. uranluomista, mikä mun mielestä ei oo paha asia. KUNHAN jossain määrin tekevät sen lapsen ehdoilla....eli mielestäni kovin pitkää päivää, ei sovi tehdä jos lapsen on tähän maailmaan halunut....
Voi kauhee...jaksoikohan kukaan edes lukea tätä.....sorry....poistun taas taka-alalle....koska mun tekstit on pelkkää lastalastalasta....

KUULEMIIIN!!
P.s me lähdetään miehen kanssa kaksin kesällä ulkoimaille festareille, joten ei sen elämän tarvii siihen loppua vaikka vauva taloon astuisi...
