Sensuroitko?

Sensuroitko lukemiasi lastenkirjoja lapsille? Itse saatan esim iltasadussa jättää lukematta kohdan, jossa juodaan mehua, jottei lapset äkkäisi pyytää juotavaa just ennen nukkumaanmenoa. Astrid Lindgrenin kirjoja sensuroin muutenkin. En halua välittää kaikkia ideoita lapsille, esim. pikkusisaren roikuttamista ikkunasta tms. <br><br>

 

Kyllä tarvittaessa sensuroin. :saint:

 

En ole tuota ajatellutkaan.Varmasti sensuuriin olisi aihetta joskus.Eilen luin yhtä kirjaa lapsille ja tarkoituksella keksin omasta päästä kaikkea muuta sinne lisää,kyllä oli hauskaa. =)

 

Meidän 6v tykkää katsoa sunnuntaina tulevaa Amazing Racea. Yleensä siinä ei ole mitään pahaa, mutta välillä kisailijat haukkuvat toisiaan niin roimalla kielellä, että en kyllä niitä lue pojalle. Jos poika kysyy, mitä siinä sanottiin, sanon vain, että sellaista rumaa kieltä käyttivät. Poika siihen tuumaa, että juu, kiroilivat, tiedän.
:\|

 

Aika usein, viimeksi tänään luin iltasatua ja jätin lukematta jotain kun en halunnut että pikkuiset rupeavat illalla pyörittämään sadun pelottavaa kohtaa mielessään.

 

Ehkä joskus oikein sensurointimielessä. Enempi keksin omiani enkä lue ihan sanatarkasti. Varsinkin kirjat, joita on luettu jo sata kertaa ja olen niihin ihan kyllästynyt saavat minut vääntämään lauseita ihan uuteen tyyliin. Lopulta saamme nauraa tosissaan sadun muuttuessa aivan toisenlaiseksi kuin alkuperäinen.

 

Ei tulisi mielenkään.

Sen sijaan tunnen lasten kirjallisuutta niin paljon, että valkkaan mitä missäkin tilanteessa luen hyvinkin tarkkaan.

Piika-äiti

 

Meillä on yksi kirja, jossa sohvi syö ihan itse. Ja sitten sohvi keksii alkaa sotkea ruualla. Aikaisemmin jätettiin lukematta se kohta, nyt katsellaan kuvat ja todetaan, että juu, sohvi sotkee.. ettei vaan ota mallia ja ala samalla tavalla.. Eräs kirja piti laittaa hyllylle kokonaan, olisi ollut lapsesta kiva mutta.. pikku pupu pelkäsi pimeää eikä halunnut nukkua, ja vanhemmat-puput siis sitten ostivat pienen yölampun..
Molemmat kirjat on saatu, sohvia en olisi ostanutkaan itse enkä pupu-kirjassa arvannnut että pimeän pelkääminen voisi tarttua.

Mutta sohvia luetaa harvoin, pupu on pois käytöstä.

 

No yhdessä kirjassa Santtu sanoo ruuasta "YÖK". Sen kohdan olen jättänyt lukematta. Kun sitten isänsä luki samaa kirjaa tytölle, hän oikein eläytyi "YÖK"-sanaan, hyvä ettei yökännyt itsekin. Että se siitä sensurointiyrityksestä.
Hanhiemon satukirjaa en ole vielä 2-vuotiaalle lukenut enkä taida lukea minkään ikäiselle; siellä metsämies kätevästi vetäisi veitsellä (vai kirveelläkö se oli) suden kurkun auki, jotta sai sieltä Punahilkan mummon pihalle vai kenet se susi söikään suuhunsa... Että sellanen kunnon vanhanajan satu

 

En sensuroi, ei ole tarpeellista MINUN mielestani.

 

Meillä ei enään onnistu sensurointi,kun vanhin osaa lukea. Uudelleen luettavien kirjojen kohdalla sanotaan,ettei se noin mennyt jos joskus yritän oikoa tai jättää jonkun kohdan lukematta. Tarkkoja ovat.
Selittelyä kyllä välillä kaipaa,jotkut jänskät kohdat. Tänään luin iltasaduksi melukylän lapsia ja siellä kerrottiin pimeässä kummitusjuttuja,toivottavasti ei nähdä ensiyönä liian jänniä unia,heh.

 

en ole ikinä sensuroinut, mutta toisaalta ei meillä ole sellaisia kirjoja ollutkaan, että olisin nähnyt tarvetta. ja sitä paitsi, opetan lapsilleni, että kirjoissa, saduissa ja elokuvissa tehdään paljonkin asioita, jotka eivät ole meidän perheen (tai yleensä elämässä) tapana/mahdollista. kyllä meidän lapset ovat siis erottaneet todellisuuden ja sadut.

ja vielä mehusta: jos lapsi sitä sadun perusteella alkaa vonkaamaan, niin tulee mieleen, että joutuuko hän sitä aina kerjäämään tai miksi hän ei tottelisi kun kieltäisit?

 

\

en ole ikinä sensuroinut, mutta toisaalta ei meillä ole sellaisia kirjoja ollutkaan, että olisin nähnyt tarvetta. ja sitä paitsi, opetan lapsilleni, että kirjoissa, saduissa ja elokuvissa tehdään paljonkin asioita, jotka eivät ole meidän perheen (tai yleensä elämässä) tapana/mahdollista. kyllä meidän lapset ovat siis erottaneet todellisuuden ja sadut.

ja vielä mehusta: jos lapsi sitä sadun perusteella alkaa vonkaamaan, niin tulee mieleen, että joutuuko hän sitä aina kerjäämään tai miksi hän ei tottelisi kun kieltäisit?

Meillä lapset saavat päivän aikana juoda niin paljon kuin jaksavat ja juomaa heille tarjotaan ja juomaan muistutetaan. Illalla saavat kaakaot noin kolme varttia ennen nukkumaanmenoa. Sen jälkeen en enää anna juotavaa, muuta kuin pienet siemaukset vettä hampaidenpesun jälkeen lasten leikkiastiaston kupista. Tämä sen takia, ettei yöllä rampata pissalla ja yöunet on rauhallisempia.

 

Kyselin muuten tästä ystävältäni, joka on lastentarhanope ja hän kertoi jättävänsä joskus jopa eskari-ikäisille lukematta joitain kohtia.

 

Mun mielesta lastenkirjan sensurointi on tavallaan lapsen aliarvioimista. Mielestani lapsi kylla ymmartaa, etta kyseessa on satu ja pelottavien asioiden avulla han voi nimenomaan tyostaa tosielamankin pelottavia asioita. Siina mielessa minakin sensuroin, etta valitsen lapsille luettavat kirjat tarkkaan.

 

En oikeastaan ole sensuroinnut, muuta kuin , kun luin Ronja Ryövärintytär-satua pojalle. Siellä oli pari kirosanlta kuullostavaa sanaa ja laitoin niiden tilalle vähän pehmeämpiä sanoja.

 

\

Mun mielesta lastenkirjan sensurointi on tavallaan lapsen aliarvioimista. Mielestani lapsi kylla ymmartaa, etta kyseessa on satu ja pelottavien asioiden avulla han voi nimenomaan tyostaa tosielamankin pelottavia asioita. Siina mielessa minakin sensuroin, etta valitsen lapsille luettavat kirjat tarkkaan.

Olen samaa mieltä kanssasi. Kyllä lapsen täytyy oppia erottamaan satu oikeasta...tietysti pieni lapsi on eri asia, hän ei vielä osaa itse arvioida asioita, mutta oppii kyllä jos vanhemmat jaksavat selittää asioita. Ja tietysti on lapsia jotka ottavat kuulemansa tosissaan, meidän tehtävä on tietysti suojella heitä niin, että selitämme asiat ymmärrettävästi. Ehkä sillä tavalla olen joskus sensuroinut, etten ole lukenut liian pelottavaa satua illalla. Nykyisin se on jo ihan mahdotonta, kun tämä 5- vuotias haluaa itse valita satunsa, joten en jaksa ruveta kinaamaan, etenkin kun hän omapäisesti toteaa, "ettei häntä mikään pelota, kyllä minä tiedän että se on vain satua" Että se on tämä ikä meneillään meidän kuopuksella nyt <br><br>

 

Tästä aiheesta tuli mieleeni, että minä kyllä sensuroin sitten puolestani mitä televisiosta katsotaan. Olemme siis hyvin tarkkoja siitä mitä lastenohjelmiakin katsotaan, koska rajuista lasten leffoista tämä lapsemme ottaa kyllä aivan suoran mallin. Se on nähty niin moneen kertaan, että on pakko valita tarkkaan hänen ikätasolleen sopivat filmit. Moni lapsihan saa katsoa kaikki disneyn filmit, koska ajatellaan että "nehän ovat vain piirrettyjä, lapsille suunnattuja". Näissäkin filmeissä on kuitenkin olemassa ikärajat, ja ihan syystä.

 

en sensuroi vaan valitsen huolela mitä lapsille luen. Ikinä ei ole mieleen juolahtanut ruveta sensuroimaan jotain Astrid Lindgrenin juttuja Hän on arvostusasteikollani todella korkealla aikansa anarkistisena ja uraauurtavana lastenkirjailijana, mielestäni hänen kirjansa ovat täynnä rikkautta ja lapsen arvostusta ilman mitään tyhjäpäistä lässynlässyä ja lasten aliarvioimista. :flower:

 

Niin ja aikoinaan ruotsissa lapset tekivät itsemurhan luettuaan/kuultuaan tarinan "Veljeni Leijonamieli". En aliarvioi Astrid lindgreniä, mutta en myöskään yliarvioi, käytän omaa järkeäni ja sen mukaan saatan jättää pois tai muuttaa jonkun kohdan kirjasta kuin kirjasta. Esim. A. lindgrenin kirja "minäkin haluan siskon", kohta jossa äiti juttelee isoveljen kanssa vauvanhoidosta:

"Sinähän voisit auttaa minua leenan hoitamisessa. Mutta nyt leena pitää syöttää", sanoi äiti. "Syötetäänkö leena naapurin kissalle?" kysyi petteri silmät pyöreinä. "Ei, leenalle annetaan syötävää", sanoi äiti. "Sinun siskosihan leena on. Sinulle me hänet hankimme. Minä en enää välitä leenasta. Saat itse hoitaa hänet".

Tuota tummennettua kohtaa en vain ole pystynyt omille lapsilleni lukemaan, koska en voisi koskaan kuvitella itse sanovani mitään tuollaista omasta lapsestani. En tiedä onko vika käännöksessä vai alkuperäistekstissä, ruotsiksi en ole tätä kirjaa lukenut.

Tuo kohta taas missä petteri kysyy, että syötetäänkö leena naapurin kissalle on pojasta niin hauska, että se nauraa sille.

Mitä mieltä te olette? Kiinnostaa ihan, olenko ainut äiti joka jättää tuon kohdan mainitsematta? =)

<br><br>

 

juu, lisäänpä vielä, että meillä on myös tapana keskustella lasten kanssa luetuista tarinoista ja niiden merkityksestä :flower:

 

\

Meidän 6v tykkää katsoa sunnuntaina tulevaa Amazing Racea. Yleensä siinä ei ole mitään pahaa, mutta välillä kisailijat haukkuvat toisiaan niin roimalla kielellä, että en kyllä niitä lue pojalle. Jos poika kysyy, mitä siinä sanottiin, sanon vain, että sellaista rumaa kieltä käyttivät. Poika siihen tuumaa, että juu, kiroilivat, tiedän.
:\|

meillä muksut nukkuu tohon aikaan,jos ei ole loma tms.

 

\

juu, lisäänpä vielä, että meillä on myös tapana keskustella lasten kanssa luetuista tarinoista ja niiden merkityksestä :flower:

Ettet nyt sortuisi aliarvioimaan keskustelukumppaniasi? :flower: Eihän toki jonkun kohdan lukematta jättäminen tarkoita sitä, etteikö tarinasta tai sadusta keskusteltaisi. Et vastannut yllä olevaan kysymykseen? Mitä mieltä olet tuosta kohdasta? =)

MInun mielestäni on pienempi paha loukata kirjailijan sananvapautta, kuin lukea kritiikittä omille lapsille asioita, jotka itse kokee epämiellyttävänä. Esim tuo yllämainittu repliikki on mielestäni aivan absurdi kenenkään äidin suusta. Olen korvannut kyseisen kohdan "hoidetaan me yhdessä vauvaa" tms. Meillä on juuri tuo isoveli-pikkusisar -asetelma kotona ja tyttö on ollut hyvin pienestä asti lukuhetkissä mukana.

Tokihan meillä palstalaisilla on hyvin eri-ikäisiä lapsia eikä samoja käytäntöjä voi suoraan yleistää joka perheeseen. Meidän perheessä kuitenkin tällä hetkellä näin =)

Lisää mielipiteitä...? Kiintoisa aihe =)

 

\

\

juu, lisäänpä vielä, että meillä on myös tapana keskustella lasten kanssa luetuista tarinoista ja niiden merkityksestä :flower:

Ettet nyt sortuisi aliarvioimaan keskustelukumppaniasi? :flower: Eihän toki jonkun kohdan lukematta jättäminen tarkoita sitä, etteikö tarinasta tai sadusta keskusteltaisi. Et vastannut yllä olevaan kysymykseen? Mitä mieltä olet tuosta kohdasta? =)

MInun mielestäni on pienempi paha loukata kirjailijan sananvapautta, kuin lukea kritiikittä omille lapsille asioita, jotka itse kokee epämiellyttävänä. Esim tuo yllämainittu repliikki on mielestäni aivan absurdi kenenkään äidin suusta. Olen korvannut kyseisen kohdan "hoidetaan me yhdessä vauvaa" tms. Meillä on juuri tuo isoveli-pikkusisar -asetelma kotona ja tyttö on ollut hyvin pienestä asti lukuhetkissä mukana.

Tokihan meillä palstalaisilla on hyvin eri-ikäisiä lapsia eikä samoja käytäntöjä voi suoraan yleistää joka perheeseen. Meidän perheessä kuitenkin tällä hetkellä näin =)

Lisää mielipiteitä...? Kiintoisa aihe =)

Anteeksi :flower: Mutta kun viittasit niihin lasten itsemurhiin, niin mulla jotenkin keitti. Veljeni Leijonamieli on mun mielestä mahtava kirja kaikkineen. Niiden itsemurhien takana on ehkä paljon muutakin ja ehkä niissä perheissä ei ole keskusteltu lasten kanssa tarinoiden merkityksestä kuten meillä ja teillä
En toki väitäkään, että lapselle pitäisi lukea sellaista, minkä itse kokee epämiellyttäväksi tai jotenkin epäsopivaksi, itse kuitenkin mieluummin teen sen karsinnan jo kirjoja valitessani enkä sensuroi lukiessani. Kukin tavallaan, turha näistä riidellä on. Ja mitä tulee tuohon mainitsemaasi lauseeseen niin ymmärrän kyllä kantasi. Meillä ei ole kyseistä kirjaa eli en voi nyt sitä lukea ja sanoa tarkkaa mielipidettäni lauseesta asiayhteydessään ( kirja on kyllä ollut meillä lainassa joskus ja sitä on luettu). Kirjoitin varmaan turhan kärkevästi aiemmin. Toki hyvilläkin kirjailijoilla on parempia ja huonompia kirjoja ja kritiikki on sallittua. Lindgrenin kirjoista itselleni rakkaimpia ovat Leijonamieli, Ronja Ryövärintytär, Melukylät ja Mio poikani Mio (mies taas diggaa Saariston lapsia), sen sijaan Katto Kassisesta en tykkää vaikka kuinka ihailenkin Adstrid Lindgreniä. Niitä kuvakirjoja meillä ei taida olla muita kuin Lotta osaa mitä vain.

 

\

\

\

juu, lisäänpä vielä, että meillä on myös tapana keskustella lasten kanssa luetuista tarinoista ja niiden merkityksestä :flower:

Ettet nyt sortuisi aliarvioimaan keskustelukumppaniasi? :flower: Eihän toki jonkun kohdan lukematta jättäminen tarkoita sitä, etteikö tarinasta tai sadusta keskusteltaisi. Et vastannut yllä olevaan kysymykseen? Mitä mieltä olet tuosta kohdasta? =)

MInun mielestäni on pienempi paha loukata kirjailijan sananvapautta, kuin lukea kritiikittä omille lapsille asioita, jotka itse kokee epämiellyttävänä. Esim tuo yllämainittu repliikki on mielestäni aivan absurdi kenenkään äidin suusta. Olen korvannut kyseisen kohdan "hoidetaan me yhdessä vauvaa" tms. Meillä on juuri tuo isoveli-pikkusisar -asetelma kotona ja tyttö on ollut hyvin pienestä asti lukuhetkissä mukana.

Tokihan meillä palstalaisilla on hyvin eri-ikäisiä lapsia eikä samoja käytäntöjä voi suoraan yleistää joka perheeseen. Meidän perheessä kuitenkin tällä hetkellä näin =)

Lisää mielipiteitä...? Kiintoisa aihe =)

Anteeksi :flower: Mutta kun viittasit niihin lasten itsemurhiin, niin mulla jotenkin keitti. Veljeni Leijonamieli on mun mielestä mahtava kirja kaikkineen. Niiden itsemurhien takana on ehkä paljon muutakin ja ehkä niissä perheissä ei ole keskusteltu lasten kanssa tarinoiden merkityksestä kuten meillä ja teillä
En toki väitäkään, että lapselle pitäisi lukea sellaista, minkä itse kokee epämiellyttäväksi tai jotenkin epäsopivaksi, itse kuitenkin mieluummin teen sen karsinnan jo kirjoja valitessani enkä sensuroi lukiessani. Kukin tavallaan, turha näistä riidellä on. Ja mitä tulee tuohon mainitsemaasi lauseeseen niin ymmärrän kyllä kantasi. Meillä ei ole kyseistä kirjaa eli en voi nyt sitä lukea ja sanoa tarkkaa mielipidettäni lauseesta asiayhteydessään ( kirja on kyllä ollut meillä lainassa joskus ja sitä on luettu). Kirjoitin varmaan turhan kärkevästi aiemmin. Toki hyvilläkin kirjailijoilla on parempia ja huonompia kirjoja ja kritiikki on sallittua. Lindgrenin kirjoista itselleni rakkaimpia ovat Leijonamieli, Ronja Ryövärintytär, Melukylät ja Mio poikani Mio (mies taas diggaa Saariston lapsia), sen sijaan Katto Kassisesta en tykkää vaikka kuinka ihailenkin Adstrid Lindgreniä. Niitä kuvakirjoja meillä ei taida olla muita kuin Lotta osaa mitä vain.

Eipä hätiä mitiä :flower: Kun olin itse lapsi, muistan kuinka aikuiset kohisivat jotain noista itsemurhista. Se tapahtui siis joskus 70-luvulla ja kyllähän kasvatusmetodit on niistä ajoista muuttuneet. Meillä oli Veljeni leijonamieli-kirja ja muistan kuinka haltioituneena luin sitä. Olen kirjan myös lahjoittanut eräälle saksalaiselle ystävälle, joka oli lukenut a. lindgreniä, muttei juuri tuota kyseistä. Se on huippuhyvä tarina, mutta säästän sitä siihen, kunnes lapset ovat vähän isompia. Meillä taas lapset rakastavat katto kassista. Ronja ryövärintytär löytyy hyllystä, ei olla vielä luettu. Lapset ovat vielä pieniä ja kaipaavat kuvitustakin =)