Onpas mielenkiintoinen aihe. Mulla kaksi lasta; poika 8 v. ja tyttö 2 v. Tyttö ei vielä kovin paljoa jaksa kirjoja kuunnella (nyt mieluisimmat kirjat ovat Pietu ja pallo sekä Pietu ja peitto) - ihan vaarattomia
Mutta pojan kanssa on lukukokemusta jo pidemmältä aikaa. Joskus olen jälkeenpäin ajatellut, että olisi pitänyt jättää joku kirja lukematta. Ainakin sellainen juttu tulee heti mieleen, kun lainasimme kirjastosta kirjan jossa kerrottiin erilaisista vaaratilanteista. Yhdellä sivulla varoiteltiin menemästä vieraiden mukaan, sillä kaikki vieraat eivät ole hyviä. Poika alkoi kovasti kysellä kaikkea siitä, mitä pahaa vieraat ihmiset voivat tehdä ym. Pelkäsi selvästi koko asiaa. Oli tuolloin 5-6-vuotias. Sitä kirjaa ei meillä toista kertaa avattu, vaikka toki tuollaisestakin vaarasta on nykyään syytä lapsia varoittaa. Kirja teki sen silti mielestäni kamalan tökeröllä tavalla ja kuvatkin olivat jotenkin kamalia.
Toisaalta ajattelen myös niin, että maailmassa on paljon pahoja ja raskaita asioita, huonoa käytöstä (esim. kiroilua) ja myös pelottavia juttuja. Lasta ei saisi kasvattaa liian pumpulissakaan - mutta rajanveto on joskus todella vaikeaa... Mitä 8 v. saisi jo tietää ja mikä on ehdottomasti sellaista, ettei lapsen kuulu siitä tietää. Koulussa viimeistään lapsi kuulee paljon sellaista, mikä saattaa olla hänelle ennestään tuntematonta. Meillä esim. poika on nyt puhunut "mahtavasta seksistä" ja kysellyt, mitä se on. On kuullut käsitteen luokkakaveriltaan.
Itse ehkä kallistuisin enemmän sille kannalle, että lapsen tulee saada tietää maailman moninaisuudesta ja myös kamalaista asioista, mutta vanhemman tulee selittää asiat hänelle ikätasoisesti.